Ongelma on tämä: olen herkkä veren ja piikkien suhteen, mutta silti unelmissa olisi työskennellä lasten-ja nuorten terveydenhoitajana. Tottuuko ja karaistuuko sitä opiskellessa noiden asioiden suhteen vai jätänkö suosiolla hakematta koulutukseen? Ja pääsykokeiden suhteenkin olen utelias, mihin pitää mahdollisesti varautua? Kiitos.
Terveydenhoitajaksi?
veri-ja piikkikammoinen
3505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Veikkaisin, että onnistuu :) Itse opiskelen sairaanhoitajaksi, eikä meidänkään porukassa kukaan innosta hihku niiden piikkien kanssa. Mutta mielenkiinto voittaa kammon, se on varma!
Meillä oli (samoin kuin terkkariopiskelijoilla koulussamme) opettajan haastattelu, psykologin haastattelu ja pällitesti (eli jatka viivaa jne...) eli ei mitään vaikeaa. On vaan oma ittensä, niin hyvin se menee :)
Ainakin suurin osa ihmisistä tottuu. Esimerkiksi isäni pelkästi verta yli kaiken, ja pyörtyi aina nuorena sitä nähdessään. Mutta nyt hän on ollut alalla yli kaksikymmentä vuotta, eikä asian kanssa ole enää mitään ongelmia :)
Minua itseäni alkaa desinfiointiaineen haju pyörryttää, mutta luulenpa, että siihenkin ajan myötä tottuu, ja siksi aion hakea kätilöksi :)
Jos kouluun pääset, et varmastikaan ole ainoa tuon asian kanssa kamppaileva. Ja alkuaikoina ymmärrystä kyllä varmasti löytyy tuonkin asian suhteen.
Lääketieteen puolella kummittelevat nuo samat piikit ja veitset, mutta ei meidän kurssiltamme kukaan sen vuoksi ole lopettanut. Mitään psykologin testejä ei harrasteta (onneksi), mutta pääasiallinen karaistuminen taisi tulla 1. vuoden dissektioissa = vainajan leikkely.