Narsistit ja hiustenvärjäys

Voi jumaliste mikä aloitus. Ei voi kuin nauraa.

Mä ainakin otin sen kokonaan huumorilla ja huumorimielessä vastasin vaikka totta kirjoitinkin.

No niin pannahinen teki! Kyllä kirosin pärstää peilissä joka teki tuon katalan tempun! Aivan KALJU mulipää sieltä virnisteli!!!

Heh heh. Viidenkympinvillitys

Tollo.höperö kirjoitti:

Heh heh. Viidenkympinvillitys

Monesti on viidenkympinvillitys, ei narsismia. Se hetki, kun tajuntaan välähtää, että apua minusta on tullut vanha. Sitten se alkaa ja toisilla vain lähtee totaalisesti lapasesta, sekoiluun menee ehkä parisen vuotta ja sitten se tasoittuu. Elämä palaa uomiinsa uudelleen.

Epätoivoinen yritys vielä hetken näyttää teiniltä, johon kuuluu niin hiustenvärjäys, nykyisin erilaiset irtolisäkkeet/pidennykset ja teinivaateet, lävistyksiä/tatuointeja yms. Samalla tuohon jaksoon liittyy hulvaton hilluminen, markkina-arvon testaus, vaihtuu autot sporttisempiin ja puolisot, tulee tunne, että on vielä kaikkia yrittettävä saada sänkyyn keinolla millä hyvänsä - viimeinen osoitus, kuinka haluttava on kaikkien ohikulkevien silmissä. Prosessia palvelee nykyinen some, jonne saa kuvamanipulaatiolla houkutuksia esille ja syötteihin jää toiset vastaavalla tavalla villiintyneet. Somessa raportoidaan, että kuinka monta kutsua iltarientoihin sai kuvamanipulaatiota tehdessään, että niin suosittu olen, jos ette ole vielä huomanneet. Pesää tarjotaan, mutta samalla syytetään siitä, kuinka he vain sitä haluaa ja saatuaan täysin katoaa - ristiriitaista.

Tavoiteltavaako? Toivottavasti ei osu omalle kohdalle tuollainen kokemus, koska tuossa sekoilussa usein unohtuu ne tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset. Heihin jää jälki, jota puolestaan jonkun toisen sekoilun vuoksi kantavat aina mukanaan - eräänlainen pahoinvointi/kuvotus.

sitäseonvillityshyvinkin kirjoitti:

Monesti on viidenkympinvillitys, ei narsismia. Se hetki, kun tajuntaan välähtää, että apua minusta on tullut vanha. Sitten se alkaa ja toisilla vain lähtee totaalisesti lapasesta, sekoiluun menee ehkä parisen vuotta ja sitten se tasoittuu. Elämä palaa uomiinsa uudelleen.

Epätoivoinen yritys vielä hetken näyttää teiniltä, johon kuuluu niin hiustenvärjäys, nykyisin erilaiset irtolisäkkeet/pidennykset ja teinivaateet, lävistyksiä/tatuointeja yms. Samalla tuohon jaksoon liittyy hulvaton hilluminen, markkina-arvon testaus, vaihtuu autot sporttisempiin ja puolisot, tulee tunne, että on vielä kaikkia yrittettävä saada sänkyyn keinolla millä hyvänsä - viimeinen osoitus, kuinka haluttava on kaikkien ohikulkevien silmissä. Prosessia palvelee nykyinen some, jonne saa kuvamanipulaatiolla houkutuksia esille ja syötteihin jää toiset vastaavalla tavalla villiintyneet. Somessa raportoidaan, että kuinka monta kutsua iltarientoihin sai kuvamanipulaatiota tehdessään, että niin suosittu olen, jos ette ole vielä huomanneet. Pesää tarjotaan, mutta samalla syytetään siitä, kuinka he vain sitä haluaa ja saatuaan täysin katoaa - ristiriitaista.

Tavoiteltavaako? Toivottavasti ei osu omalle kohdalle tuollainen kokemus, koska tuossa sekoilussa usein unohtuu ne tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset. Heihin jää jälki, jota puolestaan jonkun toisen sekoilun vuoksi kantavat aina mukanaan - eräänlainen pahoinvointi/kuvotus.

Tuollainen energisyys pitäisi kanavoida johonkin...
Olen kyllä sitä mieltä, että tarve löytää uutta seuraa ei synny sen kuun alussa kun täyttää 50. Yksinäisyyden tunne on kalvanut ehkä jo pitkään... ja siinä se sitten lopulta realisoituu, kun elämme vain kerran. Ehkä pitkissä suhteissa tulee alikäytetyksi ja sitä myöden aliarvostetuksikin... Saatetaan alkaa pitää toista vanhana esim., eikä siihen olisi mitään realistista syytä, koska kyky rakastaa ei ole kadonnut minnekään.

Mitä tulee narsisteihin,
niin 50n villityksessä kirmailevat ihmisjoukot ovat oivaa saalisainesta myös viisikymppiselle narsistille, jonka koko elämä on yhtä villitystä. Taidot hioutuneet ja saumaa riittää... yhtäkkiä tarjolla on jopa sellaisia, joihin ei ikinä olisi aiemmin edes yltänyt.

Ei ole sattumaa, että Waltarikin päätyi kuvaamaan Gabrielin, joka seuransa kanssa oli jo kypsemmässä iässä.

https://www.youtube.com/watch?v=uIuclnpAB8c
Gabriel tule takaisin, Mika Waltari
Ohjaus Valentin Vaala

Ollut aina jostain syystä lempielokuvani...
Kohtalon ivaa?

Tiedä nyt häntä, onko kyse kuitenkaan varsinaisesti yksinäisyyden kokemisesta parisuhteessa, joka sitten puhkeaisi viidenkympin villityksenä. Tottahan se on, että voi alkaa jo ennen tuota maagista aikarajaa tai jopa sen jälkeen, että en olisi numeerisesti noin pilkuntarkka. Itse kyllä uskoisin, että nimenomaan laukaisijana on se, kun takaraivossa jyskyttää, että tässäkö tämä nyt oli, että olen vanha, äkkiä pakoon tuota tunnetta.

Elämme vain kerran, tuo harhaanjohtava toteamus, joka saa monet tekemään tyhmyyksiä. Mutta tuo, että saatetaan pitää toista vanhana ja siten kyvyttömänä rakkauteen, niin itselläni siitä aivan hassu kokemus kyllä. Olen puolisoani kymmenen vuotta nuorempi ja hänen sekoilunsa kohde oli oman ikäisensä. Sekoilun aikana kuulin, kuinka olen vanha mummo, niin hän puhutteli minua mummona, en siis edes oikeasti ollut mummo, enkä liioin kyvytön rakkauteen. Myös kävelin muka jotenkin vaappuen, käsityöni halusi heittää roskikseen, ihossani oli jotakin arvosteltavaa, ja kaikkein huvittavinta en olisi saanut lainkaan soittaa soitintani, kun ei sitä jaksa kuunnella. Mutta mitäs tuosta, tiedän olevani hyvä soittaja, ei ole minun murhe ja on mahdollista harrastaa soittamista, kun hän ei ole paikalla. Mummottelukin päättyi, kun sekoiluajanjakso päättyi.

sitäseonvillitys kirjoitti:

Tiedä nyt häntä, onko kyse kuitenkaan varsinaisesti yksinäisyyden kokemisesta parisuhteessa, joka sitten puhkeaisi viidenkympin villityksenä. Tottahan se on, että voi alkaa jo ennen tuota maagista aikarajaa tai jopa sen jälkeen, että en olisi numeerisesti noin pilkuntarkka. Itse kyllä uskoisin, että nimenomaan laukaisijana on se, kun takaraivossa jyskyttää, että tässäkö tämä nyt oli, että olen vanha, äkkiä pakoon tuota tunnetta.

Elämme vain kerran, tuo harhaanjohtava toteamus, joka saa monet tekemään tyhmyyksiä. Mutta tuo, että saatetaan pitää toista vanhana ja siten kyvyttömänä rakkauteen, niin itselläni siitä aivan hassu kokemus kyllä. Olen puolisoani kymmenen vuotta nuorempi ja hänen sekoilunsa kohde oli oman ikäisensä. Sekoilun aikana kuulin, kuinka olen vanha mummo, niin hän puhutteli minua mummona, en siis edes oikeasti ollut mummo, enkä liioin kyvytön rakkauteen. Myös kävelin muka jotenkin vaappuen, käsityöni halusi heittää roskikseen, ihossani oli jotakin arvosteltavaa, ja kaikkein huvittavinta en olisi saanut lainkaan soittaa soitintani, kun ei sitä jaksa kuunnella. Mutta mitäs tuosta, tiedän olevani hyvä soittaja, ei ole minun murhe ja on mahdollista harrastaa soittamista, kun hän ei ole paikalla. Mummottelukin päättyi, kun sekoiluajanjakso päättyi.

"tässäkö tämä nyt oli, että olen vanha, äkkiä pakoon tuota tunnetta."
Mikä tämä oli tässä, jos olo kerran hyvä... Eli jokin vika tässä ja nyt... kun ei jaksa arvostaa. Ei siinä kumppanissa, en sitä tarkoita, vaan siellä omassa sisimmässäkin se voi olla yhtä hyvin. Kovat avioliittomaratoonarit voivat hyvinkin väsyä, mutta ihan kaikkein kovimmat ehkä eivät...
Niin tuota en juuri hiffaa, että joku ajattelee että sitä tunnetta äkkiä olisi päästävä pakoon, mielestäni ei tule yhtäkkiä. Moni peittää tuskansa ja yllätyksenä tulee sitten toiselle.
Voiko olla että mummomaisuus oli henkinen ominaisuus. Minuakin tuollaisesta josku syytetty. Projisointiakin voi olla, tai sitten se syyttäjä voi olla myös ylilapsellinen. Jos kerran ei mitään mummomaista oikeasti ole koettavissakaan.

Kysympä sinultakin (tietenkään ei tarvitse vastata jos ei tykkää). Miten sen kolmannen pyörän kävi? Kuka huiputti ja ketä?

Olen huomannut että suurin osa miehistä hakee vastoin yleisiä olettamuksia oman ikäistään seuraa... Jopa minä olen monen mielestä niin nuori, että ei viitsitä ottaa edes kontaktia. Ja jos joskus otetaan (vaikka haetaan tanssimaan), niin sitä sitten vähän kuin pyydellään anteeksi ja selitellään. Mitenkään ei tuppauduta eikä ehdotella mitään...

Juu. Mun vaimo sa i " viidenkympinvillityksen". Tapasi/etsi nuoremman miehen. Erohan siitä tuli. Mutta näin jälkeen päin tajusin että 25v avioliitto oli jo natissut pitkään. Joten eipä tuosta tarvitse olla katkera. Toki ero oli aika rankka aikoinaan.

Tollo.höperö kirjoitti:

Heh heh. Viidenkympinvillitys

Ei ole, vaan syvä kriisi ikääntymisestä. Hiusten värjäämiseen lisäksi yrittää saada sixpäkkiä, mutta lihoo entisestään. Sai sen fotoshopilla.