Niin minä kerron, jospa jättäsit minut rauhaan. En rakasta miestäni, en kunnioita sitä vaan halveksin, kukaan ei ole ikinä loukannut minua niin pahasti. Olen sen kanssa vain lasten takia, niitä rakastan. Ainoa hyvä asia siinä miehessä on että aika ajoin sen läsnäolo tekee hyvää lapsille ja niiden sosiaaliselle asemalle. En usko rakkauden voimaan parisuhteissa, joskus jää unelmoimaan lämmöstä, rehellisyydestä, paremmin käyttäytyvästä miehen suvusta, pelittömyydestä, ja miehestä joka olisi vahvaluonteinen hyvässä, josta pääsisin itse nauttimaan. Tähän palaan ehkä 20 vuoden päästä, voi olla että aikaisemmin. Jokaisen oma valinta, nyt jatkan teatteria ja loputonta vääntämistä taloudesta. Asetan rakkauden etusijalle ja se kohdistuu lapsiini. Ei sukuuni, mieheeni, vähempiosaisiin tai parempiosaisiin. Ehkä petän joskus miestä kostoksi tai haaveiden heikkoudessa. Toivon ettei lapset joutuisi elämää samaa elämää, joten en halveksi eronneita. Tämä kuvaus sopii todella moneen, se on elämää.
kun sinua niin kiinnostaa
eimennytvalintaputkeen
16447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En voi pitää shortseja koska kivekseni ovat masentuneet ja roikkuvat nyt polvissa
Surullista.Jokainen ansaitsee onnen. Teilläkin sitä on ollut siinä vaiheessa kun avioon olette menneet. Mihin se rakkaus ja toisesta välittämisen tunne on kadonnut. Voimia jokatapuksessa.
No enpä tiedä, miehellä on samat visiot, se tosin haluaa enemmän varallisuutta lapsille. Joten joskus meillä on paljon lämpöä kun ajattelemme että lapsistamme tulee onnellisia, heillä on mahdollisuuksia, ja he eivät ikinä tee vanhempiensa virheitä. Yhteisen tavoitteen vuoksi välillämme on myös ystävyyttä, mutta paljonhan siitä on matkaa terveeseen parisuhteeseen. Jokainen tyylillään ja tavallaan. Olkaa parempia kuin me.
Niin. Jos Se kerran teille molemmille riittää. Kysymyksessä on kuitenkin monta elämää. Sellainen kulissien ylläpitäminen ei voi olla hyvää kenellekään. Ja..Aina Na asiat ei kuitenkaan mene niin kun suunnitellaan ja ajatellaan. Itse ajattelen ettei raha/ talous asiat ei voisi olla syy yhdessä oloon. Jokaisen on tultava itsenäisesti omilla toimeen. Mutta luulen että itse tiedät oletko miten happy ja riittääkö Se sinulle Lapsille ja myös miehellesi. Hyvä on kysyä myös itseltäsi kysymys onko oikein ns viedä esim mieheltäsi mahdollisuus tavata sellainen ihminen jonka kanssa sitä lämpöä ja rakkautta mahdollisesti olisi jos kerran teillä ei ole. Anna myös itsellesi mahdollisuus. Ja toivottavasti lapsilla on Onnellinen elämä. Mukavaa lauantaita.
Hei kuule, sinusta tulee vain katkera nainen ja pahimman hallan teet itsellesi, ei niistä lapsistakaan ole kiva katsella teidän kylmää liittoa ja toistaa itse samaa kuviota omissa suhteissaan myöhemmin. Sinullakin on oikeus omaan onneen, et sä näytä hyvää esimerkkiä lapsillesi lainkaan, vaan just sitä pahaa ja väärää, että pitää alistua toisen ihmisen petturuuteen ja huonoon kohteluun liitossa. Sä voit paljon paremmin, kun eroat ja voit antaa vielä paljon enemmän hyvää lapsillesi kuin liitossasi.
Ehkäpä siitä miehestä tuntuu samalle kun joutuu sun kanssa olemaan. Kukaan ei voi valita sukuaan, aika alhaista vetää sekin tähän mukaan.
Eroa mieluummin jos kerran noin vaikeat välit on. Ei tee hyvää lapsillekaan.
Eipä lapset siitä enää kärsi, jos muut jättäsivät meidät rauhaan. Minä olen kyllä vähän outo, katkera ja vielä varmaan kiukkunen vanha akka. Mutta ehkä muutun sitten 30 päästä puumaksi ja irrottelen peruukki päässä baarissa, lapsilta salaa.
Niinpä. Sitä sukua on kiva vedättää välillä. Muistathan että olen sairas ämmä, joka vihaa miehensä stalkkeri ja talousjärjestelijöitä.
hinduksi niin ehkä seuraavassa elämässä sitten.
Et todellakaan ajattele lapsiasi. Lapset ymmärtää paljon enemmän mitä luuletkaan.
En haluaisi olla lapsi perheessäsi. Sinä nyt olet kyllä tosi katkera marttyyri.
Teet palveluksen lapsillesi ja myös itsellesi kun eroat.
Pointti kuiten kenen pitää jättää rauhaan?Juttu on heijastus!
Minä taas rakastan ja kunnioitan paljon. Rakkaus on syventynyt vuosien varrella ja miehelläni hetken ollut toinen nainen vain paransi suhdettamme. Yksinäisyyden ja masennuksen kokemukset johtuvat omasta lapsuudestani ei miehestäni. Joudun työstämään todella paljon tunteitani edelleen sen vuoksi, että olen kokenut turvattomuuden ja huonommuuden tunteita hyvin varhain. Ihastun paljon, milloin mihinkin ihmisiin. Se on osoitus tunne-elämäni sekavuudesta. Oivalsin nämä asiat terapian myötä. Uppoan silti tunteisiin ajoittain voimakkaasti ja voin työstää niitä kirjoittamalla.
Menkää avioliitto leirille selvitetään ongelmiaan, sillä teidän suhde luo lastenne kodin ei asunto ja varallisuus,
Aika liian lyhyt, käyttämään sitä vihaan ja katkeruuteen, silloin voit löytää uudelleen ilon yhteisestä puolisoineen kans,
Ratkaiskaan ongelmanne, älkää vain säilökö niitä sydämen sopukoihin
Elämänmittaiseen parisuhderakkauteen uskovat, täälläkin, ovat niin naiveja, sen huomaa kommenteista. Pitkä suhde perustuu ja nojaa ystävyyteen ja kiintymykseen. Nähnyt läheltä niitä riittävän monta, eronneet on aina ne, jotka luulee että sen pitää olla "rakkautta" eikä sitoutunutta ystävyyttä. Koska se on ainoa millä ne pitkät suhteet kestää.
Monenlaista elämää. Meillä ei taas ole miehen kanssa huonot välit mitenkään, mutta ollaan vaan toisistamme niin kovin irrallisia yksiköitä henkisesti ja fyysisesti. Lasten asioissa puhalletaan sataprosenttisesti yhteen hiileen ja niiden vuoksi asutaan samassa talossakin.
Ollaan kuitenkin tehty se päätös, että ollaan haettu avioeroa, vaikka se nyt tässä vaiheessa ei näy arjessa oikein mitenkään. Mutta tuntuu kuitenkin kummankin sydämessä oikealta päätökseltä. Älyttömältähän tämäkin kuvio saattaa kuulostaa, mutta jotenkin on kevyempi mieli.
Aloittaja varmasti itse tietää, mikä on heidän tilanteessaan tällä hetkellä parasta. Ei kukaan meistä muista voi sitä tietää tai huudella ohjeita, kun ei edes tunneta. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.