Minä rassan nyt joidenkin hermoja tällä omalla jutullani. Lyhyesti: hermostuttaa, jos mies kantaa six-packin sisälle.
Minä olen vakavasti miettinyt sitäkin, kun eräät keskustelijat sanoivat minua nipottajaksi. Olenko minä juuttunut nyt yhteen asiaan pääsemättä siitä ylitse?
Miksi se on näin? Jos mieheni joisi autotallissa korillisen kaljaa ja tulisi sisälle sammumaan, niin se ei ärsyttäisi minua läheskään niin paljon kuin se, että hän toisi korin sisälle ja kiskoisi sisällön kitusiinsa sisätiloissa.
Onko minulla näköaisti niin "vahva" että se tuo alitajuun muistumia omasta ryyppäämisestä?
Pelottaa oma reaktioni, kun hän tulee kohtapuoliin työstä. Jos hänellä on kaljaa mukana, niin miten paljon se kiehauttaa sisuksiani, petynkö vai suutunko.
Jauhanko minä nyt samaa paskaa päässäni? Eikö tärkeämpää ole se, etten itse juo? Mutta jos suutun tosi railakkaasti, niin se on vienyt minut ennenkin ryyppäämään.
Saa neuvoa, haukkua, mitä vaan kunhan jotain sanotte.
Minä olen vakavasti miettinyt sitäkin, kun eräät keskustelijat sanoivat minua nipottajaksi. Olenko minä juuttunut nyt yhteen asiaan pääsemättä siitä ylitse?
Miksi se on näin? Jos mieheni joisi autotallissa korillisen kaljaa ja tulisi sisälle sammumaan, niin se ei ärsyttäisi minua läheskään niin paljon kuin se, että hän toisi korin sisälle ja kiskoisi sisällön kitusiinsa sisätiloissa.
Onko minulla näköaisti niin "vahva" että se tuo alitajuun muistumia omasta ryyppäämisestä?
Pelottaa oma reaktioni, kun hän tulee kohtapuoliin työstä. Jos hänellä on kaljaa mukana, niin miten paljon se kiehauttaa sisuksiani, petynkö vai suutunko.
Jauhanko minä nyt samaa paskaa päässäni? Eikö tärkeämpää ole se, etten itse juo? Mutta jos suutun tosi railakkaasti, niin se on vienyt minut ennenkin ryyppäämään.
Saa neuvoa, haukkua, mitä vaan kunhan jotain sanotte.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kokenut hiukan samalla lailla vaikka toinen osapuoli olikin nainen
Pidin itekin tollasta käytöstä kännäysaikana nipottamisena, mutta nyt kun en ite juo, en viihdy kännäävien seurassa. Kaljakori sinänsä ei haittaa tai pullot vaikka jääkaapissa, mutta nauttineet henkilöt ärsyttää...
Mä läträän juomien kanssa ihan töikseni, mutta sillä ei ole ollut merkitystä mun juomishimolle, työ työnä.
Mun on kuitenkin helppo vältellä juovia ihmisiä, kun asun yksin ja ystävät ja muut on kaikonneet aikaa sitten. Nyt raittiina (melki 5kk) pikku hiljaa solmin uusia ihmissuhteita- raittiisiin ihmisiin- ja joskus ehkä lämmittelen takaisin väljähtyneitä suhteita omaisiin.
Etkö voi sopia sen miehes kanssa, että jois siellä autotallissa. Siellähän ne miehet tuntuvat yleensäkin viihtyvän?
Tälleen minä olen ehdotelutkin ja näköjään tuli töistäkin ihan ilman kantamuksia.
Merkillistä tässä on vielä sekin, että vaikka itse olen juonut varmaankin kymmeniä litroja kaljaa elämäni aikana, niin koskaan en ole edes pitänyt sen mausta ja vielä vähemmän sen löyhkästä toisen hengityksessä.
Osille kaljasta en halua päästä hänen kanssaan, sitä paitsi kuusi kaljaa on vain kuusi kaljaa, ja määrällisesti ei edes riittäisi minulle mihinkään.
Toisin olisi jos kirkasta lappaisi ovesta. Silloin minä olisin todennäköisesti vaikeuksissa,
en tiedä.
Kyllä minä taidan vähän nipottaa, enhän minä häntä pysty kuitenkaan muuttamaan (hän kun kävelee edelleenkin julmisteluista huolimatta kengät jalassa sisällä) niin minun varmaan tarvitsee hieman tarkistaa omaa kantaani.
Sorry nyt vaan, mutta etkös pelkää, että karkotat miehes lopullisesti kotoaan? Eikös se ole teidän yhteinen kotinne?
Tai, jos lähtee kapakkaan ja juo siellä. Tulee kuitenkin paljon kalliimmaksi. Ei kukaan voi toista pakottaa mihinkään. Kyllä minuakin ärsyttää, että mieheni polttaa, mutta en vois kuvitella nalkuttavani =sanovani ettei polta! Jokaisen oma asia on miten elimistönsä pilaa,juomisella, tupakoinnilla taí miten!
Sitähän minä olen ruvennut ajattelemaankin, ettei kaksi ihmistä voi elää yhdessä vain ja ainoastaan toisen osapuolen endoilla. Eli minun on löydettävä omalta osaltani tietty raja ,hänen omalta osaltaan, ja napsautettava ne yhteen.
Oma vaimoke nipottaa kanssa, huuttaa, jos käyn pubissa ja viel enemmän jos tuon vielä juomia kotiin. Olen alkkis, koetan olla päivä kerrallaan raittiina vaan ei aina onnistu. Vaimo on ruvennut sanomaan että mitta on täysi, ja että täytyy sitten minun lähteä erilleni kokonaan jos en jätä alkoholia kokonaan. Oma fiilis taas on sellainen, etten alkomahoolia koskaan halua täysin poisjättääkään, vaan välillä ottaa. Yhteinen kotihan meilläkin periaatteessa on, vaan eukon nimi on asuntopapereissa, ei mun. Ja tietty meikä saa siinä tapauksessa sitten ottaa kapsäkkinsä ja lähteä litomaan.
Olen joskus sitten pikku tuiskeessa (siten että muistan kaiken) koettanut kielen kantojen notkistuttua kysyä häneltä, että eikö mitään merkitse se aika (99% päivistä suunnilleen) jonka olen selvin päin, ja yhdessä vietetyt mukavat hetket ja vuodet. Vaan ei, hän menee vihansekaisesti lukkoon, on ehdoton kannassaan, muuttuu viielän jäiseksi. Sanonta, että alkkis muuttuu juodessaan, pitää paikkansa, vaan kyllä ei-alkkiskin voi muuttua tuolla tavoin totaalisesti. Ja hän kyllä nipottaa myös muulloin, aivan kaikesta, etenkin pienestäkin siivouspuutteesta tai lakanan väärästä kulmasta.
Noh, jos lähtöpassit tulee niin ei voi mitään. Mieluummin sitten asustellaan yksin ilman kaakatusta, kuin ortelin alla. Astutaan sitten siihen tilastolliseen riskiryhmään jossa eliniän odote on pieni, eli yksinasuvien miesten sakkiin!
Alkoholistia ei kannata loputtomiin katsoa vierestä. Jokaisella on oikeus omanlaiseensa elämään, ja jos ei siedä toisen alkon käyttöä, on siihen oikeus. Viskaa ukko pihalle, jos ei lopeta käyttöä. Jatka sitten elämääsi, ja rinnallesi vielä löytyy mies joka on absolutisti. Niitä on, tiedän sen! Voimia!
koska olemme löytämässä yhteistä käytäntöä tähän kalja asiaan. Molemmat ovat antamassa periksi joten eiköhän se siitä.