Asiani koskee susien suojelua Suomessa, mikä tuntuu nyt olevan kovin ajankohtainen asia. Miten voi olla mahdollista, että susille, jotka saalistavat ihmisten pihapiirissä lemmikki- tai tuotantoeläimiä, ei myönnetä kaatolupia? Elämmekö valtiossa, jossa pedot todella asetetaan ihmisten edelle? Vaaditaanko esimerkiksi, että pieni lapsi jää koulutiellä suden saaliiksi? Missä kulkee ihmisten suojelun raja? Kuinka paljon taloudellisia tappioita tai henkistä pelkoa on oltava valmis sietämään petojen suojelun takia?
Itse en vakituisesti asu alueella, jossa ongelma täytyisi ottaa huomioon esimerkiksi lapsia koulutielle lähetettäessä. Toivottavasti niin ei koskaan olekaan. Kuitenkin paikkakunnalla, jossa lomanviettopaikkamme sijaitsee, ihmiset pelkäävät jo metsästyskoiriensa puolesta. Kuinka uskallan syksyllä lähteä koirani kanssa marjaan tai sieneen, jos taustalla on uhka siitä, että susi vie koirani? Pelko on suuri vaikutin eikä sen voimaa tulisi aliarvioida.
Millainen hyvinvointivaltio on se, jossa pedot saavat lähes vapaasti tehdä tuhojaan? Eivät ne korvaukset paljon lämmitä, jos elinkeinona oleva lammaslauma makaa laitumella raadeltuna tai lemmikki päätyy suden ruuaksi. Jos arvon päättäjien omat lemmikit olisivat vaarassa, niin tuskinpa kaatolupien myöntämistä kahta kertaa mietittäisiin. En usko, että siinä vaiheessa ajattelisitte, että voi voi Misseä, mutta kun pikku susi-rukan oli nälkä. Saahan niitä uusia kissoja ja koiria, lampaista puhumattakaan. Tuskinpa asia kuitenkaan näin olisi kuitattu.
Tuntuu, että maalaisjärjen käyttö on unohdettu. Eivätkö näistä asioista päättävät ihmiset osaa asettua toisten asemaan? Onko kyse siitä, että uhkan ei ymmärretä olevan todellinen osalle suomalaisista?
Ymmärrän hyvin, jos susi sattuu jonkun tähtäimeen ja tämä kaikessa hiljaisuudessa painaa liipaisinta. Niin tekisin itsekin vastaavassa tilanteessa, niin rikollista kuin se onkin. Aseenkantolupaa allekirjoittaneella ei ole, joten ajatus on fiktiivinen.
Ymmärrän myös, että susi kuuluu Suomen luontoon eikä se normaalisti tällaisia tuhoja tee. Hirvikannan vähetessä ja susikannan kasvaessa tällaiset tilanteet vain näyttävät yleistyvän. Koirasudet ovat vielä asia erikseen, pahempi sellainen. Ehkä luonto itse on jo aloittanut kannan säätelyn kapin merkeissä. Toivottavasti se leviää tehokkaasti myös niille alueille, joilla uhka on pahin. Vaikeaksi täällä elämä käy, jos ihmiset ja heidän elinympäristönsä asetetaan toisarvoiseen asemaan.
Itse en vakituisesti asu alueella, jossa ongelma täytyisi ottaa huomioon esimerkiksi lapsia koulutielle lähetettäessä. Toivottavasti niin ei koskaan olekaan. Kuitenkin paikkakunnalla, jossa lomanviettopaikkamme sijaitsee, ihmiset pelkäävät jo metsästyskoiriensa puolesta. Kuinka uskallan syksyllä lähteä koirani kanssa marjaan tai sieneen, jos taustalla on uhka siitä, että susi vie koirani? Pelko on suuri vaikutin eikä sen voimaa tulisi aliarvioida.
Millainen hyvinvointivaltio on se, jossa pedot saavat lähes vapaasti tehdä tuhojaan? Eivät ne korvaukset paljon lämmitä, jos elinkeinona oleva lammaslauma makaa laitumella raadeltuna tai lemmikki päätyy suden ruuaksi. Jos arvon päättäjien omat lemmikit olisivat vaarassa, niin tuskinpa kaatolupien myöntämistä kahta kertaa mietittäisiin. En usko, että siinä vaiheessa ajattelisitte, että voi voi Misseä, mutta kun pikku susi-rukan oli nälkä. Saahan niitä uusia kissoja ja koiria, lampaista puhumattakaan. Tuskinpa asia kuitenkaan näin olisi kuitattu.
Tuntuu, että maalaisjärjen käyttö on unohdettu. Eivätkö näistä asioista päättävät ihmiset osaa asettua toisten asemaan? Onko kyse siitä, että uhkan ei ymmärretä olevan todellinen osalle suomalaisista?
Ymmärrän hyvin, jos susi sattuu jonkun tähtäimeen ja tämä kaikessa hiljaisuudessa painaa liipaisinta. Niin tekisin itsekin vastaavassa tilanteessa, niin rikollista kuin se onkin. Aseenkantolupaa allekirjoittaneella ei ole, joten ajatus on fiktiivinen.
Ymmärrän myös, että susi kuuluu Suomen luontoon eikä se normaalisti tällaisia tuhoja tee. Hirvikannan vähetessä ja susikannan kasvaessa tällaiset tilanteet vain näyttävät yleistyvän. Koirasudet ovat vielä asia erikseen, pahempi sellainen. Ehkä luonto itse on jo aloittanut kannan säätelyn kapin merkeissä. Toivottavasti se leviää tehokkaasti myös niille alueille, joilla uhka on pahin. Vaikeaksi täällä elämä käy, jos ihmiset ja heidän elinympäristönsä asetetaan toisarvoiseen asemaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kapi leviää,sitä voi myös levittää,mut onneksi se leviää ilman ihmistäkin.asun susialueella,2-3 talvee sit ei koiria voinu irti laskea,mut nyt tilanne aivan toinen.yhdet jäljet näkyny koko talvena.jotenka kapi on tehnyt tehtävänsä.tosin osa susista muutti juvalle tietyin seurauksin.jotenka nyt pitäjässä kaikki hyvin.uusia susia varten kaikki ok!
lapsille on kyllä esim koirat aiheuttaneet paljon enempi puremis ja muutaman kuoleman t
apauksen suomessakin.
petopolitiikka on paljon parempaan suuntaan menny sitten 50luvun.
asenteet on muuttunu sitä mukaan kun tieto on lisääntyny.ei uskota enää näitä mamman ja papan paska tarinoita veren himoisista metsän elukoista.
tää vanha lahtari sakki ei pysty suomea enää palauttamaan kivikaudelle vaikka kuinka yrittää.
ajat muuttuu ja se on hieno asia koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
ja pyssyt paranee,kantomatkat pitenee,tarkkuus lisääntyy.mikä on suomes olla.sudella vaa olo pahenee.
Mies sutta vastaan, piru kiveä kääntämmän.