Nelikymppisen poikamiehen loppuelämä

Itsellä sama tilanne. Sen kyllä olen huomannut että ote elämään alkaa lipsua. Vielä kolmekymppisenä sitä piti aina kämpän siistissä kunnossa, kokkasi ruokaa yms. Nykyään ei enää jaksa ja tulee vain syötyä roskaruokaa ja kämppä on paskainen.

Ehkä sitä nuorempana oli enemmän motivaatiota kun ajatteli että voisi tehdä vaikutuksen johon naiseen. Nyt nelikymppisenä poikamiehenä peli on jo pelattu eikä oikein enää ole motivaatiota.

No voi kyynel, jos kerran on massia ja omaisuutta niin ei muuta kuin sitä käyttämään, kyllä siinä ohessa joku mukaan löytyy.

Moi

Olen lähes samassa veneessä, vaikka minun veneeni taitaa vuotaa hiukan, tai sopisiko kielikuva että kaikki muumit eivät ole mukana :)

Täytin 40 vuotta helmikuussa, duunari olen ja pidän työstäni paljon ja arvostan sitä. Asun omassa kolmiossa kerrostalossa josta on vielä asuntolainaa. Sinkku olen, saattaa olla että pysynkin.
Kuka tietää/aika näyttää. Minusta ei ole myöskään mihinkään uusioperhe kuvioihin, enkä sellaiseen haluakkaan.
Vanhempien ikääntymisen olen myöskin laittanut merkille, onneksi ei mitään kovin vakavaa heillä ole, eläkkeellä ovat molemmat.
Seurustelusuhteita on ollut, ihan viimeajoille asti.

Valittaa en haluaisi ja itsesääli on säälittävää mutta jos ollaan rehellisiä niin tämä pitää kertoa.
Minulla on ocd eli pakkoneuroosi, olen sairastunut siihen jo varsin nuorena, se on tuonut minulle todella paljon tuskaa elämääni monella tapaa, tavallaan ongelma on aiheuttanut lisää ongelmia. Juominen on hyvä esimerkki mitä harrastin aikoinaan, siitä sitten taas huonoon seuraan ajautuminen ja taas omat ongelmat. Alkoa en käytä enää ollenkaan, ei edes huvita.

Pidän itseäni selviytyjänä, kun tietää minkälaisissa ongelmissa olen joutunut rypemään ja rämpinyt eteenpäin niin lopulta olen aika vahva ihminen.

Heips,
Miehet .... Teille tässä harrastus uus
https://youtu.be/srG8H3_tZ7I
Tanssi ... paritanssi , tanssipaikat joissa on
NAISIA
jotka etsivät sitä oikeaa :-)
Lähitanssi ja se elämä alkaa ...
https://youtu.be/H7HPteEOndA

Ap:lle! Mikäs ikä se 40 vuotta on? Jos haluat, niin voit aivan hyvin vielä perustaa perheen. Kyllä niitä vapaita ja lapsettomia naisia on 30-40 vuotiaisssa. Nykyään monet perustaa perheen vasta myöhemmin, joten et olisi edes mikään poikkeus.

Veljeni meni 46 vuotiaana naimisiin itseään 11 vuotta nuoremman naisen kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Veljeni tuli isäksi 47 vuotiaana ja toisen kerran 48 vuotiaana. Hän on nyt 50 vuotias ja lapset ovat 3 ja kohta 2 vuotta.

Tiedän useita esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat saaneet lapset myöhemmällä iällä. Jos tosiaan haluat perheen, niin eikös vaan toimeksi.

Itse olen 42 vuotias, vapaaehtoisesti lapseton nainen. Olen ollut mieheni kanssa 11 vuotta. Miehelläni on kaksi tytärtä. Tämä kuvio on minulle sopivin perhemuoto.

Minua ihmetyttää miksi ihmiset surevat ikäänsä. Itse koen eläväni vuosi vuodelta vain parempaa elämää. Olen hoikka, terve ja erittäin nuorekas. En pidä neljäkymppistä vanhana. Elämää saattaa olla jäljellä vielä yli puolet.

Nauttikaa ihmisestä elämästä ja jokaisesta päivästä! Jokainen ikä voi olla hyvä ikä. Itse pidän kyllä viime vuosia elämäni parhaimpina vuosina.

Ei 40v ole mikään vanha mutta 30v jälkeen kieltämättä monia asia muuttuu. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeempi löytää kivannäköistä seuraa, kun omaa vanhenemista ei huomaa. Ongelma ei varmaan ole seuran löytäminen vaan ettei oikeen kelpuuta sitä mitä tarjolla..

Menin naimisiin 23 vuotiaana 1970 ja siitä eteen 37v vaimoni kuoli ja siitä 2-3 lähdin tansseihin.

Kyllä seuraa löytyi että oli uusi nuoruus, Ruotsissa , Suomessa. Norjassa. Nyt on vaki seura ollut jo monta vuotta.

Kiitos musiikista.

Kannattaisin ns."kaulakiikkua"

42v työtön mies.löysin Tosi Kivan NAISEN Peräseinäjoen markkinoilta viime kesänä.

Rahaa pitää käyttää,eikä vain kerätä tilille.