Ajattelen elämääni toisinaan shakkina. On kuningas, jota haluan suojella, jota minun täytyy suojella, vaikka se toisinaan onkin niin turhauttavaa, sillä hän on niin sidottu liikkeissään. Ja sitten on heitä, jotka tulevat elämääni tehtävän kera. Toiset jättävät heikoksi ja pystyvät toistamaan vain tiettyjä askelia, toiset liikkuvat sulavammin, ovat vahvempia, mutta tiedän, että he voivat vain suojella ja minä voin puolestani suojella vain yhtä.
Pelilaudalla
mustavaivalkea
62579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo on erittäinkin hyvä peli.
Kokeilepa pelata jossain netin välityksellä niin että matkit toisen siirtoja, tekemällä samat "peilikuvana" :D
Siis täsmälleen samat siirrot nappuloilla, mutta peilikuvana, mitä se toinen tekee.
Shakkia on todella mukava kyllä pelata oikeassa elämässä, jos on kunnolliset kauniit nappulat, jne.
Keksejä ja juomia tarjolla otteluun vielä vieressä.
Tuollaisessa on hauskaa, kun komeat nappulat mitä siirrellä, sitten olisi tympeää kuten jossain hyvåssä biljardipelissäkin joka on kesken, joku humalainen täti tulee ja kaatuu ja tuhoaa koko pelin joka oli käynnissä.
Yli 30-vuotiaille naisille ei ensinnäkään pitäisi tarjoilla alkoholia.
Aika hieno ajatelma että shakkina ajattelee elämäänsä, kun ihminen toistaa monesti tapojaan uudestaan ja uudestaan, hyppii siis ruutuja tapojensa mukaan.
Mutta niin jos on hienot nappulat shakkia oikeassa pöydässä pelatessa, on mukava siirrellä hienoja nappuloita.... lähetit ja tornit ovat omia suosikkeja yleensä joilla hallita sitten jos niille saan tilaa :)
Jonkun kaverin kanssa tuli pienenä pelattua shakkia, tietystikin jossain terassilla ja tarjoilut kunnossa, kunnolliset nappulat, joita on mukava siirrellä ja miettiä siinä että mitähän tekisin seuraavalla siirrollani...