, niin matikan pyydyksen, katiskan jään alle, nyt vaan odottelen että herkut uivat lautaselleni :)
Tai, no ..sain minä apua avannon tekoon, tai ystävällinen kiltti ihminen teki avannon jäähän ja laittoi katiskankin veteen, entinen naapuri mökkiläinen ja mieheni hyvä kaveri, sellainen Jumalan mies.
Itse minä käyn kokemassa katiskan.
Tai, no ..sain minä apua avannon tekoon, tai ystävällinen kiltti ihminen teki avannon jäähän ja laittoi katiskankin veteen, entinen naapuri mökkiläinen ja mieheni hyvä kaveri, sellainen Jumalan mies.
Itse minä käyn kokemassa katiskan.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Se onkin tuoretta lähiruokaa, mikä sieltä tulee.
Itse harrastan kesäkalastusta. Jos olisi mökki lämmin talvellakin, varmaan sitten harrastaisin tuotakin.
Onko jää sielläpäin paksuakin?
Ei se vielä kovin paksua, n. 20 cm.
Nyt lauhtuu, taitaa mennä ihan vesikeliksi ja tuulee niin maan vimmatusti, mitä myllännee..
Mitäs sitten jos sieltä made tuleekin. Miten meinaat valmistaa? Sujuuko nylkeminen?
Olen joskus madekeittoa saanut ja kyllä oli todella hyvää.
Sujuu, yksin vaan hieman hankalaa kun ei ole pihdeillä pitelijää, mutta kyllä mie sesn nylen, tai sitten rapsuttelen nahkasta liman pois karkealla suolalla, niin kuin jossain neuvottiin.
No nam nam. Herahtipa vesi kielelle. Päälle 16 € on kaupassamme mateen kilohinta. Ajattelin viikon päästä keiton keittää, kun nuorimmaiseni tulee yökylään opintomatkallaan.
Onnekas sinä jolla tuollainen pyyntimahdollisuus.
Olen noviisi näissä kalastus jutuissa, mutta matikan himo sai yrittämään, tietysti miehen mukana olin talviverkoillakin, mutta eihän se ollut että ihan yksin.
Meidän nuorimmaisemme myös kyseli viime keväänä että tekisinkö matikka soppaa, he tulisi syömään perheineen..toivotaan että ne soppakalat löytyy.
on kai Sinulla pari vanhaa pakastimenkantta avannon peittona..
Sehän on hirmuinen homma hakata katiskalle aina uusi avanto kokemassakäydessä.
Pari kuukautta verkot on jolleet ärvessä, kalaonni on ollut huono. Yksi hauki, muutamia kuhia on tullut, minne lie mateekin menneet.
Pakastinenkannet kannattaa säilyttää, ne on hyviä avantojjen päällä, ei kovallakaan pakkasella juurikaan jäädy.
Ei sattunut olemaan pakastimen kantta, mutta semmoinen styroks viritelmä on.
Kehuvat täälläkin ettei kala käy pyydyksiin, eräs iäkkäämpi kalastaja ihmetteli näitä kalakelejä, kun kuulemma vajaa kymmenen vuotta sitten elokuussa aloitettu verkkopyynti antoi lokakuun alkuun mennessä n. sata lohta, ja tämä ei ole kalavale, on siksi rehellinen ihminen kyseessä.
Minne lie menneet kalat, vaikuttaneeko tämä myöhäinen jään tuleminen..
Kyllä katiskalla saa mateita, on kokemusta kun laittaa oikeeseen kohtaan sanovat viisaammat, vanhan kansan pyytäjät katsoivat keväällä jäitten lähdön jälkeen mateiden kulkureitit valmiiksi seuraavan talven pyyntiä varten. Koukuilla saa kans hyvin, kairalla reikä ja kala syötiksi koukkuun ja siimaa senverran että ylettää pohjaan ei sen kummempaa.
Pitää sitä yrittää kairan avannostakin narrata.
en tiedä onko katiska oikeassa kohti, mutta liekö tuota ihan oikeaa paikkaa ollakaan, kala kun uipi paikasta toiseen :), toinperrään . olihan se avannon tekijä tosin tietävinään että mihin se kannattaa avanto tedä, no sen näkkee kuhan tuonne järven jäälle uskaltaa mennä, on muuten semmoinen myräkkä että mukanaan vei mummon.
ja vanhan kansan mateenpyytajat kaytti myos koivunrankaa jota pitkin madelierot uivat ylos jaahan tehtyyn koloon joka tayttyi vedella,,jaan piti olla paksua..koivunranka pantiin pohjaan viistoon,siita ne sitten ipo itsekseen tuli rankaa myoden siihen jaa altaaseen..
myohemmin kaytettiin myos yolla pilkkimista ryostaja pilkilla..taitaa olla kiellettya nykyisin?
mateen lempi leiskuu keskitalvella oiseen aikaan..
vaan koetappas saada matikkaa kesa aikaan..ei tahdo onnistua..eika olisi hyvanmakuistakaan..
Mielenkiintoista, ethän vaan narrannu, että kiipeilivät..en ole koskaan kuullutkaan moisesta, kiipeiköhän ne tuohan rannalle :))
Ryöstäjillä ne pyytää täälläkin, mutten ole kuullut että yöllä?
Mudalle maistuvat kesällä, nimittäin jos on mutapohjainen järvi, tämä ei ole.
En toki narrannut..itse en ole kokeillut tuota..yolla kylla pilkkinyt mateita ole n.
Eipä niitä kesämateita kukaan tahdo syödä.
Kyllä syvän puhtaan järven, esim. Päijänteen mateet ovat ihan yhtä hyviä kesällä kuin talvellakin.
Ok, minulla sitten väärä käsitys.
Yhtä hyviä?
Mätiaikaan ovat ihan omaa luokkaansa. Nam! Mäti tuo paljon lisäarvoa, myös hintaan ammattikalastajille.
Joko mätiä on saatavissa?
Plinejä, mateen mätiä, pieneksi silputtua punasipulia ja smetanaa.
Todella herkullista. Maistuu monenlaisissa kuvioissa, tumman ruisleivän viipaleen päällä, paastoleivällä, keitettyjen perunoiden kanssa ja ...
Surullista, että parhaat kalakaverini ovat siirtyneet jo ihan muihin maisemiin. Kun tuoretta kalaa pyydettiin, opin herkuttelemaan nuorena aikuisena. Lapsuudenkodissa maistelin mätiä todella vasten tahtoa, puoliväkisin. Ystävien kanssa opin vähitellen herkuttelemaan ja nauttimaan, kun vietettiin paljon yhteistä aikaa ja jaettiin työtkin suuren järven rannalla melkolailla erikoisesti sekä maissa että järvellä. Naisten ja miesten töiden perinteisistä malleista ei kukaan meistä välittänyt. Yhdessä tehtiin ja yhdessä myös nautiskeltiin.
Mätiä ei ole uroskaloissa mihinkään vuodenaikaan, eikä se naaraillakaan vaikuta positiivisesti lihan makuun.
No, mitäs uroskaloilla on lisääntymisaikaan?
Oletko nähnyt komeita maitilevyjä, jotka voi laittaa esimerkiksi madekeiton höysteeksi.
Mateen mätiä en ole koskaan laittanut "herkuiksi", kai siihen vaikutti sosiaalinen perimä he, ei ollut tapana laittaa, ja en miekä sitä tajunnut, - keittoon yleensä pulautin, niinkuin maidinkin, mieheni ei tykännyt mädistä.
Muikuista rupesin sitten pelastamaan mädin ja laitoin itselleni makupaloiksi.
Täällä on puolisot kalastaneet yhdessä, nuotanneetkin, ja yksinkin jos ovat jääneet leskiksi, on kai ollut pakko, ja ruoka aittahan se tuo järvi on ollut täällä, ja elinkeinokin monille, kuin on vieläkin.
Ja mitä kaikkea se vielä sinullekin tulee tarjoamaan. Toivottavasti paljon monenlaista hyvää. ;)
Muistan minäkin, että maalla oli monia ihmisiä, jotka eivät arvostaneet mätiä ja maitia ollenkaan. Saattoivat jopa heittää muiden kalan sisuskalujen kanssa roskiin.
Niin tekivät anoppini ja appikin, sieltä kai se miehenkin maku.
Täällähän nuo ammatti kalastajat kai tekee parhaan tilin mäti aikaan. Tässä on n. puolen kilometrin päässä kalasatama, josta kai saa vieläkin ostaa suoraankin muikkuja.
Ai olenko, no taidanpa olla, ja aika paljonkin, tosin meillä ne ei päädy soppaan, eivätkä edes kissoille kelpaa. Vielä ei ole ainakaan täällä kutu valmis, parisen viikkoa vielä ainakin pitää odotella jotta on lypsykypsää.
Voi että, kalaonnea ei saa toivottaa, muuten toivottaisin. Ei ole mahdollisuutta enää mennä kalaan, pitää mennä kaupungin hyvämaineisen tavaratalon kalatiskille, ja ostaa "rommikala", saa sen madekeiton ja mädit blinejä varten. Vesi kielellä!
Ai niin, pitää pyytää valmiiksi nyljettynä, kun ei ole enää nylkijää. Muistan kauan sitten "nuorena rouvana", kun olin toivonut torilta tuliaisiksi madetta, ja mieheni sen sitten toi. Avasin tiskipöydällä kalapaketin, ja voi kauhistus, se kala hyppäsi. Pelästyin niin, että sydän kurkkuun hyppäsi. Sanoin puolisolleni, että tästä lähtien saat itse nylkeä ja perata mateesi. :-))
:)) onhan se vähän käärmeen näköinenkin, mutta rommikala, mistä moinen lisänimi?
Toivottavasti tämä hiivatin moinen myräkkä loppuu ennen lauantaita, silloin en pääse katiskalle, mies tulee kotona käymään..enen kuin alkaa remppa tässä huushollissa ensi kuun alusta.
No kiitellä pitää..
Jo lapsuuden kodissani puhuttiin rommikalasta. Mäti on ruotsiksi rom, ja rommikala oli sellainen, jolla mäti mahassa.
Mateessa on herkkua myös sen maksa, tietenkin siinä madekeitossa.
joo sisävesi mateen mäti pitää pakastaa muutama päivä, että loiset kuolee.
Mädin saa pusseita varovasti lypsämällä, naiset varmaan hallitsee hyvin tekniikan
Sipulin pippurin ja smetanan kaa mäti on hyvää syötävää
Ei me kaikki olla maalla kasvaneita kylän parhaita lypsäjiä :-))))
Kiitos muistutuksesta. Mustapippuri unohtui omasta ”ohjeestani”, olisi saattanut unohtua myös herkun päältä.
<*}))))))< jaa herkun päällä kuulostaa hyvältä
.
Jaa-a, älä sinäkään sitten unohda laittaa mustapippuria herkun päälle!
Pippurin hienoutta voi säätää ripottimen säädintä vääntämällä. ;) ;D ;D
Luulen, että pippurinkin hienoudella voi olla oma merkityksensä, kun maistelee ja herkuttelee. ;)
.
Kyllä kaupunkilaistytötkin voivat olla ihan hyviä lypsäjiä. Ainakin, jos käsitellään mätikaloja. Moni on nuorena äitinä lypsänyt myös itseään.
Mitä elukoita te olette lypsäneet? Vai oletteko?
No muikkuja ja tietysti maalaisena lehmiä, vuohia ei siellä meilläpäin ollut kenelläkään.
Pitää sanoa, etten oikein pitänyt lehmistä ja niiden hoidosta, mikä lie ollut ettei oikein iskenyt :)
Ajattelin ostaa madetta torilta. Jos saisin mätimateen niin kertoisiko joku että miten minun pitäisi se mäti käsitellä ennen pakastamista. Pitääkö sitä jotenkin "huuhtoa"?
Jos on merestä pyydetty niin ei muuta kuin syömään, meri mateessa
ei ole loisia
tärkein unehtui https://youtu.be/KvE8RJm-4-Q?t=22
Yleinen+mädinkäsittely+ohje:
knnattaa vatkata semmosella metallivispilällä missä on semmonen rautalanka häkkyrä, siihen jää kalvot hyvin kiinni
Hyvä pointti!
Me pakastimme mädin pusseineen ja poistimme pussin vasta sulatuksen jälkeen.
Olen toiminut muikkumädin kanssa, olen kyllä suolannut suoraan ja sitten muutamaksi päiväksi suolaan, maustanut ja syönyt sipulin ja smetanan. en ole pakastanut muuten kun jos olen säästänyt mätiä esim.jouluksi.
siis..toimunut myös n o i n..
:)) en sano enää mitään.
Muikunmädissä ei liene loisia. Kuuluu samaan herkkukaartiin siian mädin ja mateen mädin kanssa, herrojen herkkua, ei niinkään haluttua vanhoissa maalaistaloissa.
Vävy tykkään viimosen päälle, on niitä piäkaupukilaisia, ei herroja vaan ihan tavallinen talliainen, ei ollut tykännyt kun vanhemmat olivat laittaneet pianotunneille lapsena :).
heisimadon, eli lapamadon toukkia on mateen mädissä, joten päivä-pari pakkasessa ennen syöntiä
kaikkien järvikalojen mäti tulee pakastaa tai kypsentää ennen syöntiä!
Tuossa ylempänä olikin yleisohje mätien käsittelyyn, itse pakastan ne kaikki, mateen mädin ainakin pariksi päiväksi, varmuuden vuoksi.
Isäni oli armoton herkkusuu, oppinut "oikeissa" pöydissä. Opetti minut syömään mätiä, rapuja, nahkiaisia, graavilohta, sylttyä, veripalttua, montaa muuta vanhanajan herkkua. ruokia, joista moni nykynuori ei tiedä yhtään mitään. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Valmistin myös omalle perheelleni monenlaista ruokaa, mm. munuaisia, maksaa, veriohukaisia, monenlaista kalaruokaa. Lapsenikin tottuivat syömään kaikkea. Nykyinen puolisoni on kasvanut erilaisessa perheessä, ei tiedä sukuni herkuista yhtään mitään. Varmaan pyörtyisi tai oksentaisi, jos toisin pöytään laskiaisena siansorkkia, tai sianpääsylttyä,
Meillä niitä siansorkkia syötiin. Oli hauskaa nähdä, miten Ruotsissa ne kuuluvat jopa osana joulupöydän herkkuja, ovat tyttäreni apen "must" osastoa, kuten siellä lihapullat ja prinssinakit, jotka eivät kuulu meidän joulupöytäämme. Lapsenlapseni niitä aina odottavat.
:)) , voisihan se olla järkytys, lapsenlapsille voisi joskus ihan piruuttaan tehdä siansorkkakokeen :) .
No? Tuliko niitä matikoita?
joo täällä on jo vesikielellä vongattu, mätiä ja keittoa
En ole vielä käynyt kokemassa katiskaa, eilen oli hirveä myrsky, ei olisi pysynyt pystyssäkään tuolla jäällä, ja tänään en joutanut, huomenna tai ylihuomenna sitten, sieltä ne löytyy..;)
P.s. nyt järvi meni kierälle jäälle, on liukas kuin rasvattu, niin kuin pihammekin , het kättelyssä olin ottaa lipat autolle menessä. Asioilta tultuani koversin hiekkaa tien penkasta ja huiskin sitä tien mitan, autokin meinasi ohjautua petäjikköön; alla on kitkat ja ne ei ole parhaat tämmöisellä vesijää kelillä.
Nyt sulla on matikoita katiska täynnä, 🤒
Hyvä, että selvisit ilman vahinkoja. Toivottavast jatkossakin. Pidä huolta myös itsestäsi!
:)) arveletko, no jos on niin laitetaan tulevaa nälkää varten pakkaseen, tai vien naapurille :)
Kiitos, tykkään että minulla on tekemistä, ihan oikeaa tekemistä, en oikein osaa nyplätä pitsiä, vaikka ihailenkin sen taidon taitajia.
Kiitos Orvokki.
Maltahan henri sen hinkusi kanssa :)
Muistin etten varmaan pääse jäälle vielä huomennakaan, mies tulee päiväksi kylään, ja ei taida pyörätuolin kanssa se kokemusreissu onnistua.
Voi Pirre, jaksamista mateidesi ja kaiken kanssa.
Kiitos, mikäs mulla, mieluistahan tuo ulkona touhuaminen on, siinä tehessä ei muista miten vanha jo on he..
Mies istuu geriatria tuolissa ja helpostihan tuo sisätiloissa liikkui, mutta vessakäynnit täytyy jättää hoivakotiin tuliaisiksi,en jaksa nostaa pystyyn, enkä varsinkaan istunnosta ylös; nyt tuossa äsken mies läksi paluumatkalle.
Joskus nuorena sain keväällä "Rapuojasta" katiskaan mateita, tainnutin, naulasin ladon seinään, ympärleikkaus kiduksien takaa, pihdillä nahka pois.- Oi niitä aikoja :)
Noinhan se kätevästi lähteekin, pitäsköhän minunkin iskeä (se matikka jota ei vielä ole he) made keittiö seinään, tai petäjän kylkeekin voisi..hmm, no ehkä pitää ne kalat saada :) Homenna niitä tulee :)
Pystyrysä on katiskaa parempi madepyydys. Siihen kuten katiskan kupeissin voi laittaa kuusenhavuja nielun lähelle. Niistä kutevat mateet pitävät.
Kun saiskin vielä kerran tuoreen rommimateen. Täytyykin mennä harkkomatalaan maanantaiaamuna katsomaan onko tuotu myyntiin.
Rysäpyyntiä en ole koskaan edes nähnyt, tai sitä rysääkään, ehkä telkussa vain..
Onnea kalamatkalle :)
:(( ei yhttää kalloo, ei matikkaa eikä ahventakaan yhyy...no ensi kerralla on, kalastajan kuuluu olla ikuinen optimisti :)
p.s. jäät vaan näyttää menevän huonoksi, rannassa jo sulaa..
Älä lannistu.
Huonosti tuli kesälläkin kalaa. Naapuri, vakiasukas siellä sanoi, ettei näin huonoa kalavuotta ole ollut aikoihin.
Sitä ovat ihmetelleet täälläkin, et mikä kaloille on tullut kun ei käy pyydykseen, lie viisastuneet :)
Jos jaksat kokeilla, ehkä löydät ne oikeat paikat, joissa kalat käyvät pyydyksiin. Onnea kalanpyyntiin. :)
Oletko kokeillut verkkoja uusissa kotimaisemissa?
Jään alleko, en ole, ei minun taitoni riitä talviverkkojen pitoon, kaveri pitäisi olla. Taidan tyytyä valmiisiin muikkuihin tuolta kalasatamasta ostaen,
Uistinta aion kesällä vetää, pohjaongella istua ja katiskaa pitää vedessä, onhan se mielenkiintoista ja elämään sisältöä antavaa puuhastelua. Kesäverkot voisi itsekin laskea, mutta mutta on tuo järvenselkä tässä kohtaa niin iso, että tuuli voisi estää meikäläisen menon verkkoja kokemaan, ja niitähän pitäisi käydä päivittäin selaamassa...
Olisihan se hyvä, jos olisi hyvä vapaaehtoinen kalakaveri joko soutamassa tai verkkoja laskemassa. Oli mielestäni ihan hyvää puuhaa, kun ystäväpariskunnan isännän kanssa kävimme laskemassa ja nostamassa verkot järvestä. Puolisomme tekivät hommat maissa ja me pääsimme vesille. Kaikki tehtävät jaettiin osaamisen ja mielenkiinnon mukaan sukupuolesta piittaamatta.
Runsas kalansaalis teetti paljon töitä vielä maissakin, kun piti irrottaa kalat verkoista. Onneksi isäntä perkasi kaikki isot kalat itse, minä hoitelin muikkuja ihan mielelläni, mutta isommat elävät jätin mielelläni miesten hommiksi. ;)
Minä en muista tai en ainakaan tiedä, miten ne verkot lasketaan avantoreiästä ensimmäisellä kertaa. Sitten niihin käytettiin narua, joka kulki jään alla avannosta toiseen, kun verkot nostettiin ylös ja samoin laskettaessakin. Kiskottiin joko narua tai verkkoa ja verkko kiinnitettiin verkon laitaan.
Pitäisi katsoa tai kysyä ohjeita, jos pitäisi lähteä laskemaan verkkoja. Soutaminen onnistuisi ilman erityisiä ohjeita, vain verkon laskijan toimia tarkkaillen ja hänen työtään helpottaen.
Joo sellaisella, joko pitkällä riulla tai sitten uittolaudalla, en kehtaa ruveta selostamaan sen uittolaudan tekniikkaa tarkemmin, voin tehdä asiavirheen :)), mutta mukana olen ollut kun miehen kanssa verkkoja jään alle uitettiin.
Me ei miehen kanssa osattu laskea verkkoja sulaan veteen, minä en osannut (muka soutaa oikein :/, minulle riitti aika pian. En ollut koskaan soutanut verkkoja, ja se huopaaminen ja soutaminen ei mennyt oikein.
Mielenkiintoista.
Minä sain oppia nuorena aikuisena sen mainitsemani ystäväpariskunnan kanssa mökkeillessämme. Oli tosi kivaa ja opin pitämään veneen oikeassa kulmassa ja välillä hetken paikoillaankin, kun isäntä laski verkkoja. Vähän huovaten ja soutaen hieman eri tavoin molemmilla airoilla, välllä yhtä aikaa ja välillä eri tahtiin soutaen ja huovaten. Verkon piti laskea tietyssä kulmassa veteen veneen kyljen vieressä ja välillä isäntä teki liitoksia verkkojen väliin yms.
Luulen, että minun oli helpompi toimia soutajana verkonlaskussa ystävän kanssa kuin puolisolla olisi oman kumppaninsa kanssa. Kaveria ei kehtaa komennella vähemmän ystävällisesti tai epäkohteliaasti. Ystäväpariskunnan rouva oli kaiken lisäksi vähän huono uimari ja hän pelkäsi hieman vesillä liikuttaessa. Työjako oli helppo ja mukava. Minä kuuntelin ohjeita ja yritin parhaani mukaan toimia niiden mukaisesti. - Luulen, että opeista oli paljon hyötyä, kun aloin paljon myöhemmin opetella ja harrastaa melontaa.
Tästä olisi helppo lähteä melomaan, kajakki/kanootti vain puuttuu, ovat aika arvokkaita ostaa.
Pieni soutuvene tuli talokaupan kylkiäisenä, ja sillä arvelin soudella, mutta melonta olisi sellaista hiljaista menemistä..ja ranta olijoiden tarkkailua, tarkoitan eläinmaailmaan kuuluvia, mökkiläiset ei kai tykkäisi hyvää tarkkailuista :)
Onkohan missän siellä lähimaisemissa melontaseuraa?
Merenkurkussa seikkailimme kerran viikon Keski-Pohjanmaan melontaseuran vieraina. Saimme monenlaisia kiehtovia elämyksiä, käytiin Tankarin majakkasaaressa ja meloimme yhtenä päivänä kahden metrin korkuisten aaltojen mukana. Järvillä ei onneksi ihan sellaisia aallokkoja kai voisikaan syntyä.
Saisikohan jostain ostaa käytettyjä kajakkeja? Oletko kokeillut melontaa?
En ole kokeillutkaan, tekosynä pidän sitä kun asuimme aiemmin tämän saman jäven rannan tuntumassa, minulla oli kädet liian täynnä työtä (kodissamme asui neljä kehitysvammaista) ja en jaksanut enää muuta, mutta näin joutonoomina sitä olisi kiva harrastaa, tai kuvittelen niin.
On täällä kuulemma melontakerhokin, sitä kautta voisi saada kai kajakinkin lainaan vuokrattua..pittääpä tiedustella. Tästä oisi kiva meloskella siskon mökille, ja pojan luo saareenkin..
Jospa he järjestävät kurssejakin. Tyynellä pärjää hyvin itsekseen, mutta ryhmässä voi myös olla mukavaa ja oppia monenlaista. Pelastusharjoituksetkaan ei ole yhtään hassumpia.
Itse viihdyn kajakissa erinomaisesti ja aukkopeiton alla eivät aallotkaan haittaa. Ihastuin kajakkiin ensi istumalla, ja huomasin miten vaikutin siihen itsekin. ;)
Kanootilla voi meloskella kavereiden kanssa tyynellä kelillä pikkumelan kanssa. Minusta se on rantaleikkikalu, joka ei kiinnosta minua.
Katiska kalastaa niin taatanan kapealta alueelta, että sen pitäisi osua
just oikeean kohtaan.
Syöttikoukkuja kun ripustelisi sinne tänne, niin tietäisi missä ne herkut kutee
Auttasko jos laittaisi katikan seinämiin vaikka katajan oksia..kiinnostaisiko se kutijaa ?
Matikoita ei saa pyytämättä, kannattaa pyytää vaikkei saakkaa siinä kalastuksen viehätys.
Pitääkö siihen matikkakoukkuun laittaa mitä syötiksi?
matikka on nirso paikoistaan,missa se liikkuu ja kutee..jos olet vahan pielessa ..ei tule mitaan,,mutta hyvasta paikasta voi tulla paljonkin..mutta kuka sita katiskaa jaksaa siirtaa moniin paikkoihin...eli nuo kutupaikat taytyisi tietaa ennakkoon..
Tästä meidän lähistöllä pitää katiskoita vanha kylän asukas, siis asujana vanha, niin siitä ajattelen että jotain hajua pitää olla matikan pyytö paikasta, ja olihan hänellä ollut jo muutama matikka omassa katiskassaan.
Tulevalla viikolla, jos Luoja suo, menen ja ostan sen mateen, ja keitän sen madekeiton. Saatan joutua syömään sen yksinäni.
Niinkö nirso puoliso sulla ettei matikkakeittokaan mene, ajattelin vaan kysyä kun mainitsit että "joutuu" syömään yksin ;)
Minä päästän katiskasta aina pullevat mätikalat takaisin vapauteen, ei anna sisu periksi syödä tuhansia kalanpoikasia vaan siksi kun se on fiiniä tai hyvää. Jos mammakala on selvinnyt hengissä melkein hoo-hetkeen asti niin kutekoon rauhassa. Verkkokalojen kanssa on toisin jos ovat jääneet pahasti jumiin.
Tuo on sitä kalastuksen hoitoa jos mikä, ja jos niitä vikaisia saa verkostakin, niin pahin matikan näläkä tulee jo niillä hoidettua.
On siinä hyvä puolikin ettei niitä matikoita katiskan täydeltä tullut. Näin nimittäin mielikuvan pirren pihapuihin naulatuista matikoista ja pirre nylkemässä niitä.
Tuo mielikuva tuli, kun itse tässä siunailin saamaani rakkoa kädessä. Se tuli, kun irroittelin vanhasta tuolista niittejä, joilla tuoli oli päällystetty. Jo on tämän eläkeläismummon nahka herkkä.
;)) olisihan se melkoinen näky.
Tekisi mieli lähteä taas lähteä jäälle ja katiskalle, mutku miten lia tuo jää taas menny huonoksi, ei ole näkynyt enää kelkkojakaan selällä, 15 senttiä oli eilen jäätä..ja nyt sataa nollakelin lunta...
tarvitaanko jään päällä katiskoita kokiessa kirvestä, vai käytättekös te jotain styroksikantta tai jotain siinä avannon päällä. Pitääkö joka kerta nakuttaa jää rikki., kysyy kerran rysillä käynyt.
Riippuu pakkasesta ja käyntikertojen tiheydestä, sekä kannen eristävyydestä. Itse käytän polyuretaanista tehtyä kantta, ei roskaa niin kuin styrox. Käyn avannoilla kerran päivässä, kovilla pakkasilla saattaa tarvita pikkukirvestä käyttää ja sahalla voi joutua aukkojen reunoja aina silloin tällöin suurentelemaan. Kirveen hamaralla on hyvä kolkata kalat.
Olin kerran vanhan miehen kanssa matikoita pyytämässä. Hänellä oli pienehkö itse tehty rysän näköinen veden alla ja siinä päällä juuri styroksista tehty kansi. Siinä ei kirveenhamaraakaan tarvittu.
Silloin tuli repullinen pieniä matikoita ja hän kertoi, että on tärkeää tietää oikea paikka ja suunta miten päin reikä jäähän hakataan ja se rysä sinne uitetaan.
Minusta se oli aika lähellä kaislikkoista rantaa, en muista enää suuntaa, mietin vain uikohan ne matikat johonkin tiettyyn suuntaan.
Kalamiehet siellä sivulla juttelee, laitanpa lusikkani soppaan minäkin. isäni oli ammattikalastaja ja harjoitti myös mm. nuottausta. Tuo kaikki loppui joskus 60- 70- lukujen vaihteessa, mutta ehdin itsekin olla penskana puuhaassa mukana muutamia muistiinkin jääneitä kertoja sekä kesällä että talvella.
Ko. nuotta ei tässä tapauksessa ollut sellainen jättiläisnuotta, mitä esim. turunmaan saaristossa on käytetty silakanpyynnissä, mutta aika iso viritys oli tämäkin. Nuotta oli tarkoitettu ahvenen, hauen yms. kalan pyyntiin, eli ei pyydetty silakkaa. Tämä nuotta taisi olla viimeisiä laatuaan noilla kulmilla, ja muistan että saaliit aina vähenemistään vähenivät.
Nuotta toki oli vain yksi kalastajan pyydyksistä, ja sitä vedettiin vuosittain olosuhteidenkin pakosta lyhyehköjä aikoja niin kesäisin kuin talvisinkin. Siinä taisi olla jopa jotain lakisääteisiä rajoituksia ainakin keväistä kutuaikaista pyyntiä rajoittamassa.
Mutta sellaisen ns. "luoman" muistan, jossa saalis oli noin kolmetuhatta kiloa ja siitä enin osa isoja mateita! Luoma oli paikka jossa nuottaa vedettiin ja erityisesti sen nuotanvedon loppupiste, paikka missä nuotta vedettiin vedestä saaliineen kaikkineen.
Pittää kehua, kyllä medekeitto on HYVÄÄ..:)
Tänään tei saaliin ruoaksi :)
-katopa tän pvän netti-iltiksesta millaisen vonkaleen Äijä-koira sai!
Minä kävin pilkillä eilen. Runsaan tunnin istuskelin siinä 11..12 välillä. Ja vajaat kymmenen ahventa sain. Fileet ovat vielä jääkaapissa, huomenna paistellaan.