Jos emme syystä tai toisesta enää näkisi toisiamme. Mitkä fiilikset sinulle jäisi omasta toiminnastasi? Entä minun toiminnasta?
Fiiliskierros
Muuttaisitkojotain
331144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Todella surulliset kummankin toiminnasta. Minusta nämä asiat olisi edes hyvä puhua läpi ellei sitten muuta. Minusta kumpikin on tässä toisilleen anteeksipyynnön velkaa. Ei ole tässä vain yhtä syyllistä.
Kiitos kun ajattelet niin mutta minä olin enempi syyllinen. En kuitenkaan usko että meidän kannattaisi alkaa puida tätä enempää. Saa vain jo jäädä taakse lopullisesti. Jos tapaisimme, se olisi uusi alku.
Yleensä syyllisyyden piston tuntevat henkilöt alkavat ensimmäisenä hokemaan tuota ettei ole vain yhtä syyllistä. Vastuuta ei juuri kukaan enää osaa kantaa.
kummankin toiminnasta. Olis kiva jutella asiat halki.
Meidän ei ole syytä tavata esim kahdestaan ja puolisoiden kanssa ei voisi. Jätetään vain jo taakse ja mennään tässäkin asiassa eteenpäin.
päästän sut pois vaiikka sattuu
Ok mutta kiva kun ollaan jo väleissä. Eiköhän kaikki ole jo anteeksiannettu ja sovittu meidän välillämme.
En tyrkyttäydy vieraaksesi mutta annetaan elämän näyttää jos joskus kohdataan.
Olin liian suorasukainen , olisi pitänyt jättää sut roikkuun. Sä olit liian neutraali, jos haluaa pitää se sanoa.
Huono kuva ja fiilis ihmisestä jäi. En muistele hyvällä
Nooh. Eiköhän tämä ole nyt jo taputeltu. Kumpaakin kaduttaa. Virheitä tehty mutta mitä niitä muistelemaan, se on virranutta vettä sillalta katsoen. Jos sattumalta vielä kohikkain osutaan, eihän siinä muuta kuin hymyillään kohteliaasti väistäen oikealle tai vasemmalle. No hard feelings!
Oma typeryys ja naiivius. Ei pidä luottaa toisen tunteisiin vaikka hänen sanat ja teot muuta osottaisivat. Nekin ovat joskus vain tekaistuja, olemassa vain sen aikaa, että on saanut yhden sulan lisää hattuunsa.
Anteeksi on pyydetty ja myös saatu. Mutta se olennainen jäi puuttumaan. Varmaan tästä jäisi sitten elämään se ikuinen ikävä. Aika kurja olo itsestäni. Häntä en voi arvostella mistään. Siihen minulla ei ole oikeutta. Toivoisin kyllä, että nähtäisiin.
En välttämättä pysty sanomaan mitään, vaikka haluaisin ja kohta taitaa olla liian myöhäistä. Surullista.
Ei sinulla kovin kovia tunteita ole jos niiden voimakkain ilmenemismuoto on tänne niistä kirjoittaminen.
Onneksi olkoon, osasit käyttää sanaa, jos!
Minulla tulee vain hyvä mieli hänestä, ja hänen toiminnasta. Ei ollut meistä kiinni mikään.
Mistä se oli kiinni?
Anteeksi etten vastaillut mutta olin töissä ja akku loppu. Meidän molempien pitää tästä eteenpäin keskittyä siihen mikä on olemassa. Meillä on molemmilla perheet joihin keskittyä. Minä olen onnellinen mieheni kanssa ja meillä on kaksi lasta joita seurata. En aio enää seurata näitä palstoja. Toivon että olet samaa mieltä kanssani mutta jos et ole niin ihmettelen
Sinulla on täydellinen elämä ja vaimosi ilmiselvästi rakastaa sinua. Me voisimme olla hyviä ystäviä. Pitäisit ehdottomasti myös miehestäni ja teillä olisi paljon yhteistä puhuttavaa. Tule järkiisi mies ja hyväksy tämä tilanne.
Kerron sitten, kun on tarpeeksi aikaa kulunut. Ymmärsin vihdoin, että mistään ei mitään tule, vaikka kuinka haluaisin. Vaikeita asioita. 😕
Ok. Palataan myöhemmin. Hyvää yötä!
Sama täällä. Vaikeita asioita.
Sydän ei ymmärrä. Yhä ajatuksissa.
Paska fiilis ja minun aiheuttama. Pitää tässä kasvaa ja miehistyä. Anteeksi toki pyysin mutta eipä sekään auttanut. Yritin jopa ystävänä vaan olla ei sekään tuntunut hyvältä. Koko aja epäillä toisen motiiveja. jätin sievästi hiljaisuuteen. Vähitellen se alkoikin ihan itse vähentää yhteyksiä. Hyvä näin noloa ja häpeää se toi ja varsinkin olen vihainen itselleni kun valehtelin niin törkeästi. Arvasihan se äkkiä mikä peli menossa mulla.
Luulen, että aluksi saattaisin miettiä, olisiko pitänyt toimia jotenkin toisin, Sitten varmaan toteaisin, että sittenhän se en olisi ollut minä. Höpsähtänyt, mutta kuitenkin minä.
En minä enää jaksa miettiä mitään toimintoja, mitä kukakin teki ja mitä olisi pitänyt. Aikaakin kulunut jo niin paljon. Mutta elämäni parhaat muistot...
Toimin omatuntoani kuunnellen ja niin varmaan hänkin, vaikka olikin aktiivisempi osapuoli.
Tämä kommentti oli niin osuva, että vastaan tähän nyt joitain sanoja, joita en tule koskaan kenenkään kanssa keskustelemaan ja jotka eivät täällä tarkoita kenellekään mitään.
Eli: silloin kun tein sen minkä tein, niin tilanteeni toisen kanssa oli jo selvä. Oli tavallaan ollut jo viisi vuotta, mutta asiasta oltiin sovittu ja oltu rehellisiä jo hyvän aikaa ennen kuin. Toimin varmasti kuitenkin hätiköidysti, mutta vuosien yksinäisyyden jälkeen en ehkä osannut ajatella järkevästi.
Ehkä tämän jo tiesitkin, eikä se mitään olisi muuttanutkaan, enkä sellaista enää haluaisikaan, Kaikki on selvää, mutta halusin vain tämän älämölön tänne kirjoittaa. Ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Oikeesti tiedä. Niin kivulias matka saamatta ymmärrystä tää on ollut että välillä tuntuis että ois parempi ettei nähtäis tai ettei ois nähty alunperinkään. Tunne siitä että aina sais vaan loputtomasti ymmärtää saamatta sitä koskaan itse asettaa vaakalaudalle kysymyksen ylipäätään koko olemassaolosta. Vituttaa taas niin paljon etten viitsi nyt enempää kommentoida.
Aika kökköset,anteeksi yritin pyydellä,mutta aivan väärällä tavalla.Ei meillä isoa riitaa ollut oikein mistään,ehkä pieniä väärinkäsityksiä.Olisi pitänyt reilusti vaikka halata, ja sanoa jotain mistä olisi ymmärtänyt, että olen aidosti pahoillani.Joskus kun ei pitkään aikaan näekkään, tule ikävä ja se
saattaa purkautua kiukun tapaisena.Hyvä meidän on ollut toistemme kanssa,olemme aika rauhallisia vaikka toinen on kyllä tempperamenttisempi.Sellaiseen voisi auttaa, kun ottaisi vaan hellästi kiinni ja laittaisi pään tiukasti rintaa vasten.Mutta niinkuin sanoin,riita oli pieni ja molemminpuoleinen anteeksianto tehtiin ja se sai aikaan hyvän olon.
Omasta toiminnastani en anna itselleni korkeita pisteitä. Kirjoittaa nyt palstalle rakkaudentunnustuksia. Kasvokkain tunteet pitää kertoa! Mutta enhän minä kyennyt. Olin niin kurjassa tilanteessa vuosia. Enkä edelleenkään kykene.
Ja kuinka paljon tunnenkaan sinua kohtaan.
Silloin tällöin saan suoraselkäisyyden puuskia ja näen toimivani perinmäisen luonteeni mukaisesti ja kertovani totuuden sinulle. Kaikille. Hirveä syyllisyyden taakka painaa minua. Olen toiminut väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Tunteeni sinua kohtaan ovat ohittaneet kaikki hyveelliset periaatteet minussa, enkä voi hyväksyä sellaista itsessäni. En vaan voi. En hyväksy enkä anna itselleni anteeksi. Ymmärrän toki miksi näin kävi, mutta en hyväksy.
Olisin vain ottanut eron ja sillä hyvä. Olisin ollut vapaa. Mutta enhän minä kykene, jään tähän ja kidun. Ja olen vihainen. Olen enemmän isäni kaltainen kuin luulinkaan. Vastenmielistä. Miten elämän kauneimmasta asiasta, rakastamisesta, voi tehdäkin niin vaikeaa. Ehken vain osaa olla onnellinen. Aika paljon otan omalle kontolloni. Minähän tämän aloitin. Sinulta odotin vain vastarakkautta ja ymmärrän kyllä jos ei sitä ainakaan enää ole.
Suurin pettymys olen itselleni. Mistä löytäisin rauhan kun yhä suren menetystäsi?Ja miten voi surra jotain, niin jotain mitä ei varsinaisesti koskaan ollutkaan? Koetan koota rippeet itsestäni ja elää siten että voin kunnioittaa itseäni. Että sinä voisit kunnioittaa minua.Edes kunnioittaa. Elämä tuntuu merkityksettömältä. Haluaisin löytää elämälleni tarkoituksen. Kaikessa olen vahva mutta tämä asia pisti minut polvilleni. En pääse yli koska haluaisin yhä rakastaa sinua. Irl.
Olen silti ja aina iloinen siitä että sinä olet olemassa. Sinä olet aina rakas minulle ja toivon vilpittömästi sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
Sulla on tossa valmis kirje. Laitat vaan hänelle postiin niin saat edes hiukan itsekunnioitustasi takaisin.
Minusta kans hyvä muistaa, että en koskaan vieritä syytä vain toiselle. Enemmänkin alkuvaiheessa syy aina itsessä, jollei tilanne etene tai onnistu. Voihan se olla myös, ettemme vain sopineet yhteen?
Näkymisistä, vaikka kärsisin, eikä olisi mieleen niin sen tuntemuksen kanssa on tultava toimeen. Sillai oppinut näkemään ja tuntemaan omat heikkoudet, että tietää aika nopeasti syitäkin, jollei joku asia mennyt mielen mukaan. Luonteet eivät kohdanneet, ajankohta väärä tms. Itseä ei kannata myöskään pakottaa mihinkään sellaiseen, joka on tuomittu epäonnistumaan.
Ei voi sanoa noin yleisluonteisesti että "enemmänkin alkuvaiheessa syy aina itsessä". Tilanteissa on aina kaksi osapuolta. Ei kumpikin osapuoli voi olla "enemmän syyllinen". Tilanteet ovat erilaisia ja siksi tuollaista yleismaailmallista "viisautta" ei voi sanoa. Joskus syytä toisessa, joskus syytä itsessä.