Miltä se tuntuu teistä..

Olen hyvässä suhteessa ja entisen säädön tunnustukset tuli todellakin puun takaa. Tuntui ahdistavalta, koitin olla kannustava... jolloin säätö luuli, että mulla olisi kiinnostusta häneen, vaikka ei ollut. Korjasin tätä hänelle, etten ole vaihtamassa, hän totesi tunteensa yksipuolisiksi ja suuttui... Mutta ehkä nyt pääsee eteenpäin. Eli kun tällainen asiaa tulee valmistelematta eteen eikä se ole odotettu tai toivottu, niin minä ainakin menin ihan puihin. Lieventely ei auttanut ja kärkevyys/ totuus satutti.

Ei ole kiusallista. Harmittaa toisen puolesta jos en itse tunne samoin.
Jos en itse tykkää ja toinen tunnustaa tunteensa niin vastaan jotain sellaista että en ole kiinnostunut siinä mielessä, koska et ole tyyppiäni tai ei ole kemiaa tms.

Ei kai sitä nyt kypsä aikuinen mitenkään pahoin ota. Oli varattu tai vapaa niin eihän sitä pakosti se toinen tiedä ja vaikka tietäisi niin kyllähän se sanallinen tunteen kertominen on silti ihan ok.
Se auttaa selvittään asiaa ja sen toisenkin pääseen eteenpäin.

Eikä se nyt ole mikäään uhka millekään suhteelle jos ei se toinen ala ahdisteleen tai lähenteleen.
Asiahan on niin että vahvaa suhdetta jossa molemminpuolinen rakkaus on ei horjuta ja uhkaa mikään sanallinen ulkopuolisen rakkaudentunnustus.

Itse saan näitä tunnustuksia miehiltä ja toisinaan olo on hiukan vaikea, mutta se ei johdu siitä että se olisi epämieluisaa että se minulle kerrotaan vaan, siitä että koen hiukan paineita siitä että minut asetetaan tilanteeseen jossa minun varaani laitetaan toiveita ja minulta odotetaan myönteistä vastausta ja minä joudunkin oleen se toiveiden murskaaja ja pettymyksen tuottaja. Otan aika raskaasti sen kun yritän löytää pehmeämpiä sanoja joilla sen teen.. koska miehet ovat minusta pakkien tullessa herkempiä, koska avautuminen on heille vaikeampaa..

Minua toiset miehet (ne jotka eivät pakkeja ole saaneet minulta) kritisoivat liian pehmeästä käsittelystä josta johtuen jätän muka toiselle jonkinlaista toivoa. Miehet syytelleet siitä usein ja neuvoneet että turha tunteilu pois ja murska pakit niin asia tulee ymmärrettyä eikä ne jää soitteleen perääni aika-ajoin toiveissa että sittenkin...

Ylipäätään olen sitä mieltä että sanallinen asioiden ja välienselvitys on ok, koska se auttaa ihmisiä pääseen turhista toiveista ja jatkaan elämää. Eikä sellainen nyt vahvaa rakastavaa parisuhdetta hajota. Jos se siihen hajoaa se ois hajonnut muutenkin, koska toinen olisi vain etsinyt pelastavaa enkeliä/ritaria jonka matkaan hypätä ja siten kun se tulisi eteen tarttuisi tilaisuuteen

Jos vain tunnustaa, muttei odota minulta mitään, niin ihan ok, vaikken olisikaan kiinnostunut. Ottaisin vastaan ystävällisesti, mutta sanoisin myös riittävän suoraan, ettei jäisi tulkinnanvaraa. Koska silloin on helpompi unohtaa. En tällä elämänkokemuksella ilkkuisi enkä juoruilisi asiasta.
Jos olisi molemminpuolista, tunnustaisin omatkin tunteeni, vaikkei se voisi johtaakaan mihinkään nyt.

Jos olisin itse kiinnostunut, menisin ihan lukkoon, ja tekisin jotain typerää.

Jos en. "Kiitos, olen otettu, mutta ei kiitos."

Jooh niimpä jos oksentaa kaikki ajatukset vielä kerralla naamalle.

Mutta aika hauskoja juttuja tytöt ovat pystyneet keksimään, no tuokin oli, mutta jotain draama-juttua elokuvakäsikirjoitukseen.

Kaikkien ajatusten oksentaminen kerralla, on hyvä juttu kyllä tuollainenkin.
(tuliko syötyä nakkikeittoa)

Kyllä se noloa on kun älyää toisen leikkineen ihan eri syistä kuin itse. Ei totuus niin kirpaise mutta ne syyt. Inhottava tunne tulee ja häpeän tunne. Toki aluksi ihastuneena kun huomiota ottaa sen hyvin ja nauttii. Mutta totuus lopulta otetaan esille tuleekin ne syyt aivan erit kuin itsellä. Silloin se se tuo noloa tunnetta ettei aiemmin käsittänyt.