Epävakaa persoonaallisuusähäiriö, itse diagnosoitu

Netissä toimii Mielenterveystalo, jossa esim. epävakauden omahoito-ohjelma. Tietoa ja harjoituksia asian itsenäiseen käsittelyyn. Sitten siellä on myös nettiterapiaaa esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

Kirjoitin sulle eräänä iltana kännykällä jumalattoman pitkän viestin ja onnistuin tietenkin painamaan jotain 'edellinen sivu' nappia, joten bittiavaruuteen katosi se lohdutusviesti.
Näin parin päivän jälkeen onkin hyvä jatkaa, joskaan ei varmasti ole samaa tunnetta enää.

Täällä n/20-jotain ja epäilen vahvasti persoonallisuushäiriötä itselläni. Terapiassa olen rampannut niin monia vuosia, etten edes muista koska aloitin. Ja kuten persoonallisuushäiriöön sopii, olen muuttanutkin niin useasti, että ei siinä mitään pitkäkestoista terapiaa ole pystynyt aloittamaan.

Kuvasit hyvin tuon masennuksen, ettei se varsinaisesti ole sitä tyypillistä alakuloa vaan puhdasta vitutusta ja pettymystä. En tiedä sitte sen kummemmin, kai nuokin jollain tapaa masennukseen liittyvät. Mutta täällä samalla tavoin sellaisia tyypillisiä masennuksen viittaavia oireita ei ole. Tai no mistä minä tiedän, mitä nyt on kouluja käyty ja artikkeleita luettu.

Onnittelen sinua valmistumisesta, on hieno tunne saada jotain loppuun, kun on tottunut olemaan täysin ympäristön vietävissä. Kuvailen itseäni sanoin: "olen niin tuuliviiri, etten meinaa pystössä pysyä". Ihan oikeasti, käyn tuulella. Läheiset ihmiset joutuvat sitten raukat tätä kestämään.

Koskaan ei tiedä mitä päivän aikana voi tapahtua. Aamulla heräät pirteänä ja päätät tehdä sitä ja tätä, mutta hetkessä olet jo niin vihainen ettet osaa itsekään sanoa mistä se johtuu. Pian se on jo unohtunut, kun tilalle tulee jokin uusi tunne. Elämä on yhtä vuoristorataa, yritäpä siinä sitten jotain tulevaisuutta suunnitella. Kun tänään haluat tätä ja huomenna tuota, ylihuomenna et kumpaakaan, seuraavalla viikolla olet säälittävä luuseri, sitä seuraavalla viikolla itseluottamuksesi hipoo taivaita ja katselet ammattikorkeakoulujen hakuoppaita motivaatio huipussaan.
Huoh, enkö voisi olla normaali.

Joku joskus on kuvannut persoonallisuushäiriön tuntuvan siltä, kuin iholta puuttuisi suojakerros. Että on kuin koko ihminen olisi kauttaaltaan ihan vereslihalla. Ja siihen jos johonkin sattuu kaikki. Pelkkä olemassaolo on tuskaa, saati sitten pysyä mukana tässä elämän vauhdissa. Ei ole mitään säätelykeinoa, kaikki tulee ja läsähtää päin pläsiä täydellä voimallaan. Joka ikinen sana, katse, teko, ajatuksetkin tulee ilman suodattimia niin lähelle että meinaa järki lähteä. Joskus toivoo että lähtisikin, hulluna olisi varmasti helpompaa.
Sitten on taas päiviä jolloin mikään ei yllä minuun, itsetunto on hyvä ja mieli keveä. Kaikki on vähän samantekevää, koska sitä uskoo että elämä voittaa ja minä pärjään. Hetkessä tuokin voi olla ohitse, mutta parhaimmillaan sitä kestää jopa päiviä.

Harrastatko liikuntaa? Miten paljon käytät aikaasi videopelejen, elokuvien, tv:n katselun tai kännykän räpläämisen parissa?
Olen huomannut, että ainakin omalla kohdallani vitutuskäyrä nousee mahdottoman korkealle mikäli ei ole tullut käytyä ulkona. Tekniikka ei minulle sovi, stressaannun huomaamattani jos vietän aikaani ym. älykköjen kanssa. Varmaan parasta omalle persoonallisuudelle olisi olla mahdollisimman omavarainen ja riippumaton ympäröivästä maailmasta. Ei vain taida nykypäivänä helposti onnistua. Päivän olet hiljaa niin on koko yhteystietolista soittelemassa perääsi. Jokuhan voisi tietysti ajatella, että ihana kun huolehditaan mutta itse ajattelen lähinnä että " *****ako soittelevat joka kädenkäänteessä, jos en vastaa niin en ole kotona. Jos on jotain tapahtunut, niin ehkä sitten olikin tarkoitettu niin".

Jokatapauksessa, onnea lieventävien asioiden keksimiseen, toivottavasti löydät jotain joka auttaa omalla kohdallasi. Iän kuulema luvataan auttavan, joten mummoikää odotellessa!

aloittajalle:itsellä samanlaiset tuntemukset noin 2 vuotta sitten.olen 37v ja mies enkä minäkään halunnut pilleristiksi alkaa. muutaman kerran noin 5 tuntia jos muistan oikein erittäin asiallisen psykiatrin kanssa keskustelleena päätettiin kokeilla mirtazapin 15 mg vuorokaudessa.reilu pari viikkoa siinä meni ihmetellessä ja miettiessä että mitäköhän lumelääkettä sitä nyt popsitaan?mutta pikku hiljaa vuoristorata pään sisällä alkoi mennä tasaisemmaksi ja tällä en tarkoita sitä että tunteet olisivat tasapaksua mössöä vaan mielialojen vaihteluiden ääripäät tulivat lähemmäs toisiaan. edellisellä käynnillä kysyin psykiatrilta kysyin josko puolittaisin tuon 15 mg annoksen hän tuumasi kokeile. viimeiset 4 kk 7.5 mg vrk tulevaisuudessa toivottavasti 0 mg näin minulla ei kaikilla mutta kantsuu kokeilla

Kannattaa hakea apua ja varoa jos on epävakaa. Mul on diagnoosi ja yritin pettymyksen takia tappaa itseni. Kärsin vieläkin vammoista.

Nixuuuu kannattaa lukea tämän päiväinen iltalehden artikkeli liittyen kiukkuun ja siihen liittyviin pettymyksen tunteisiin: http://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201804062200860025_pt.shtml

Mene lääkäriin. Terkkarin lääkäriin. Jos hän näkee tarpreelliseksi, saat lähetteen psykiatrille tai ainakin psykiatriselle sairaanhoitajalle. Täältä ei kannata kysellä ohjeita MINKÄÄN sairauden hoitoon. Täällä on "seppiä" ja "suutareita" joka lähtöön. Lisäksi trollit vai mitä möllejä ne lienevätkin. Tällaisia ns diagnooseja kuten täällä esitetään ei pitäisi edes lukea.

AP täällä hei!

En jaksa tällä hetkellä vaihdella mitään viestejä spostin välityksellä mutta katsellaan myöhemmin. Keskustellaan ennemmin tämän ketjun kautta.

Ajattelin kertoa nyt mitä havaintoja olen sairaudestani viime aikoina tehnyt mutta tällä hetkellä kun pääni on rauhallinen ei kiinnosta yhtään edes miettiä koko asiaa. Mielialat siis vaihtelevat paljon. Sillon kun ahdistaa niin voisin kirjoittaa vaikka romaanin pääni ongelmista.

Suosittelen kaikille tästä sairadesta kärsiville meditaatiota, itsellä auttaa. Sen harjoittaminen on vaan lähes mahdotonta sillä hetkellä kun päässä "pärisee" mutta kun tilanne rauhoittuu niin kannattaa istua vain alas ja hengittää syvään ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen hengitykseen.

Tehkää näin: Ottakaa mukava istuma-asento. Sulkekaa silmänne. Hengittäkää rauhallisesti sisään neljä sekuntia, sitten pidättäkää hengitystä 4 sekuntia ja sen jälkeen puhaltakaa rauhallisesti ulos 8 sekuntia. Sitten saman toisto uudelleen ja uudelleen esim. vaikka 15 minuutin ajan. Laittaakaa vaikka puhelimeen hälyytys, mutta älkää miettikö millonkohan se hälyytys soi. Mitä pidempään meditoi sen parempi. Keskittykää pelkästään hengitykseen ja antakaa kaikkien muiden ajatusten liitää pois. Itse mietin aina pääni sisällä "yks, kaksi, kolme, neljä, yksi, kaksi, kolme, neljä, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan..". jne.. Ajatuksia esim nöyryyttävistä tapahtumista (tai mistä vaan) saattaa tulla (ja tuleekin) mutta väkisin kun keskityt vaan siihen hengitykseen niin ajan kanssa keskittyminen helpottuu huomattavasti.

Positiivisia vaikutuksia ei heti välttämättä huomaa mutta itsellä auttaa esim. siihen että kun sosiaalisessa tilanteessa ajatukset lähtevät heittelehtimään niin pystyn katkaisemaan sen ajatusloopin. Välillä tosin heti meditoimisen jälkeen on todella rauhallinen mieli ja semmoinen olo että "ei anna vittuakaan mistään" - ja mikäs sen parempaa.

Pitää joku toinen päivä avautua niistä ongelmista mitä kohdannut koska olen huomannut että niitten ajatteleminen vaan pahentaa niitä. Tänäänkin oli pääni mielestä nöyryyttävä tilanne ja tuntui että pää leipoo kun aloin sitä miettiämään mutta enimmän rauhoittumisen jälkeen meditoin ja tulin lopputulokseen että sillä tapahtumalla ei ollu mitään merkitystä.

Diagnoosi epävakaa persoonallisuushäiriö on hyvin epämääräinen ja aika liukuva ihmismieltä aatellen. Tuntuu oudolta sijoittaa tuollasta sanahirviötä jos ei kysymyksessä ole todellinen psykopaatti. Mielestäni tuota sanaa viljellään aivan liikaa. Maalaisjärjellä aatellen jo sana "persoonallisuushäiriö" viestii vahvasta luonnehäiriöstä, eikä mistään sosiaalisten tilanteiden pelosta, masennuksesta tai herkkyydestä. Noista em. kun kuitenkin kärsii iso osa ihmisistä. Häiriö kuulostaa brutaalilta termiltä jos kyseessä on kilttiä, herkkiä ihmisolentoja.

AP täällä taas.

Ylempään postaukseen: Itsestä persoonaallisuushäiriö ei edes kuullosta kovin pahalta ja sitähän tämä juurikin on. Omasta mielestä olen hyvinkin häiriintynyt koska en pysty hallitsemaan kunnolla ajatuksiani ja mielialojani. Välillä olen itsevarma oma minäni josta kaikki pitävät ja toisaalta en tiedä itsekkään kuka olen ja mihin olen kykenevä.

Olen saanut pidettyä negatiivisuus/vitutus-moodin poissa kovasti yrittämällä aika tehokkaasti mutta nyt todella huonojen yöunien jälkeen alkoi taas vitutus joka kesti koko päivän. Nyt sitten illasta se hävisi ihan yht'äkkiä niin ajattelin tulla tänne kirjoittamaan.

Se on jännä miten aina saattaa mennä päiviä todella hyvin (vähän liiankin, verrattavissa lievään maniaan) pois lukien mitä nyt välillä meinaa vitutus tulla päälle mutta saa itse sen kotrolloitua pois aika hyvin. Välillä taas kun ei pysty kontrolloimaan ajatuksiaan ollenkaan ja vitutus tulee kun on tullakseen ja lähtee kun on lähteäkseen.

Eilen juuri mietin että olenkohan menossa parempaan suuntaan ongelmieni kanssa kun niin monta päivää jo mennyt tosi hyvin. Yövuoron jälkeen "nukuin" todella huonosti n. 6h. Heräilin siis tosi monta kertaa. Arviolta pari kertaa tunnissa. En itse edes muista monta kertaa tulee aina heräiltyä. Olenkin miettinyt että yksi iso syy mt-ongelmiini on että en saa syvää unta tarpeeksi. Olen kärsinyt öisin heräilystä yli 10 vuotta ja lääkärissä olen käynyt monta kertaa mutta mitään syytä eile ole ikinä löytynyt.

Tässä lääkäreiden antama diagnoosini.

Dissosiatiivinen identiteettihäiriönsä (engl. dissociative identity disorder, DID, "monipersoonahäiriö" tai "sivupersoonahäiriö") on dissosiaatiohäiriöistä monimutkaisin eikä enää ole lukuisien lääkärien kertoman mukaan hallinnassa ja parannettavissa.

Nyt tämä persoonallisuushäiriö ilmenee näin monella tavalla. Kuvittelen itsestäni kaikenlaista.
Olen palstojen kuningastrolli ja joka asiaan minulla on mielipiteeni. Pyrin kaikin tavoin sotkemaan asiallisia keskusteluja trollaamalla ja kirjoittamalla kaikkea paskaa toisista keskustelijoista. Vaihtelen myös nimimerkkiäni jatkuvasti.

Itse olen ollut huono keskittymään. Mutta kun on saanut olla rauhassa ja kehitellä ideoita, tulostakin alkaa välillä syntyä. En ole sosiaalinen, mutta itse asiassa hirveästi ajatuksia on henkilöstöjohtamisestakin. Ehkä se luontevaksi muuttuisi, kun tottuisi. Itsellä oli melkoisen huono työpaikka väitöskirjan tekoa, jossa sain psykoosin. Avohoidonkin lopettamisesta on aikaa ja sain väitöksen valmiiksi, mutta nämä mielenterveystohelot on vieläkin kimpussa ja kommunikoivat nyt sitten omaisteni kanssa ja jonkunlainen valvonta on pistetty kotiin ja koneisiin. Ties mitä olen: psykoosiriskissä, aggressiivinen, epäsosiaalinen, aloitekyvytön - ei mitään hajua. Itse olen saanut opiskeltua ihan kohtuulliselle tasolle ohjelmointia, mutta ehkä pahin uhkani ovat nimenomaan nämä mielenterveystohelot. Seuraavassa työpaikassanikin (jos en saa omilla julkaisuillani elätettyä itseäni) on todennäköisesti mielenterveystoheloitten valvonta. Suosittelen vahvasti, että pysytte kaukana mielenterveyspuolesta. Ne diagnoosit saattavat olla aika imaginäärisiä leimaudutte ja olette kytättävänä ties miten kauan:
http://www.upstate.edu/psych/pdf/szasz/pies-50years-myth-mental-illness.pdf
Siitä aikaansaamisesta: ruvetkaa tekemään, mitä tykkäätte tehdä (ja jolla on realistista ansaita) ja mitä luontevasti teette pitkän aikaa ja jonka tunnette omaksenne. Sitten tulee kiinnostavaa puhuttavaakin ja sosiaaliset tilanteet paljon miellyttävämmiksi. Ja sitten vaan rutiinia hankkimaan. Saattaa persoonakin tasaantua, kun joitakin asioita tasapainottuu elämässä.