Työttömyys on kansalaisoikeus

En ole mikään hippi, mutta minulla on radikaali ajatus liittyen työssäkäyntiin: mitä jos kaikkien ei tarvitsekaan käydä siellä?
Meillä on vanhakantainen ja sisukas ajatus siitä, että 100% väestöstä tulisi olla aina työllistettynä. Jokaisen tulisi puhaltaa yhteen hiileen ja niin edespäin.
Mutta minulla on sinulle uutisia: se ei ole enää mahdollista, koska työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä.

Meillä on työpaikkoja määrä x, ja työnhakijoita määrä x y. Työmarkkinat eivät voi olla optimaalisessa tasapainossa koskaan, jolloin työntekijöitä ja työpaikkoja olisi sama määrä x.
Tiedän, että tämä on vaikea ymmärtää, koska olen sinua älykkäämpi.

Kaikki tarvittavat työntekijät ovat jo töissä. Meillä ei ole olemassakaan työpaikkoja joihin ei muka löytyisi työntekijää. Millään alalla ei todellisuudessa ole mitään työntekijäpulaa, koska jos vaatimuksia lasketaan niin aina joku tekee ne hommat. Raksallekin löytyy aina työntekijöitä. Vaikka muuta väitetään.
Kylmä totuus on se, että osa väestöstä joutuu väkisinkin olemaan työttömänä, koska duunit annetaan aina ja vain parhaalle hakijalle. Niinsanotut jämähakijat pyörivät sitten kortistossa vuosista kymmeniin vuosiin. Heille sanotaan vain "mikset mene töihin?". Miksi tällaisille ihmisille ei vaan anneta kansalaispalkkaa, vaan syytetään omasta tilanteestaan ja yritetään nälkiinnyttää hengiltä jollain Sipilän tukileikkauksilla? Jos työttömyys ei ole oma valinta, tuntuu väärältä mennä pakotettuna työkkärin kursseille.

Suomi on sivistysvaltio vasta sitten, kun täällä annetaan tonni kuussa käteen siitä, että on Suomen kansalainen. Olisihan tämä hyvä korvaus siitäkin, että täällä ei enää ole töitä kuten 80-luvulla.
Perustulo ei ikinä johtaisi täystyöttömyyteen, koska suurin osa kansasta on aina halukas menemään töihin. Ja saahan siitä sen tonnin päälle vielä varsinaisen palkan.