Itse lopetan judon varmaan kun vuosi on täynnä. Se kilpailuhöpötys ei oikein kiinnosta. Kaikessa on aina lähtökohtana se miten asia on kilpailussa ja mitä voi tehdä kilpailussa. Toiset tykkää .. toiset ei. Ekan puolen vuoden aikana ei näytetty yhtään tekniikkaa millä voisi ranadorissa tehdä muutakin kuin vain vääntää väkisin. Tokihan youtube on täynnä viedoita ja niitä juttuja voi sitten yrittää kokeilla treeneissä mutta voisi kai sitä seurassakin opettaa jotain.
On olemassa itsepuolustuslajeja ja näemmä myös itseopiskelulajeja.
Kaikki ei vaan osaa opettaa, oli niitä daneja sitten kuinka monta tahansa.
1Äänestä
Rahastusta
Itse lopetin siitä syystä, kun en halunnut rahoittaa turhaan seuratoimintaa. Harrastuksen kuuluu olla ilmainen ja hauska, ei rahastusta. Opin perusteet, ja muistan tekniikat vieläkin ulkoa, se riittää. Näin säästin hyvät rahat sellaisiin asioihin, joita oikeasti tarvitsee.
Tarkoititko tuota ihan ensimmäistä kirjoittamaani kysymystä?
0Äänestä
segrgrdhtd
Kohta 9 vuotta käynyt samassa nyrkkeilyseurassa eikä aikomusta lopettaa. Tässä suurimmat syyt:
1. Treenataan oikeaa kilpailuissa käytettävää tekniikkaa ja sparrataan, mutta ei ole mikään pakko kilpailla ja oikeastaan kukaan seurassa ei kilpaile. Liian usein nyrkkeilyssä homma painottuu liikaa joko kuntonyrkkeilyyn missä tekniikka jää taka-alalle eikä sparrata, tai sitten kilpaseuroihin jotka vain tarkoitettu kilpailijoille. Kuntonyrkkeilyssä mielenkiintoni häviäisi nopeasti kun tekniikka taka-alalla eikä sparrata, mutta en kuitenkaan halua kilpailla. 2. Sopivan raskasta, hommia voi tehdä paljon omaan tahtiin, sparrauksessa ei vedetä täysillä, mutta kuitenkiin painetaan aina vähän yli mukavuusrajojen mitä ei yksin treenatessa niin helposti tee. 3. Hyvä neuvova valmentaja joka on osaava ja aidosti kiinnostunut ja innoissaan nyrkkeilystä. 4. Hyvä porukka ollut vuosikaudet treenikavereina. 5. 140e vuosimaksu ei paha verrattuna moneen muuhun lajiin.
0Äänestä
segrgrdhtd
Ja näistä tuo 1-kohta mielestäni tärkein. Tiivistettynä: Treenit muuten kuin kilpatreenit mutta erotuksella että a) ei pakko kilpailla b) tahti vähän rennompaa eikä verenmaku suussa ja huimauksesta kärsivänä tarvi treenata, enemmän oman kunnon mukaan
Tätä voisi varmaan soveltaa muihinkin kamppailulajeihin. Kamppailulajit eroaa tuon kilpailemisen suhteen muista lajeista että kehään ei noin vain mennä kokeilemaan vaan siinä on oikeasti vakavien vammojen vaara ellei kunnolla valmistautunut. Siksi moni ei halua kilpailla mutta oikean tekniikan oppiminen kiinnostaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse lopetan judon varmaan kun vuosi on täynnä. Se kilpailuhöpötys ei oikein kiinnosta. Kaikessa on aina lähtökohtana se miten asia on kilpailussa ja mitä voi tehdä kilpailussa.
Toiset tykkää .. toiset ei.
Ekan puolen vuoden aikana ei näytetty yhtään tekniikkaa millä voisi ranadorissa tehdä muutakin kuin vain vääntää väkisin. Tokihan youtube on täynnä viedoita ja niitä juttuja voi sitten yrittää kokeilla treeneissä mutta voisi kai sitä seurassakin opettaa jotain.
On olemassa itsepuolustuslajeja ja näemmä myös itseopiskelulajeja.
Kaikki ei vaan osaa opettaa, oli niitä daneja sitten kuinka monta tahansa.
Itse lopetin siitä syystä, kun en halunnut rahoittaa turhaan seuratoimintaa. Harrastuksen kuuluu olla ilmainen ja hauska, ei rahastusta. Opin perusteet, ja muistan tekniikat vieläkin ulkoa, se riittää. Näin säästin hyvät rahat sellaisiin asioihin, joita oikeasti tarvitsee.
Olipas hassunhauska trolli.
Tarkoititko tuota ihan ensimmäistä kirjoittamaani kysymystä?
Kohta 9 vuotta käynyt samassa nyrkkeilyseurassa eikä aikomusta lopettaa. Tässä suurimmat syyt:
1. Treenataan oikeaa kilpailuissa käytettävää tekniikkaa ja sparrataan, mutta ei ole mikään pakko kilpailla ja oikeastaan kukaan seurassa ei kilpaile. Liian usein nyrkkeilyssä homma painottuu liikaa joko kuntonyrkkeilyyn missä tekniikka jää taka-alalle eikä sparrata, tai sitten kilpaseuroihin jotka vain tarkoitettu kilpailijoille. Kuntonyrkkeilyssä mielenkiintoni häviäisi nopeasti kun tekniikka taka-alalla eikä sparrata, mutta en kuitenkaan halua kilpailla.
2. Sopivan raskasta, hommia voi tehdä paljon omaan tahtiin, sparrauksessa ei vedetä täysillä, mutta kuitenkiin painetaan aina vähän yli mukavuusrajojen mitä ei yksin treenatessa niin helposti tee.
3. Hyvä neuvova valmentaja joka on osaava ja aidosti kiinnostunut ja innoissaan nyrkkeilystä.
4. Hyvä porukka ollut vuosikaudet treenikavereina.
5. 140e vuosimaksu ei paha verrattuna moneen muuhun lajiin.
Ja näistä tuo 1-kohta mielestäni tärkein. Tiivistettynä: Treenit muuten kuin kilpatreenit mutta erotuksella että a) ei pakko kilpailla b) tahti vähän rennompaa eikä verenmaku suussa ja huimauksesta kärsivänä tarvi treenata, enemmän oman kunnon mukaan
Tätä voisi varmaan soveltaa muihinkin kamppailulajeihin. Kamppailulajit eroaa tuon kilpailemisen suhteen muista lajeista että kehään ei noin vain mennä kokeilemaan vaan siinä on oikeasti vakavien vammojen vaara ellei kunnolla valmistautunut. Siksi moni ei halua kilpailla mutta oikean tekniikan oppiminen kiinnostaa.