hukassakohan

Rakkaus..ikävä.. Läheisyys, lämmin kosketus ohimennen arjessa.
Hymy, hauska kiusoittelu, hiusten pörrötys, pikku läimäisy takamuksille, juttelu välillä vakavastikkin muustakin kuin työasioista ,hauskanpito, huomioiminen ilman lahjoja ja kukkia,
sylissä ja kainalossa nukkuminen, .......
Sitä minun on ikävä ..turha, itsestäänselvyytenä oleminen.
Sanotaan, että hyvä ruoka tie miehen sydämeen...ei se mee niin...kaikki keinot kokeiltu, mutta ei auta. Jos kysyn tai ihmettelen mitä tämä on, niin vastaus on meillähän on kaikki hyvin.
Miksi sitten on paha olo. Nykyään nautin jo melkein jos saan olla yksin.
Itken romanttisia elokuvia katsellessa ja ajattelen tässäkö se elämä nyt on. Ei koskaan enää ihania rutistuksia, suukkoja.


"Yön hiljaisuudessa olen usein toivonut vain muutamaa

yhden ainoan miehen lausumaa rakkauden sanaa

- hartaammin kuin tuhansien ihmisien kättentaputuksia"
En tiedä kuka on kirjoittanut. Jostain joskus luin.