moi.
Mullaki on varmaan paniikkihäiriö. Olen 18v. opiskelija, ja mun oireet alkoivat n.vuosi sitten. yhtäkkiä mulle vaan tuli kesken oppitunnin olo, että pakko päästä vessaan. Maha meni totaalisen sekaisin. Sitä kesti pari kuukautta, mutta sitten se meni ohi. Mutta nyt on mulla taas ollu joitakin kuukausia samankaltaisia oireita, mutta nämä on pahempia. Pyörryttää, maha menee sekasi, on pakko päästä vessaan, kädet hikoaa, sydän hakkaa.... kuulostaako tutulta?? Nämä liittyy tilanteisiin, jossa ei oikein voi päästä nopeasti vessaan. Aina kun kuljen kaupoissa tms. paikoissa, pitää ensimmäisenä kattoa missä vessa on. Sitten vasta voin turvallisin mielin mennä kauppaan... Paitsi jos poikakaveri ei ole mukana, en mielelläni käy kaupassa, koska en voi lähteä kassajonosta pois, jos minulla on ostokset. Tosi rasittavaa. Sitten koulussa mietin tunnilla että milloin kohtaus tulee. en voi miettiä mitään muuta, ja sitten se tulee. Mitä mieltä ootte. Pitäskö mennä lääkäriin, vai antaa olla? Koulua minulla ei kyllä enään ole, sillä valmistun ihan kohta, työharjoittelun jälkeen....
Mullaki on varmaan paniikkihäiriö. Olen 18v. opiskelija, ja mun oireet alkoivat n.vuosi sitten. yhtäkkiä mulle vaan tuli kesken oppitunnin olo, että pakko päästä vessaan. Maha meni totaalisen sekaisin. Sitä kesti pari kuukautta, mutta sitten se meni ohi. Mutta nyt on mulla taas ollu joitakin kuukausia samankaltaisia oireita, mutta nämä on pahempia. Pyörryttää, maha menee sekasi, on pakko päästä vessaan, kädet hikoaa, sydän hakkaa.... kuulostaako tutulta?? Nämä liittyy tilanteisiin, jossa ei oikein voi päästä nopeasti vessaan. Aina kun kuljen kaupoissa tms. paikoissa, pitää ensimmäisenä kattoa missä vessa on. Sitten vasta voin turvallisin mielin mennä kauppaan... Paitsi jos poikakaveri ei ole mukana, en mielelläni käy kaupassa, koska en voi lähteä kassajonosta pois, jos minulla on ostokset. Tosi rasittavaa. Sitten koulussa mietin tunnilla että milloin kohtaus tulee. en voi miettiä mitään muuta, ja sitten se tulee. Mitä mieltä ootte. Pitäskö mennä lääkäriin, vai antaa olla? Koulua minulla ei kyllä enään ole, sillä valmistun ihan kohta, työharjoittelun jälkeen....
Vastaukset 9
Vanhimmat
hei ! kuulostaa kyllä ihan paniikkioireilta.
kuvauksestasi päätellen ehkä enemmän sosiaalisten
tilanteiden paniikilta...tai sitten ihan
paniikkikohtauksilta.
oireita yleisimmin: huono olo, vatsa löysänä, ripulointia, oksetusta, hikoilua, pyörrytystä,
hyperventilointia, heikkoutta, vapinaa, sydämen-
tykytystä, vapinaa, näkö sumenee, vatsaa vääntää,
kädet tärisee, nipistelyä käsissä, jaloissa ja
päässä, poissaoleva olo, näköhäiriöitä, suun
kuivumista, heikkoutta, katastrofi tunteita jne.
Kuulostiko tutulta ?
Mielestäni sun oireet on jo aika pahoja, eli
tarvit apua ja hoitoa ! Sillä se kierre on valmis,
eli pelkäät paikkoja joissa sen olet saanut
ja pelkäät jo valmiiksi ! Esim. tukiasemalta
saat vertaistukea, pelokkaat.net, sekä kamomilloksen panikoivien nettisivut jne.
älä jää kotiin miettimään vaan hae ajoissa apua ja tukea, niin on paremmat mahdollisuudet selättää koko panikointi.
tähän liittyy niin paljon asioita !
jaksamisia !!!
kiitos vastauksestasi :) kuulostaa kyllä tutulta... pitäisi kait sitä terkkarille kipitellä kun joutaa.... HYVIÄ JATKOJA KAIKILLE!
Sinulla on jo kohtaukset uusiutuneet joten menepä pian sinne terpparille että päästään oireisiin kunnolla tarttumaan ja paniikkikohtaukset loppumaan.Ettei käy kuin minulle.Melkein 40 vuotta yhtä paniikkihäiriötä.Onneksi löytyi lääkitys ja pääsen nauttimaan hiihtolenkeistä juna-ja automatkoista kaupassakäymisestä eikä tarvitse monta kertaa päivässä juosta paniikissa kipin kapin kotiin.
Hei!
Kyselisin, että mistä ihmeestä se paniikkihäiriö oikein tulee? Mulla on ihan samanlaisia oireita, kuin ekan viestin kirjoittajalla. En ymmärrä, koska olen aina ennen ollut tosi sosiaalinen ja oikea räpätäti. Hävettää tämmöinen ja on vaikea mennä hakemaan apua tämmöiseen vaivaan. Ja jotenkin sekin vielä nolottaa, kun opiskelen sairaanhoitajaksi...siis ei se nolota, että opiskelen sairaanhoitajaksi, vaan se että mulla on tällänen vaiva! Minunhan pitäisi auttaa muita!
taustalta löytyy myös biologisia syitä,eli kyse on myöskin elimellisestä sairaudesta.
Aivojen aineenvaihdunnassa poikkeuksia.
Opiskelet sairaanhoitajaksi?
Kannattaisi tutustua aiheeseen,lue vaikka ensimmäiseksi Ulla Lepolan väikkäri aiheesta,väikkäri on tosin jo vanhahko mutta täyttä asiaa.
Miksi sinua hävettää?Siksikö kun kyse on psyykensairauksiin kuuluvasta sairaudesta vai miksi?!Ei tässä ole mitään hävettävää.
Apua on saatavilla ja sitä kannattaa ehdottomasti hakea....ajoissa.
Kaikki ahdistus ei suinkaan ole paniikkia,paniikkihäiriödiagnosin "saadakseen" pitää täyttää tietyt kriterit,erotusdiagnostiikka voi joskus olla hyvinkin vaikeata.
Paniikkihäiriö ei koskaan parane kokonaan,toki se voi olla esim. vuosikausia oireeton,alttius siihen sairastumiseen säilyy kuitenkin läpi elämän.
Taidat olla opinnoissasi vasta alkutaipaleella kun ette näin yleistä asiaa ole vielä käsitelleet?!
Laita vaikka hakusanaksi valtakunnallinen paniikkihäiriöyhdistys,johan alkaa tietoa löytymään.
Huomioi(kaa) myöskin yhdistyksen alaosastojen järjestämät vertaistukitapaamiset ja puhelinnumerot joihin voi soittaa,nimettömänäkin,saadakseen apua.
pisti silmään heti tuo 30vuotta paniikin kans eloa,mul alko 18 vuotiaana,nyt oon 33v. ja lääkkeitä oon käytäny n.5,5 vuotta vaihtelevasti,silloin kävin eka kerran lääkärissä n.6v.sitten eikä tää tunnu menevän mihinkään suuntaan,välillä menee paremmin,you know...pitäs lähtee uudestaan yrittämään keskustelua, mut mul ei oikein luonnistu se puhuminen uppituntemattomalle,vaikeeta on päästä mihinkään terapiaankaan näköjään,pitää näköjään olla jo tosi huonossa kunnossa, tiedät varmaan mitä tarkoitan?
Mikäköhän vitun ihmeotus se sinä olet?? oot panikoinut ittes kans 30v? ammu aivos sitte pellolle mut älä tu tänne tollasta paskaa heittämään!
ihankun joku vielä uskois..
taidat olla vakavemmin sairas ei paniikki nyt kellään täysjärkisellä noin paljon aikaa vie. Häivy siis vittuun täältä pelottelemasta.
ihmeotus,sinä sen sijaan tunnut olevan hyvin tietämätön ihminen.
Pan.häiriö ei parane koskaan,kuten ei esim.astmakaan,mutta molemmat voivat olla oireettomia vuosikausia.
Sinuna tutkisin asioita tarkemmin.
Ja tieto ei ole koskaan pelottelua,on tietysti ihmisiä jotka haluavat kulkea laput silmillä,itse en ole sellainen,haluan tietää sairaudestani,oli se sitten mikä tahansa,kaiken mahdollisen.
Suosittelen sinulle googlettamista,paniikista löytyy paljon faktatietoa,samoin suosittelen tri.Ulla Lepolan aiheesta tekemän väikkärin lukemista!
olen lähihoitaja, opiskellessani sairastuin paniikkihäiriöön. Olen herkkä ihminen, jännittäjä. Mutta nyt sitten jännitys mennyt yli. Melkein vuoden kärsin kohtaukista, joita tulee missä vaan, milloin vaan. Nyt osasin hakea apua, sain apua. Terapiaa, psykiatrin luona käyn sekä lääkehoidon aloitin juuri. Tästä lähtee ylämäki=) Ei kannata kauan katsella. onhan tämä meidän työkin sellainen, että siinä näkee ja kokee kaikenlaista, joka saattaa ruveta ahdistamaan ja yllyttää paniikille myöskin. Työ on kuitenkin minulle kaikki kaikessa, siis paniikista vaan eroon!!!