Miten voit nyt?Olen yksi kanssasi kirjoitelleista täältä palstalta..olisi kiva kuulla miten hoidot edistyy(kantasoluhoito?????)ja muutenkin,mikä tilanteesi on.JOS haluat ja jaksat kirjoitella,olisi hieno juttu!
voimia Sinulle!
voimia Sinulle!
huhuu...Hannaaa????
mie vain...
3698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heippa vaan taas!
Hoidot ovat edenneet kohdallani ihan suunnitellusti. Tänään kävin ottamassa viimeiset sytostaatit, ennen kantasolukeräystä varten tehtävää mobilisaatiota. Mobilisaatiossa lamautetaan tilapäisesti luuytimen toiminta, jotta se alkaa tuottamaan kantasoluja enempi ja sitä vauhditetaan vielä pistoksin. Kantasolukeräys on viikolla 11. Jännittää kovasti, koska joudun vaihtamaan sairaalaa ja siellä tulee jälleen uusi hoitohenkilökunta ym.
Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet sairastamiseni aikana pahimmat. Edellinen viikko oli ensimmäistä kertaa hyvin rankka fyysisesti. Olin niin väsynyt, että jäin aamuisin sänkyyn enkä noussut sieltä koko päivänä. Olen lienee aiemmin kertonut sen, että lähes ainoa oire hoidoista ovat olleet nipistely ja puutuminen sormenpäissä, nyt ne ovat levinneet myös jalkapohjiin ja aika-ajoin kävely tuntuu pahalle. Mutta kai ne ovat aika pientä...
Kuluneella viikolla olen ollut taas henkisesti todella maassa. Masentunut, eikä mikään ole kiinnostanut. On oikeastaan itkettänyt jatkuvasti. Olen oikein ihmetellyt, miksi tällainen masennus on iskenyt vasta nyt. Onneksi olen taas alkanut pääsemään siihen suhteellisen normaaliin minään kiinni.
Kirjoitin tänne sairauteni alkuvaiheessa, että tällainen pistää elämänarvot uusiksi. Nyt olen saanut ajatella asioita oikein olan takaa ja päättänyt, ettei elämäni enää todellakaan tule jatkumaan samana, kun tämänkertainen syöpä on saatu taltutettua. Kesällä aion lähteä kolmeksi viikoksi kiertämään ympäri eurooppaa, hankin itselleni uuden asunnon jostain luonnon läheisyydestä sekä aloitan luomisen, siis taiteellisen ja kirjoittamisen. Ne tuntuat jotenkin asioilta, joille on minulle arvoa.
Sellaista minulle... Ei sen kummempaa. Kuinkas kaikki muut ovat voineet? Iloa kuitenkin kaikille!!!
Hei urhea ystäväni!
Olet ollut mielessäni, toivottavasti voit jo henkisesti paremmin. raskaita asioita joudut käymään nuorena ihmisenä läpi. Muista että katkeruuskin on oikeutettu tunne, kunhan jossain vaiheessa pääsee siitä yli, minusta ihmisen on oikeus ollakin vihainen ja katkera terveille ihmisille! Itse olen myös tuntenut olevani hyvin katkera rintansa säilyttäneille ihmisille, ja muillekin, jotka saavat elää porskuttaa ilman jatkuvaa pelkoa syövästä. Mutta ajattele, me selviämme mistä vaan, kukaan joka ei ole kokenut syövän uhkaa ja olemassa oloa ei voi täysin mielestäni ymmärtää, mitä helvettiä se on. Mutta muistathan, SINÄ SELVIÄT JA TÄSTÄ TULEE VIELÄ SINUN VOIMAVARASI, josta voit lapsenlapsille kiikkustuolissa kertoa!HALAUS, NIKSUKKA
Kiva kuulla miten voit!Olet onnekas,kun olet säästynyt pahemmilta sivuvaikutuksilta,vaikkakaan yhtään vähättelemättä masennustasi ja väsymystäsi,mutta huonomminkin voisi olla,eikö!
Hienoa,että hoitosi edistyvät suunnitellusti.Kysyisin vielä,että miksi tuohon kantasoluhoitoon ryhdyttiin,kun kerran sytostaatit "tehosivat" niin hyvin?Nämä eivät ole tietenkään mitään yksiselitteisiä asioita,mutta osaatko selventää asiaa?olisi mielenkiintoista kuulla,maallikolle varsinkin tuntuvat nämä niin monimutkaisilta jutuilta.
Joka tapauksessa,on hienoa kuulla noista suunnitelmistasi tulevaisuuden suhteen,kuulostaa ihanalta...kun jaksaisi itsekin miettiä,mikä on tärkeintä elämässä ja eläisi sen mukaan,ja tekisi mitä itse haluaa!
Hyvää kevään odotusta sinulle ja hyviä vointeja!