Evankeliumitekstissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Herran armo on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Tekstimme on Herran Jeesuksen puhetta omille oppilailleen. Se liittyy laajempaan opetuskokonaisuuteen, jonka sanomana on, että opetuslapset pitäisivät viettelysten tullessa varansa ja säilyisivät uskomassa.
Valitettava on sellaisen osa, joka johdattaa muita lankeemukseen. Hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin meren syvyyteen myllynkivi kaulassaan. (Luuk. 17:1–2.) Monesti olen kuullut saarnattavan, että tällaiseen osaan ei joudu noin vaan; vasta sen jälkeen, kun sydän on paatunut.
Rajaton anteeksiantamus
Sydämen paatuminen ja epäusko ovat puolestaan seurausta hoitamattomasta omastatunnosta. Silloin ei ole halunnut uskoa kaikkia syntejään anteeksi eikä antaa anteeksi lähimmäisilleen.
Jeesus opetti, että vaikka toinen Jumalan lapsi seitsemästi päivässä rikkoisi meitä vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan: ”minä kadun”, hänelle tulisi antaa anteeksi.
Ihmisjärki kyllä asettaisi rajan armahtamiselle. Opetuslapsi Pietari esitti, että anteeksiannon raja menisi seitsemässä kerrassa. Inhimillisesti sekin kuulostaisi jalomieliseltä määrältä!
Jeesus kuitenkin opetti, ettei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (Matt. 18:21–22). Jos tällainen tuntuu vaativalta, siltä se tuntui opetuslapsistakin. Voimmekin yhtyä apostolien pyyntöön: ”Anna meille vahvempi usko!” (Luuk. 17:5.)
Ei omin avuin
Jeesus ottaa esimerkin omasta ajastaan havainnollistaakseen, miten kristityn mieli säilyy armollisena. Siten, ettei ota itselleen ansioita. Joka on saanut paljot syntinsä anteeksi, rakastaa paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän. (Luuk. 7:47.)
Palvelijavertaus ei ole malliesimerkki siitä, miten ajallista työntekijää tulisi tänä aikana kohdella. Se muistuttaa, että olemme Jumalan palvelijoita ja hänen armonsa varassa. Armahdetulla syntisellä säilyy sama mieli, joka oli Jaakobilla koettelemustenkin keskellä: ”Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut minulle, palvelijallesi” (1. Moos. 32:10).
Usko avaa ymmärryksen
Jumalan lapsi on pelastettu palvelemaan niillä lahjoilla, jotka on Jumalalta saanut. Toisessa kohtaa Jeesus vertaa palvelijoidensa lahjoja hopeatalentteihin. (Matt. 25:14–15.) Huomattavaa on, että yksi ainut vertauksen talentti on suunnattoman arvokas ja tekee omistajastaan rikkaan.
Jeesuksen opetuksen mukaan oleellista ei ollut talenttien määrä, vaan että kykyjensä mukaan käytti niitä Jumalan valtakunnan työssä. Varoittavana esimerkkinä oli palvelija, joka epäuskon hedelmänä hautasi talenttinsa maahan ja luovutti sen käyttämättömänä takaisin. (Matt. 25:16–30.)
Sydämen usko avaa ymmärryksen Jumalan sanaan. Vähäinenkin usko riittää, ja uskon voimalla voi vuoriakin siirtää. Jeesus opetti: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä” (Luuk. 17:6).
Älä paaduta sydäntäsi
Niin pohjaton kuin Jumalan armo onkin, sitä ei saa käyttää synninteon peitteenä. Jeesus antoi anteeksi aviorikoksesta tavatulle naiselle, mutta sanoi lopuksi: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” (Joh. 8:11).
Nykyaika on pullollaan viihdettä ja ärsykkeitä, joilla sielunvihollinen haluaisi täyttää ihmisen sydämen ja etäännyttää ihmistä Jumalasta. Heprealaiskirjeessä (4:7) muistutetaan, että jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.
Paatumista voi estää hoitamalla uskonelämäänsä, pyytämällä ja antamalla anteeksi. Lauluntekijä iloitsee: ”Jeesus, armossasi minun onneni on” (SL. 74:1).
”Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa.” (Ps. 103:17.) Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa! (Ps. 106:1.)
Tekstimme on Herran Jeesuksen puhetta omille oppilailleen. Se liittyy laajempaan opetuskokonaisuuteen, jonka sanomana on, että opetuslapset pitäisivät viettelysten tullessa varansa ja säilyisivät uskomassa.
Valitettava on sellaisen osa, joka johdattaa muita lankeemukseen. Hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin meren syvyyteen myllynkivi kaulassaan. (Luuk. 17:1–2.) Monesti olen kuullut saarnattavan, että tällaiseen osaan ei joudu noin vaan; vasta sen jälkeen, kun sydän on paatunut.
Rajaton anteeksiantamus
Sydämen paatuminen ja epäusko ovat puolestaan seurausta hoitamattomasta omastatunnosta. Silloin ei ole halunnut uskoa kaikkia syntejään anteeksi eikä antaa anteeksi lähimmäisilleen.
Jeesus opetti, että vaikka toinen Jumalan lapsi seitsemästi päivässä rikkoisi meitä vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan: ”minä kadun”, hänelle tulisi antaa anteeksi.
Ihmisjärki kyllä asettaisi rajan armahtamiselle. Opetuslapsi Pietari esitti, että anteeksiannon raja menisi seitsemässä kerrassa. Inhimillisesti sekin kuulostaisi jalomieliseltä määrältä!
Jeesus kuitenkin opetti, ettei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (Matt. 18:21–22). Jos tällainen tuntuu vaativalta, siltä se tuntui opetuslapsistakin. Voimmekin yhtyä apostolien pyyntöön: ”Anna meille vahvempi usko!” (Luuk. 17:5.)
Ei omin avuin
Jeesus ottaa esimerkin omasta ajastaan havainnollistaakseen, miten kristityn mieli säilyy armollisena. Siten, ettei ota itselleen ansioita. Joka on saanut paljot syntinsä anteeksi, rakastaa paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän. (Luuk. 7:47.)
Palvelijavertaus ei ole malliesimerkki siitä, miten ajallista työntekijää tulisi tänä aikana kohdella. Se muistuttaa, että olemme Jumalan palvelijoita ja hänen armonsa varassa. Armahdetulla syntisellä säilyy sama mieli, joka oli Jaakobilla koettelemustenkin keskellä: ”Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut minulle, palvelijallesi” (1. Moos. 32:10).
Usko avaa ymmärryksen
Jumalan lapsi on pelastettu palvelemaan niillä lahjoilla, jotka on Jumalalta saanut. Toisessa kohtaa Jeesus vertaa palvelijoidensa lahjoja hopeatalentteihin. (Matt. 25:14–15.) Huomattavaa on, että yksi ainut vertauksen talentti on suunnattoman arvokas ja tekee omistajastaan rikkaan.
Jeesuksen opetuksen mukaan oleellista ei ollut talenttien määrä, vaan että kykyjensä mukaan käytti niitä Jumalan valtakunnan työssä. Varoittavana esimerkkinä oli palvelija, joka epäuskon hedelmänä hautasi talenttinsa maahan ja luovutti sen käyttämättömänä takaisin. (Matt. 25:16–30.)
Sydämen usko avaa ymmärryksen Jumalan sanaan. Vähäinenkin usko riittää, ja uskon voimalla voi vuoriakin siirtää. Jeesus opetti: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä” (Luuk. 17:6).
Älä paaduta sydäntäsi
Niin pohjaton kuin Jumalan armo onkin, sitä ei saa käyttää synninteon peitteenä. Jeesus antoi anteeksi aviorikoksesta tavatulle naiselle, mutta sanoi lopuksi: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” (Joh. 8:11).
Nykyaika on pullollaan viihdettä ja ärsykkeitä, joilla sielunvihollinen haluaisi täyttää ihmisen sydämen ja etäännyttää ihmistä Jumalasta. Heprealaiskirjeessä (4:7) muistutetaan, että jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.
Paatumista voi estää hoitamalla uskonelämäänsä, pyytämällä ja antamalla anteeksi. Lauluntekijä iloitsee: ”Jeesus, armossasi minun onneni on” (SL. 74:1).
”Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa.” (Ps. 103:17.) Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa! (Ps. 106:1.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.