Vauva,
Kolme päivää sitten sain tietää sinusta ja olemassalostasi. Kutsun sinua jo nyt vauvaksi. Et sinä kuulemma ole vasta kuin solumöykky, mutta minulle sinä olet vauva, oma lapseni. Olen aivan sekaisin koko tilanteesta. Ei, emme me olleet suunnitelleet sinua tulevaksi vielä. Olisi ollut vielä hyvä oppia elämästä ja toisistamme kaikenlaista uutta ennen sinun tuloasi. Mutta minä rakastan sinua jo nyt. Olet vasta neljän viikon ikäinen, mutta tunnen sinut silti ja rakastan niin paljon. Kyllä me isäsi kanssa toisiamme rakastamme, mutta olemme ehtineet rakastaa vasta niin vähän aikaa.
Isäsi ei ole varma haluaako sinua. Isäsi ei tiedä, tarvitsee kuulemma aikaa miettiä. Minä en voi miettiä enää mitään. Minulta on vaihtoehdot otettu pois sillä hetkellä, kun näin testissä kaksi punaista viivaa. Vieläkin, kun ajattelen sinua, näen sinut kahtena punaisena viivana, mutta tunnen sinut vatsassani joka kerta kun vihlaisee. Tunnen sinut omana lapsenani. En minä koskaan voisi heittää sinua pois ajatellen, että joskus myöhemmin otan sinut takaisin. Et sinä olisi enää sama vauva, et sama lapsi. Sinä olisit joku muu ja minä haluan sinut juuri tuollaisena kuin nyt olet. Isäsi ei tätä ymmärrä, mutta miten voisikaan. Tunnen itseni itsekkääksi ja olen hyvin pahoillani siitä. Minä olen neuvoton ja vaikka isäsi on lähellä, olen silti yksin. Aivan yksin ajatusteni kanssa ja pelottaa milloin sinä alat huomaamaan, että äitisi ei voi hyvin.
Olen itkenyt kolme päivää ja tuntenut sisälläni valtavaa ahdistusta ja surua. Haluaisin iloita sinusta ja osa minusta tekeekin niin. En silti voi olla ajattelematta sitä, että on mahdollista, että isäsi jättää meidät koska sinä olet tulossa väärään aikaan. Isäsi ei tiedä haluaako lasta vielä, mutta sinä olet päättänyt jo tulla. Olen aivan varma siitä, että jos sinä ja minä tulemme elämään kahdestaan, me pärjäämme kyllä. Nyt en tiedä mitä ajatella isästäsi. Millainen mies voisi hylätä lapsensa?
Minua pelottaa enemmän kuin koskaan enkä todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä. On totta, että olet tulossa väärään aikaan; myöhemmin olisi ollut parempi. Mutta miten elämää voi suunnitella eteenpäin.. joitain asioita vain tapahtuu, ja tämän me kuitenkin isäsi kanssa olemme yhdessä saaneet aikaan. Minä niin toivon, että voisin jonkun kanssa nämä asiat jakaa. Haluaisin, että isäsi ymmärtäisi minua. Haluaisin isäsi tulevan siihen tulokseen, että haluaa meidän kanssamme jatkaa eteenpäin. Mutta en minä voi painostaa tai pakottaa. Minun on annettava isäsi miettiä. Mutta tämä on minulle niin vaikea tilanne. Onko oikea päätös tuoda sinut tähän elämään, joka ainakin tällä hetkellä on pirstaleina? Milloin me sitten olisimme valmiita? Onko tähän valmis koskaan? Isäsi ja minun suhde ei ole tähän valmis, siitä olemme yhtä mieltä. Olemme vasta niin alkutaipaleella. Mutta minä jaksan uskoa, että me onnistuisimme, jos molemmat sinua haluamme. Ja minä haluan, niin kovasti, vaikka tällä hetkellä kaikki pelottaa enkä aina ole varma yhtään mistään.
Minun on valmistauduttava kaikkeen. Minun on oltava valmis, jos joku suunnitelma pettää. Minun on mietittävä kaikki valmiiksi sen varalta, että minä olen ainoa ihminen johon sinä voit tukeutua. Tahdon antaa sinulle kaikkeni ja siksi minun on järjestettävä elämäni niin, että sinun on hyvä tähän tulla. Sinun perheeseesi ei saa kuulua rikkoutuneita ihmissuhteita ja arkesi ei saa olla sitä, mitä tämä nyt on. Kohta pitäisi alkaa tekemään päätöksiä, mutta annan isäsi ensin rauhassa miettiä. Jos hän meidät jättää, ei hän ole voinut se ihminen olla, johon palavasti rakastuin. Ei minun elämäni suuri rakkaus hylkäisi lastaan ja lapsensa äitiä. Ei vaikka ei sillä hetkellä lasta haluaisikaan. Ei tässä keneltäkään kysytä mitä halutaan. Ei minulta ole kysytty haluanko minä sinua eikä sinulta ole kysytty haluatko nyt tulla. Minä kuitenkin kannan vastuuni tässä asiassa ja js on pakko, teen sen isäsikin puolesta. Kyllä me pärjäämme ja minä odotan sinua jo nyt niin kipeästi. Minä tiedän, että olet täydellinen ja kaikki sujuu hyvin. Minä tunnen sen ja jatkan odottamista.
Äiti
Kolme päivää sitten sain tietää sinusta ja olemassalostasi. Kutsun sinua jo nyt vauvaksi. Et sinä kuulemma ole vasta kuin solumöykky, mutta minulle sinä olet vauva, oma lapseni. Olen aivan sekaisin koko tilanteesta. Ei, emme me olleet suunnitelleet sinua tulevaksi vielä. Olisi ollut vielä hyvä oppia elämästä ja toisistamme kaikenlaista uutta ennen sinun tuloasi. Mutta minä rakastan sinua jo nyt. Olet vasta neljän viikon ikäinen, mutta tunnen sinut silti ja rakastan niin paljon. Kyllä me isäsi kanssa toisiamme rakastamme, mutta olemme ehtineet rakastaa vasta niin vähän aikaa.
Isäsi ei ole varma haluaako sinua. Isäsi ei tiedä, tarvitsee kuulemma aikaa miettiä. Minä en voi miettiä enää mitään. Minulta on vaihtoehdot otettu pois sillä hetkellä, kun näin testissä kaksi punaista viivaa. Vieläkin, kun ajattelen sinua, näen sinut kahtena punaisena viivana, mutta tunnen sinut vatsassani joka kerta kun vihlaisee. Tunnen sinut omana lapsenani. En minä koskaan voisi heittää sinua pois ajatellen, että joskus myöhemmin otan sinut takaisin. Et sinä olisi enää sama vauva, et sama lapsi. Sinä olisit joku muu ja minä haluan sinut juuri tuollaisena kuin nyt olet. Isäsi ei tätä ymmärrä, mutta miten voisikaan. Tunnen itseni itsekkääksi ja olen hyvin pahoillani siitä. Minä olen neuvoton ja vaikka isäsi on lähellä, olen silti yksin. Aivan yksin ajatusteni kanssa ja pelottaa milloin sinä alat huomaamaan, että äitisi ei voi hyvin.
Olen itkenyt kolme päivää ja tuntenut sisälläni valtavaa ahdistusta ja surua. Haluaisin iloita sinusta ja osa minusta tekeekin niin. En silti voi olla ajattelematta sitä, että on mahdollista, että isäsi jättää meidät koska sinä olet tulossa väärään aikaan. Isäsi ei tiedä haluaako lasta vielä, mutta sinä olet päättänyt jo tulla. Olen aivan varma siitä, että jos sinä ja minä tulemme elämään kahdestaan, me pärjäämme kyllä. Nyt en tiedä mitä ajatella isästäsi. Millainen mies voisi hylätä lapsensa?
Minua pelottaa enemmän kuin koskaan enkä todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä. On totta, että olet tulossa väärään aikaan; myöhemmin olisi ollut parempi. Mutta miten elämää voi suunnitella eteenpäin.. joitain asioita vain tapahtuu, ja tämän me kuitenkin isäsi kanssa olemme yhdessä saaneet aikaan. Minä niin toivon, että voisin jonkun kanssa nämä asiat jakaa. Haluaisin, että isäsi ymmärtäisi minua. Haluaisin isäsi tulevan siihen tulokseen, että haluaa meidän kanssamme jatkaa eteenpäin. Mutta en minä voi painostaa tai pakottaa. Minun on annettava isäsi miettiä. Mutta tämä on minulle niin vaikea tilanne. Onko oikea päätös tuoda sinut tähän elämään, joka ainakin tällä hetkellä on pirstaleina? Milloin me sitten olisimme valmiita? Onko tähän valmis koskaan? Isäsi ja minun suhde ei ole tähän valmis, siitä olemme yhtä mieltä. Olemme vasta niin alkutaipaleella. Mutta minä jaksan uskoa, että me onnistuisimme, jos molemmat sinua haluamme. Ja minä haluan, niin kovasti, vaikka tällä hetkellä kaikki pelottaa enkä aina ole varma yhtään mistään.
Minun on valmistauduttava kaikkeen. Minun on oltava valmis, jos joku suunnitelma pettää. Minun on mietittävä kaikki valmiiksi sen varalta, että minä olen ainoa ihminen johon sinä voit tukeutua. Tahdon antaa sinulle kaikkeni ja siksi minun on järjestettävä elämäni niin, että sinun on hyvä tähän tulla. Sinun perheeseesi ei saa kuulua rikkoutuneita ihmissuhteita ja arkesi ei saa olla sitä, mitä tämä nyt on. Kohta pitäisi alkaa tekemään päätöksiä, mutta annan isäsi ensin rauhassa miettiä. Jos hän meidät jättää, ei hän ole voinut se ihminen olla, johon palavasti rakastuin. Ei minun elämäni suuri rakkaus hylkäisi lastaan ja lapsensa äitiä. Ei vaikka ei sillä hetkellä lasta haluaisikaan. Ei tässä keneltäkään kysytä mitä halutaan. Ei minulta ole kysytty haluanko minä sinua eikä sinulta ole kysytty haluatko nyt tulla. Minä kuitenkin kannan vastuuni tässä asiassa ja js on pakko, teen sen isäsikin puolesta. Kyllä me pärjäämme ja minä odotan sinua jo nyt niin kipeästi. Minä tiedän, että olet täydellinen ja kaikki sujuu hyvin. Minä tunnen sen ja jatkan odottamista.
Äiti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koskettavasti kirjoitit:) Kyynel tuli silmäkulmaan. Elämässä on tosiaan joskus tehtävä niin kovin suuria päätöksiä ja ne aina ole niin kamalan helppojaan. Voimia sinulle ja ennenkaikkea teille:) Toivon, että miehesi hyväksyy lapsen ja haluaa että teistä tulee perhe!!!
Olisi kuin olisit kirjoittanut minun tilanteestani. Itse en sitä osaisi sanoiksi paperille taiteilla, mutta teit sen puolestani. KIITOS!!
Muista, että nykymaailmassa yksinhuoltajatkin selviävät hyvin. He eivät ole enää hyljeksittyä porukkaa, niinkuin ennen. Kyllä me naiset selviämme, olemmehan sitkeitä ja vahvoja ihmisiä.
Tätä olen hokenut itselleni viimeiset kolme viikkoa ja nyt alan uskoa siihen. Valitettavasti mieheni miettii edelleen. Antaa miettiä. minä olen valmis
Kirjoitit kyllä kauniisti...tällaiset odottavat äidit on herkässä mielentilassa ja täytyy sanoa, että mullakin tuli kyynel silmäkulmaan. Hienoa, että jaksat olla itse noin vahva ja päättäväinen, vaikka se ei varmastikaan ole helppoa. Mutta niin kuin itsekkin sanoit, anna miehellesi aikaa, keskustelkaa rauhassa...ja jos hän ei pysty kantamaan vastuutaan, niin ehkä hän ei ole teitä ansainnut. Yritä jaksaa olla jatkossakin yhtä vahva, kyllä te tosiaan pärjäätte! Iso rutistus teille molemmille ja yritä nautia pienestäsi, kaikesta huolimatta!
Ps. olisi kiva kuulla sinusta vielä myöhemminkin, joten jos kirjottelisit vielä kuulumisiasi.