Kamalat pakkoajatukset.

Itse sairastuin vahingoittamis pakkoajatuksiin viime kesällä. Ne tunnetaan englannin kielisellä nimellä "harm ocd", voit googlata muiden tarinoita. Psykoosilääkitys auttoi niihin minulla hyvin, vei ne kokonaan pois. Lääkkeen lopettamisesta nyt noin 2 viikkoa, ja hyvin mennyt ainakin tähän asti. Masennuslääkityskin auttaa aika monella, mutta sitä pitä vaa syödä viikkoja tai kuukausia ennen kuin alkaa tehoomaan. Sekoamisen pelkoa oli minullakin. Välillä saattoi tulla jopa "haluja" pakkoajatuksien toteuttamisesta. Piti vaan ymmärtää, että nämä kaikki johtuvat tosta pakkoajattelusta.

juurikin samat oireet ja kirjoittanutkin jo tänne asiasta. setraliinia käyttänyt pari kuukautta. olo helpottanut pahimmasta mutta edelleenkin näitä on. Pahinta näissä on jurikin nuo läheisiin liittyvät. Lääkäreille tämä on tuttua kauraa ja sekin jo auttaa kun näkee että toinen ymmärtää. tehnyt noita mindfullnes juttuja ja aikomus hakea psykoterapiaan. lisäksi opamaxia pahimpiin ahdistuksiin.

Itkettää ja ahdistaa nämä. Sitten alan pohtimaan, että voisinko toteuttaa nämä. Täysin järjenvastaisia ja ahdistavia ja pelkään jo etukäteen että milloin joku ajatus tulee. Ja sellaisia tyhmiä mielikuvia myös (tuttua kenellekään?) Pelkään yli kaiken hulluksi tulemista, psykoosia tmv. :'( pahinta on se että kohdistuu läheisiin. :'( ja mieli hakemalla hakee jotain tyhmää. Tämä on niin uutta mulle, aikasemmin ollut laskentaa yms oireita joiden kanssa pärjännyt vaan nyt :'(

Mulle määrättiin Sertralin, minimiannoksella aluksi. Pelottaa senkin aloittaminen että mitä jos tulee sivuoireita pahoja. Opamox käytössä mutta ei sekään aina auta. :(

Kunnon neuroleptejä kehiin niin saadaan ajatukset kuriin.
Risperidon on hyvä lääke. Se on kerrottu jo yle dokumentissakin.

Juu ensimmäiset 2-3 viikkoa setraliini kieltämättä pahensi oireita ja tällöin tuli otettua paljon noita opamaxeja . Tärkeää että läheiset tietää ja saat heiltä tukea ja tieto että oireitten paheneminen johtuu tuosta lääkkeestä. Nuo sinun oireet ovat kuin oppikirjasta ja hyvin tuttuja itselleni. Itsellä menee nykyään niin että hetkinen onpas kivaa ja enpäs olekaan ajatellut kamalia ... Ja siitä se siten ähtee. Alussa oli se että näitä ajatuksia pelästyi enempi. Opamax ei tosiaankaan ole mikään ihmelääke ei esimerkiksi tuo juurikaan mielihyvää. Itse kun totesin tuon saman että joskus auttaa ja joskus ei niin sanottiin että voit ottaa 2 tablettia (30 mg) . Opamaxissa on muuten myös se paha puoli että ainakin minulla vaikutus tulee jopa 2 tuntia lääkkeen oton jälkeen. Auttaa kun tähän yhdistää jonkun esimerkiksi kävelyn, Liikuntasuorituksen tai vaika nettlixin katselun . Itse saanut apuja myös noista mindfullness harjoituksista pikkuhiljaa tai ainakin siltä tuntuu.

Niin tuttua niin tuttua! täällä kanssa yks kuka saa kauheita pakko ajatuksia päähän! olen just nettiterapiassa ja nimenomaan OCD pakko ajatuksista. Siinä on juuri esimerkki henkilöitä ja yksi nainen jolla ajatukset oman lapsen vahingoittamisesta! Jokainen tietenkin ahdistuu valtavasti noista päähän tulleista järjenvastaisista ajatuksista!!
Mutta se mikä noihin auttaa/helpottaa niin on altistus. Ensin ohjelmassa ahdistus nousee ja sitte huomataan miten se laskee.
Näitä on meillä tosi monella ja siis itsellekin puskee mitä ihmeempiä ajatuksia ja yleensä vahingoittaminen tms. Oon yrittänyt antaa niiden tulla ja psyykannu itseeni että tulkoon ja menkoot.

Sekoamisen pelko tossa onkin se pahin! Terapeutti sanoi että ihminen einoista ajatuksista sekoa.Mahdotonta kuulemma ja se on helpottanut itseeni.

Täällä kanssa yks ocdsta vuosikausia kärsinyt. Jo nuorena alkoi pelot sairauksista jne ja jossain vaiheessa aloin helpottaa ( ikää en edes muista) oloani tekemällä pakkotoimintoja. "Mitään ei tapahdu kun teen näin" Mulla ois kirjan verran kirjotettavana elämästä ocdn kanssa mutta tässä ei voi kirjottaa kuin tietyn määrän. Alottajan kirjotuksesta on jo reilut puoli vuotta, mutta jospa näkisit tämän. Mä tosiaan vuosikausia kärsin yksin ilman että lähimmät ystävätkään tiesi. Sitten tuli raja vastaan kun pakkotoiminnot haittas jokapäivästä elämää, invalidisoi jo, ja pakkoajatukset omien rakkaiden lasten satuttamisesta oli ihan saatanasta. Hain vihdoin sit apua ja lopulta viime vuonna pääsin kuntoutuspsykoterapiaan ja mulla on maailman paras terapeutti . Elämäntilanne pitäs vaan olla tasaisen vakaa jotta ocd;kin olis kurissa ja mulla oli just vaikea suhde tossa ja puoli vuotta sitä tuskaa sai mut vajoaa vaan alemmas. Pakkoajatuksia ei oo vieläkään niin paljon kuin ennen avun hakemista, mutta masennusta ja vihaa tätä päässä olevaa sekavaa oloa vastaan on. Aina on silti toivoa paremmasta ja mun terapeutti on hoitanu Paljon ocd potilaita niin oon luottavaisin mielin. Tästä sairaudest puhutaan aivan liian vähän. Ja tosiaan kuten sanoin voisin elämästäni tän kanssa kirjottaa vaikka jo kirjan ja siksi tästäkin tekstistä saatto tulla sekava. Yritän vaan helpottaa jonkun oloa joka on niin ahdistunu ajatuksista mitä itse joskus olin. Stressaava elämäntilannehan kulkee käsi kädessä ocd kanssa, tästä ei välttämättä ikinä tuu paranemaan mutta oireita voi helpottaa ja oppia elämään sairauden kanssa. Se sekoamisen pelko ja ajatus että satutat lapsias.. se oli kyllä vikatikki mulla siihen avun hakemiseen.Ei sellasta jaksanu kyllä yhtään.Niin kamalaa ettei sitä voi ymmärtää muuta kuin sen kokeneet
Pakkoajatuksethan on oikeesti mielettömän yleisiä, mutta siinä vaiheessa kun ne haittaa normaalia elämää nii kannattaa hakea apua. Ja sertralin orion lääke mulla ollu jo reilun vuoden käytössä, 2 kk super ahdistuneena mietin alotanko sitä, en halunnu mitää mielialalääkettä jos sekottas mua lisää,mutta lopulta luovutin kun tiesin että se vois auttaa. Terapia lääkeyhdistelmä todettu muutenkin parhaimmaks avuks ocd kanssa. Ajattelin että lääkkeet tasottas mieltä ja ajatuksia ja terapiassa ois helpompi käydä. Mutta jos alottaja näkee mun vastauksen, vastaa ihmeessä miten sulla nyt menee. Ja muut tändairauden kaa kamppailevat, älkää hävetkö. Mulle on lääkäri sanonu ja terapeutti että tää on maailman kiltimpien ihmisten sairaus.Pakko Ajatukset muiden satuttamisesta, mitä TOSI moni saa elämänsä aikana , saa ocd potilaat sairaan ahdistuneiksi siksi koska ocd potilas ei vois koskaan tehä mitään sellasta mitä ajatuksia saa. Mulla meni yli puolet elämästä yksin kärsien , elämä oli onnellista mutta ois ollu helpompaa kun oisin hakenu apua aiemmin pelkoihini. wikipediakin kertoo että yleensä apua haetaan 7- jopa 10 vuoden päästä koska hävetään ajatuksia ja tätä sairautta.

no voin vastata omalta puolelta. Käyn nettiterapiaa missä juiri sen naisen oireet on todella lähellä omia eli lapsen vahungoittaminen on se pahin. En ihan saa irti niistä altistusharjoituksista tuollatavalla mutta olen ottanut opit arkeen. Jos pakkoajatuksia tulee en ala väkisin ajattelemaan muota tai poistu tilanteesta vaan annan ahdistuksen tulla. ahdistus ei ole enään pakokauhua vaan enemmänkon epämiellyttävää oloa. Nyt kun olen ollut lapsen kanssa kahdestaan pitemmän akan huomaa käytännössä miten tuo altistus helpottaa vaikla alkuun tilanne pelotti. zyön setraliinia 100mg päivä. Terävät esineet on yksi pahin laukaiseva tekijä. siinä tein sen nettiterapian mukaan ja kävelin puukon kanssa ja höpisin hauskoja. kyllä tuokin auttaa. eli menee patemmin pois nuo ei kokonaan ole. samoin yleinen ahdistenuisuus on pienetynyt. jotenkin lepposempaa ja jos johtuu läälkeistä olen niitä valmis syömään loppuelämäno