klo 8.00. Herätyskello soi, taas uusi aamu. Raahaudun puoliunessa keittiöön ja kaurapuuro kiehumaan. Mies on näköjään lähtenyt, ainoastaan margariinipaketti pöydällä kertoo hänen täällä olleen.
Lapset hereille ja kiire tuli taas kuitenkin ettei myöhästytä. Äkkiä kouluun ja eskariin, kello on jo puoli yhdeksän!
klo 9.15. Ehdittiinpäs ajoissa, mitä siitä vaikka nuorimmaisella tuli eriparisukat jalkaan. No niin, koira remmiin ja lenkille. Aurinko paistaa, kohta on kevät. Muutama koiranulkoiluttaja tulee vastaan, hymyilen ja vaihdamme pari sanaa näiden tuntemattomien kanssa. Heti tuntuu paremmalta, kontakti aikuiseen ihmiseen!
klo 10.30. Kotona taas. Imuroin alakerran, hitto mikä siivo taas. Mitä ruoaksi tänään? Pitänee lähteä kauppaan..
klo 11.30. Oli jauheliha tarjouksessa, siis makaronilaatikkoa, kelpaapahan ainakin kaikille..
13.00. Taas koira remmiin ja menoksi, ehditään käydä lenkillä samalla kun nuoremmat kotiin eskarista.
klo 14.30. Kotona. Välipalan jälkeen lapset kavereille. Oisivat nyt edes vähän aikaa olleet kotona, kuulumiset olisi ollut kiva vaihtaa ja tietää miten päivä meni. No, kaverit odottivat..
klo 15.00. Ruoka uuniin. Äiti soitti, ihanaa puhua jonkun kanssa!
klo 16.00. No vihdoinkin kaikki saman pöydän ääressä, ruoka-aika. Paitsi mies, venyy näköjään päivä pitkäksi..
klo 18.00. Mies kotiin, ei edes tervehdi. Tarjoan jäähtynyttä makaronilaatikkoa, on jo syönyt. Haluaisin vaihtaa kuulumisia, mies marssii työhuoneeseen.
klo 19.00. Koiran kanssa ulos. Läksyjen tenttaus. Salatut elämät (perhe koossa sen aikaa, mutta ei saa puhua)
klo 20.30. Iltapala lapsille, iltapesut. Mies ilmestyy television ääreen, joko urheiluruutu?
klo 21.00. Lapset sänkyyn. Mies sänkyyn.
klo 22.00. Kaikki muut unessa paitsi minä. Kävin makuuhuoneessa, "en jaksa nyt mitään, raskas päivä, jutellaan huomenna.." sanoo mies.
klo 23.00. Istun keittiön pöydän ääressä, juon teetä. Ei huvita mennä nukkumaan, huomenna herään taas samanlaiseen päivään.
Lapset hereille ja kiire tuli taas kuitenkin ettei myöhästytä. Äkkiä kouluun ja eskariin, kello on jo puoli yhdeksän!
klo 9.15. Ehdittiinpäs ajoissa, mitä siitä vaikka nuorimmaisella tuli eriparisukat jalkaan. No niin, koira remmiin ja lenkille. Aurinko paistaa, kohta on kevät. Muutama koiranulkoiluttaja tulee vastaan, hymyilen ja vaihdamme pari sanaa näiden tuntemattomien kanssa. Heti tuntuu paremmalta, kontakti aikuiseen ihmiseen!
klo 10.30. Kotona taas. Imuroin alakerran, hitto mikä siivo taas. Mitä ruoaksi tänään? Pitänee lähteä kauppaan..
klo 11.30. Oli jauheliha tarjouksessa, siis makaronilaatikkoa, kelpaapahan ainakin kaikille..
13.00. Taas koira remmiin ja menoksi, ehditään käydä lenkillä samalla kun nuoremmat kotiin eskarista.
klo 14.30. Kotona. Välipalan jälkeen lapset kavereille. Oisivat nyt edes vähän aikaa olleet kotona, kuulumiset olisi ollut kiva vaihtaa ja tietää miten päivä meni. No, kaverit odottivat..
klo 15.00. Ruoka uuniin. Äiti soitti, ihanaa puhua jonkun kanssa!
klo 16.00. No vihdoinkin kaikki saman pöydän ääressä, ruoka-aika. Paitsi mies, venyy näköjään päivä pitkäksi..
klo 18.00. Mies kotiin, ei edes tervehdi. Tarjoan jäähtynyttä makaronilaatikkoa, on jo syönyt. Haluaisin vaihtaa kuulumisia, mies marssii työhuoneeseen.
klo 19.00. Koiran kanssa ulos. Läksyjen tenttaus. Salatut elämät (perhe koossa sen aikaa, mutta ei saa puhua)
klo 20.30. Iltapala lapsille, iltapesut. Mies ilmestyy television ääreen, joko urheiluruutu?
klo 21.00. Lapset sänkyyn. Mies sänkyyn.
klo 22.00. Kaikki muut unessa paitsi minä. Kävin makuuhuoneessa, "en jaksa nyt mitään, raskas päivä, jutellaan huomenna.." sanoo mies.
klo 23.00. Istun keittiön pöydän ääressä, juon teetä. Ei huvita mennä nukkumaan, huomenna herään taas samanlaiseen päivään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
herätys 07.00
Väsyttää ja yläkroppa on eilisestä viä kipeä. Oli fyysisesti rankka päivä pitkästä aikaa. Netti auki ja katson ovatko asiakkaat maksaneet laskujaan, no, on edes pari. Maksan muutaman laskun.
Oli huono yö kun tytöllä oli paha yskä ja herätti aamuyöllä, kun melkein oksensi yskimisensä takia.
Toisella paikkakunnalla aamukahville 09.00
Pian töihin. Kas, sai työmaalla hyvät kahvit ja isäntä tarjosi lopuksi vielä lounaan paikallisessa. Tätä ei usein satu.
50 km siirtymä ja toinen työmaa 13.30
Osa hommasta piti käytännön syistä jättää maanantaille, mutta saipahan kahvit ja työn puoleksi tehtyä.
Kotiin n. klo 16.00
Auton tyhjäys ja sähköpostien tsekkaus. Viideksi likan kanssa lääkäriin, varmuuden vuoksi, ettei tarvi viikonloppuna päivystykseen jonotella.
Kauppaan.
Kavereiden luo kattoon joku surkea leffa klo 20.00 Ei ois voinu vähempää kiinnostaa.
Kotiin n. klo 00.00
Likalle lukemaan uusin Nalle Puh ja 2 muuta. Työhuoneeseen ottamaan pari kuppia ja tässä sitä ollaan. Pian nukkumaan ja huomenna töihin pariksi tunniksi vasta iltapäivällä.
Olipa ihanan löysä päivä, ja huomenna vielä löysempi. Sunnuntain saa sitten maata.
Mitä oikein tavoittelet? Olisit tyytyväinen siihen mitä on, arvosta sitä.
Voisit tietysti aiemmin herätä, ei olisi niin kiire. Toi mies osuus mua huolettaa, ukollani venyi kans työpäivät pitkiksi-pitkän aikaa.
Ootas vaan, kohta alkaa auton korjaus, se kestää myös. Sitten pitää mennä liiton päiville, kun pitää saada uusia ihmisiä liittoon. Sitten mennään kaverin mökille kalaan/metsästämään, vaikka ei mua kiinnosta, kaverit pyysi.
Pian huomaat että olet oikeasti se yksinhuoltaja ja ukollasi on uusi lempi kainalossa-julkisestikkin.
En tiedä mihin sun elämä on kadonnut, mutta vaihtaisin heti päikseen sun kanssa, paitsi tuota miestä en huolis. Näin se on, että ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, oli niin tai näin.
Miksei mies voi viedä koiraa aamuisin, tai vaikka joka toinen aamu?
Oliko miehesi "saamaton, laiska, puhumaton, omissa oloissaan ja työasioissaan viihtyvä" ennen lapsien syntymää? Jos oli, miksi kuvittelit, että kaikki muttuu?
Jos ei ollut, muuttuiko kaikki jossain vaiheessa tällaiseksi vai oliko kuitenki kokoajan? Oletko keskustellut hänen kanssaan?
Ihan tietämättömänä kysyn, voiko olla niin, että mihesi ei tiedä mitä häneltä odotetaan...hän tekee jotain joka on mielestäsi "väärin" ja nalkutat hänelle...hän on arka tekemään mitään? Leikkiikö/hoitaako/huolehtiiko hän lapsistanne koskaan? Miten viikonloput? Onko hänellä oikeasti sellainen työ, että se vaatii kotitöitä?
Ainakin voisit helpottaa elämääsi organisoimalla asioita hieman. Esimerkiksi voisit käydä kaupassa samalla reissulla kun viet lapset. Aamulla voisit herätä vaikka puoli tuntia aiemmin, säästyisit kiireeltä eikä yöunetkaan siitä pahemmin kärsisi.
Lopultakin elämäsi vaikuttaa ihan mukavalta... kotiäitinä(?) ja lapsetkin tarhassa ja koulussa. Esimerkissäsi teet tunnin lenkin koiran kanssa, jonka jälkeen on 2,5h aikaa imuroida alakerta ja käydä kaupassa... moni kotiäiti olisi kateellinen moisista ajoista. Tokihan jossakin vaiheessa rupeaa seinät kaatumaan päälle ja rupeaa kaipaamaan aikuista keskusteluseuraa. Kenties voisit harkita jonkun työn ottamista... vaikka osa-aikaista, pääsisi eroon kotiasioista. Tai sitten aloitat jonkun harrastuksen, ilmoitat miehellesi että tänä viikonpäivänä tähän kellon aikaan on hänen vuoronsa pitää huolta lapsista.
No joo, vaikea sitä on ruveta neuvomaan tietämättä asioista oikeasti mitään... mutta tässä nyt oli ainakin muutama ajatus.
Sulla on paha asenne ongelma!
Otat ongelman itsestäsi että olet riittämätön! Kulutat itsesi loppuun jo pelkästään illalla ajattelemalla, että huomenna samanlainen päivä. Se ei ole.
Valmistele edellisenä iltana lasten vaatteet, reput ym. valmiiksi ja kata päydälle aamupala astiat. Helpotat tällä kiirettä.
Sano miehellesi, että ulkoiluttaa aamulla koiran ennen työhön lähtöä.
Käy kaupassa kaksi kertaa viikossa, ja osta reilusti kerralla. Vältä jokapäivä kaupassa käyntiä.
Tee reilusti ruokaa ainakin kahdeksi päiväksi kerralla. Pakastin on hyvä hätävara valmiille ruualle.
Lapset osaavat järjestellä omat huoneensa, kun vain sanot napakasti.
Rauhoitu itsellesi ainakin kerran päivässä, kahvikupposen kanssa, puoleksi tunniksi, ja tee se myös.
Et ole korvaamaton, ei sinun tarvi olla kaiken osaava ja tekevä.
Väsyneestä äidistä ei ole kuin harmia, muista että sinäkin olet vain ihminen, et robotti.
Ota arjesta irti ilosi.Hanki meilikaveri,olet ilmeisesti nuori äiti,tai vanhanaikaisesti kirjeenvaihtokaveri.Tee hassuja ruokia,huomaat että lastesi kaveritkin alkaa viihtyä teillä tai pidä pikku nyyttäreitä lapsille ja heidän kavereilleen.Päästä mielikuvitus valloilleen,minä ainakin yllätän lapseni silloin tällöin esim:piilottamalla välipalahedelmät pitkin huushollia ja meillä kaikilla on hauskaa.Tsemppiä,anna elämän hymyillä.
Vai mitä?