Morttileiri helmikuu

On taas se aika vuodesta kun lukuisat alokkaat lähtevät sille kuuluisalle morttileirille niin ajattelin nyt kertoa millaista oli kun itse olin kyseisellä leirillä yhtenä helmikuuna. Saatte ehkä jotain esimakua uudet alokkaat siitä mitä on tulossa.

Eräänä helmikuisena iltana pakkasimme kaikki kamamme valmiiksi ja kävimme nukkumaan viimeisenä yönä ennen leiriä. Herätys tulikin jo aivan helvetin aikaisin joskus viiden aikaan koska päivällä tuli kuulemma olemaan valtava määrä hommaa. Ei kai siinä taisteluvarustus päälle reppu selkään ja pihalle kolmiriviin. Sää oli selkeä ja aurinkoinen ja pakkasta noin -20 astetta. Sukset jalkaan ja hiihettiin latua pitkin jonnekkin viiden kilsan päähän paikkaan jossa oli koko päivä iltaan asti koulutusta kuten mm. tst ammuntaa rynnäkkökiväärillä, yksittäisen sotilaan ja partion liikkumista metsässä, telamiinojen käsittelyä, miinoitteen tekoa ym ja tietysti myös odottelua mielin määrin.

No ilta laskeutui ja tuli pimeä. Uudestaan reppu selkään ja sukset jalkaan ja lähettiin hiihtään yhä syvemmälle metsään ja matkaa oli kuulemma noin 10 km. Siltä se ei todellakaan tuntunut ja tuntui ettemme ole koskaan perillä. Matka vain jatkui samalla kun hiki valui naamasta, alusvaatteet kastuivat hiestä ja kenttäpullokin jäätyi. Lisäksi jossain välissä matkaa joukkueemme luutnantti keksi, että hiihdämme loppumatkan ladun vieressä umpihangessa, jotta saamme sitäkin harjoiteltua. Alkoi vitutus pikkuhiljaa kasvamaan. No päästiin ryhmityspaikalle ja kello oli jotain 20-21 illalla. Aloimme tyhjentää paikalle tullutta masia isoista repuistamme ja muusta kalustosta samalla kun upottiin polvia ja välillä vyötäröä myöten paksuun hankeen.
Kaluston jälkeen sitten lähdettiin kaivamaan poteroita alikersantin näyttämään paikkaan, joka oli onneksi helpompaa kuin kesällä varmaan ainoa hyvä puoli talvessa. Väsymys painoi ja toivoimme että alettaisiin jo telttoja pystyttämään mutta ei kun seuraavaksi alettiin tekemään miinoitteet ym ansat vihollisen tuloa varten. Jouduin itse miinoitteen teko partioon. Alikersantti käski nakata sauvat vittuun ja ottamaan telamiinan kumpaankin käteen ja hiihtää partiona noin 100m päähän tielle asentamaan miinat. No lähettiin hiihtään ja matkalle osui sopivasti loiva ylämäki just ennen tietä. Emme voineet hiihtää suoraan sillä sukset valui taakse päin paljon paremmin kuin eteen. Vitutus oli mitä suurinta ja sivuttain suksilla astuen yritimme tavoittaa mäen huippua telamiinojen painaessa meidät syvemmälle lumeen ja taakse päin valuttaen. Muistan kuinka kirosin ja karjuin kun vitutti niin paljon. No ihme ja kumma pääsimme yli vartin päästä tielle ja saimme miinoitteen tehtyä. Kello oli jo melkeen 00 yöllä ja ajattelimme että jokohan telttaa kasaamaan. No alikersanttimme kuitenkin sanoi ettemme voi pystyttää telttaa ennen kuin luutnantti on tarkastanut kaikki mitä olimme siihen asti tehneet kuten poterot. Odotimme oikeasti yli TUNNIN hänen saapumistaan ja vasta klo 1 yöllä pääsimme telttaa kasaamaan. No teltta saatiin kokonaan kasaan klo 2-3 välillä yöllä ja ajattelin että vihdoin nukkumaan mutta kuinkas ollakkaan minulla sattuikin olemaan lähivartio juuri heti ensimmäisenä ja uni jäi yöllä alle kahteen tuntiin kun jo ennen kuuta tuli hälytys ja irtautuminen. No aamulla sää oli vaihtunut lumisateeseen ja kohtuulliseen tuuleen joka ei ainakaan yhtään kohentanu mielialaa. Kaikki kamat autoon jonka jälkeen koulutuksia mm. partion etenemistä poteron tekoo ja kaikkee muuta paskaa kunnes pimeän tullen hiihettiin taas 10 km päähän uuteen paikkaan. Annettiin kaks tuntia aikaa tehä valmiiksi kaikki poteroista teltan pystytykseen. No kaks tuntia meni ja muuten valmista paitsi kamiina ja nave eivät olleet vielä paikalla ja tästä syystä luutnanttimme keksi että siirrämme telttaa 50m suuntaan x ja 15 min aikaa pystyttää teltta jälleen. No emme onnistuneet ja siirsimme telttaa vielä kolmannen kerran 50m paikkaan x jolloin saimme nipin napin pystyyn määräajas. Vitutus ja väsymys oli niin suurta, että mietin lähenkö veksiin. Klo oli 1 yöllä kun pääsin nukkuun. No tunnin päästä kaveri tökki ja sano että sulla alkaa kipinä. No tunnin kipinän pidin herätin seuraavan ja takas nukkuun ja taas herätetään tunnin päästä ja kuulemma oli mun vuoro mennä poteroon tunniksi. Sen jälkeen ehin tuskin makuupussiin takaisin kun vähän yli klo 5 räkäpäät paukkuu ja kokelas huutaa HÄLYTYYYYS. Vittu kun vitutti ja taas irti ja vielä yheksi yöksi uuteen paikkaan jossa samat toimenpiteet vielä uusiksi. No neljännen päivän valjetessa lähdimne vihdoin ja viimein kasarmille. Olo oli niin helpottunut. Illalla olin juuri käynyt sotkussa ja punkalla maatessa ehin juuri sanoa tupakavereille että pitkästä aikaa kunnon yöunet tiedossa kun päivystäjä käveli tupani ovelle osoitti minua ja sanoi että sulla on apupäivystys yöllä klo 3-6. Ei vittu voinu uskoa enää todeksi.

No nykysin totaki miettii melko hauskana muistona vaikka sillon oli varmaan intin hajottavin leiri. Ei muutaku vaan onnea kaikille morttileirille lähtijöille.