Jupe
23/01/2018 22:49
”Usko tuo ymmärryksen, mutta ymmärrys ei tuo uskoa.”
Tarkalleenottaen tämä ei tarkoita sitä, etteikö uskoa voisi vakuuttaa erilaisilla perusteluilla. Johanneksen evankeliumi ja kirjeet vakuuttaa kokoajan lukjoilleen, että Johannes kastaja todisti, Isä todisti, Pyhä Henki todisti, me todistamme koska olemme nähneet ja meidän todistuksemme on pätevä jne. Jeesus myös sanoi, että ellette muuten usko, niin uskokaa tekojen tähden ja että Hän ei tarvitse ulkopuolisen todistusta itse, mutta Hän puhuu näitä, jotta te uskoisitte. Kuulostaa minusta ihan järkiargumenteilta. Usko on siis hyvinki perusteltavissa, mutta ilman uskoa ei ymmärrä, koska ilman uskoa ei ojennu sen uskon mukaan. Ellen usko Jumalaan, niin en usko, että maailma on Jumalan sanalla luotu, niin kuin Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo. Uskoa Jumalaan ja Jeesukseen voi perustella tai olla perustelematta ja molemmille muuten löytyy ihan hyviä perusteluita, mutta ei se pakko ole. Vaikkapa teoria pimeästä aineesta perustuu siihen, että uskotaan jonkun toisen teorian olevan tosi ja sen pohjalta tehdään johtopäätös, että on oltava pimeää ainetta. Teoriaa pimeästä aineesta ei kuitenkaan olisi keksitty ilman uskoa edelliseen teoriaan. Joka asiassa tarvitaan uskoa, juuri mitään ei lopulta voida aukottomasti todistaa.
Edelleen lainaukseen Augustinukselta. Augustinus kuului katoliseen kirkkoon ja edusti katolisen kirkon opetusta. Samaa sanoo Rooman paavi tänäkin päivänä, niin myös Suomen Katolisen Kirkon piispa ja papisto. Augustinus ei uskonut mihinkään Pyhän Hengen virka -oppeihin, vaan katoliseen virkaan, apostoliseen sukkessioon. Nykyään siellä on aivan sama virka ja sama apostolinen jatkumo. Pitäisikö siis liittyä katoliseen kirkkoon?
Vl-seurakuntaoppia murentaa myös moni muu asia kuin se, että eri kirkkokuntiin ja eri oppeihin kuuluneita ihmisiä pidetään uskovaisina, vaikkei heillä ollut juuri mitään yhteistä meidän ydinoppien (hengen virka) kanssa.
Ensimmäisenä itselläni tulee mieleen auktoriteetti. Yksin Raamattu -periaate on saanut koko kristikunnan aivan hullunmyllyksi. Tunnustuskuntia tulee niin kuin sieniä sateella. Liikkeitä, jotka sanovat olevansa ainoita oikeita, on joka sormelle. Jokainen on oma paavinsa ja voi tulkita Raamattua miten haluaa. Näin ei kuitenkaan voi olla, makes no sense. Raamattu on kuitenkin peräisin vanhoista kirkoista, samoin myös vanhat uskontunnustukset, kuten Nikean uskontunnustus. Raamattu on siis itseasiassa osa vanhan kirkon traditiota, jota pitäisi siis tulkita vanhan kirkon tradition valossa. Tämä on mielestäni täysin perusteltu kanta. Apostoli Paavali kehottaa Tessalonikalaiskirjeessä pitämään kiinni sekä siitä, mitä hän on suullisesti kertonut, mutta myös siitä, mitä hän on kirjeissään kertonut heille (2. Tess. 2:15).
Mikä siis on oikea kirkko? Ei ainakaan se, missä ei ole oikeita sakramentteja. Vl-seurakunnalla ei ole sakramentteja ensinkään. Kolme on jotka todistavat, ei pelkästään yhtä. Ja nämä kolme pitävät yhtä. Eikö siis katolisessa kirkossa ole vesi ja veri, miksei siis Henki myös, jos kerran nämä kolme pitävät yhtä?
Entä sitten tämä evl-vl -liikkeen yhteiselämä, jossa vl-liike sanoo, että vain me pelastumme. Paavali sanoo, että ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” (1. Kor. 10:16, 17). Kuinka siis vl-liike voi olla ainoa oikea seurakunta, jos kerran sakramentit tulee evl-kirkosta ja ne jaetaan kaikkien muidenkin herätysliikkeiden kesken, kun kerran Paavali sanoo, että ne jotka ovat osalliset samasta leivästä, ovat samaa Kristuksen ruumista. Ja tässä ei voi käyttää sitä argumenttia apuna, että ainahan siellä on jumalattomia, koska kyllä, mutta harhaoppisia siellä ei pitäisi olla. Siksi vanhoilla kirkoilla on suljettu ehtoollinen ja se on mielestäni hyvä.
23/01/2018 22:49
”Usko tuo ymmärryksen, mutta ymmärrys ei tuo uskoa.”
Tarkalleenottaen tämä ei tarkoita sitä, etteikö uskoa voisi vakuuttaa erilaisilla perusteluilla. Johanneksen evankeliumi ja kirjeet vakuuttaa kokoajan lukjoilleen, että Johannes kastaja todisti, Isä todisti, Pyhä Henki todisti, me todistamme koska olemme nähneet ja meidän todistuksemme on pätevä jne. Jeesus myös sanoi, että ellette muuten usko, niin uskokaa tekojen tähden ja että Hän ei tarvitse ulkopuolisen todistusta itse, mutta Hän puhuu näitä, jotta te uskoisitte. Kuulostaa minusta ihan järkiargumenteilta. Usko on siis hyvinki perusteltavissa, mutta ilman uskoa ei ymmärrä, koska ilman uskoa ei ojennu sen uskon mukaan. Ellen usko Jumalaan, niin en usko, että maailma on Jumalan sanalla luotu, niin kuin Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo. Uskoa Jumalaan ja Jeesukseen voi perustella tai olla perustelematta ja molemmille muuten löytyy ihan hyviä perusteluita, mutta ei se pakko ole. Vaikkapa teoria pimeästä aineesta perustuu siihen, että uskotaan jonkun toisen teorian olevan tosi ja sen pohjalta tehdään johtopäätös, että on oltava pimeää ainetta. Teoriaa pimeästä aineesta ei kuitenkaan olisi keksitty ilman uskoa edelliseen teoriaan. Joka asiassa tarvitaan uskoa, juuri mitään ei lopulta voida aukottomasti todistaa.
Edelleen lainaukseen Augustinukselta. Augustinus kuului katoliseen kirkkoon ja edusti katolisen kirkon opetusta. Samaa sanoo Rooman paavi tänäkin päivänä, niin myös Suomen Katolisen Kirkon piispa ja papisto. Augustinus ei uskonut mihinkään Pyhän Hengen virka -oppeihin, vaan katoliseen virkaan, apostoliseen sukkessioon. Nykyään siellä on aivan sama virka ja sama apostolinen jatkumo. Pitäisikö siis liittyä katoliseen kirkkoon?
Vl-seurakuntaoppia murentaa myös moni muu asia kuin se, että eri kirkkokuntiin ja eri oppeihin kuuluneita ihmisiä pidetään uskovaisina, vaikkei heillä ollut juuri mitään yhteistä meidän ydinoppien (hengen virka) kanssa.
Ensimmäisenä itselläni tulee mieleen auktoriteetti. Yksin Raamattu -periaate on saanut koko kristikunnan aivan hullunmyllyksi. Tunnustuskuntia tulee niin kuin sieniä sateella. Liikkeitä, jotka sanovat olevansa ainoita oikeita, on joka sormelle. Jokainen on oma paavinsa ja voi tulkita Raamattua miten haluaa. Näin ei kuitenkaan voi olla, makes no sense. Raamattu on kuitenkin peräisin vanhoista kirkoista, samoin myös vanhat uskontunnustukset, kuten Nikean uskontunnustus. Raamattu on siis itseasiassa osa vanhan kirkon traditiota, jota pitäisi siis tulkita vanhan kirkon tradition valossa. Tämä on mielestäni täysin perusteltu kanta. Apostoli Paavali kehottaa Tessalonikalaiskirjeessä pitämään kiinni sekä siitä, mitä hän on suullisesti kertonut, mutta myös siitä, mitä hän on kirjeissään kertonut heille (2. Tess. 2:15).
Mikä siis on oikea kirkko? Ei ainakaan se, missä ei ole oikeita sakramentteja. Vl-seurakunnalla ei ole sakramentteja ensinkään. Kolme on jotka todistavat, ei pelkästään yhtä. Ja nämä kolme pitävät yhtä. Eikö siis katolisessa kirkossa ole vesi ja veri, miksei siis Henki myös, jos kerran nämä kolme pitävät yhtä?
Entä sitten tämä evl-vl -liikkeen yhteiselämä, jossa vl-liike sanoo, että vain me pelastumme. Paavali sanoo, että ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” (1. Kor. 10:16, 17). Kuinka siis vl-liike voi olla ainoa oikea seurakunta, jos kerran sakramentit tulee evl-kirkosta ja ne jaetaan kaikkien muidenkin herätysliikkeiden kesken, kun kerran Paavali sanoo, että ne jotka ovat osalliset samasta leivästä, ovat samaa Kristuksen ruumista. Ja tässä ei voi käyttää sitä argumenttia apuna, että ainahan siellä on jumalattomia, koska kyllä, mutta harhaoppisia siellä ei pitäisi olla. Siksi vanhoilla kirkoilla on suljettu ehtoollinen ja se on mielestäni hyvä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itse pitkään pohtinut tuota auktoriteettikysymystä ja varsinkin viimeaikoina. Kaikki tulkitsevat Raamattua omaan syyhyynsä, vaikka Raamattu on peräisin vanhoilta kirkoilta ja oikeastaan on osa vanhojen kirkkojen traditiota. Eräs (vl) ystäväni sanoi minulle, että meillä on eri henki, koska tulkitsin eri tavalla Raamattua kuin hän, johon tosin sanoin, että en allekirjoita väitettä, koska ensinnäkin ajattelen, että hän on vilpitön uskovainen ja hän oli siitä asiasta eri mieltä jopa Jeesuksen kanssa, enkä halunnut, että hänellä olisi eri henki Jeesuksen kanssa, hän oli yksinkertaisesti vain vilpittömästi väärässä. Makes no sense, että Pyhä Henki avaa jokaiselle yksittäiselle ihmiselle oikean ymmärryksen Raamatuntulkinnasta (vaikka Pyhä Henki kyllä avaa Raamatun aivan uudella tavalla uskoon tulleelle ihmiselle). Ja muuten jos se, että Pyhä Henki avaa oikean ymmärryksen Raamatusta pitää paikkaansa, niin monilla vlillä ei ole Pyhää Henkeä, koska he sanovat, etteivät ymmärrä mitään Raamatusta. Ja jos näin ei ole, niin eikö silloin ole tultava siihen johtopäätökseen, että apostolinen kirkko (Ortodoksinen tai katolinen) on vieläkin tosi Kristuksen kirkko, koska siellä on aina tulkittu opit kirkolliskokouksissa kirkkoon kuuluvien piispojen toimesta ja näin on ollut koko Kristuksen kirkko edustettuna. Näin Pyhä Henki on voinut johdattaa heitä kaikkeen totuuteen, eikä helvetin portit kirkkoa voita. Jeesus sanoi nimenomaan, että ”kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän TEIDÄT kaikkeen totuuteen…” (Joh. 16:13). Ei jokaista yksittäistä Jumalan lasta.
Ja tästä päästään siihen, että mikään protestanttinen, 1800 -luvulla perustettu tunnustuskunta ei käytännössä voi vain omia taivaan valtakunnan avaimia itselleen ja ilmoittaa, että olemme ainoa oikea seurakunta maan päällä (vaikka meillä ei edes ole sakramentteja ja sekin ehtoollispöytä, mikä jaetaan, jaetaan väärähengellisten, harhaoppisten kanssa). Kristuksen kirkon täyteys on jossakin ja sen ulkopuolella on mahdollista pelastua Kristuksen kautta, ellei parempaa tietoa ole. Vl-seurakunnalla on siis korkeintaan joitakin Kristuksen kirkon elementtejä, mutta ei täyteyttä, eikä varsinkaan ainoan oikean seurakunnan asemaa. Alan kuulostaa jo aivan katoliselta tai ortodoksilta, mutta nämä ovat mielestäni hyvin perusteltuja kantoja. Näiden valossa ei voi muuta sanoa, kuin että on täysin mahdotonta uskoa vl-liikkeen ”vain me” -oppiin, vaikka tavallaan se on Raamatunmukainen. Ongelmaksi tulee vain, ettei ole perusteltua soveltaa niitä Raamatunkohtia vl-liikkeeseen yhtään sen enempään kuin muihinkaan uusiin seurakuntiin. Eikä ensinkään ole perusteltua keskittyä vain siihen seurakuntaan, koska Jeesus itse kiersi kaikki opetuslasten ”vain me” -kysymykset. Mielenkiintoinen huomio myös on, että kaikki kohdat, joissa Jeesus sanoo, että älkää kieltäkö häntä, sillä ne jotka eivät ole meitä vastaan, ovat meidän puolellamme, ovat siinä kontekstissa kun opetuslapset kiistelevät, kuka heistä on suurin ja Jeesus opettaa, että ne, jotka ovat pienimpiä, eli nöyrimpiä, ovat suurimpia. Olikohan tarvetta olla sitä mieltä, että muut eivät pelastu, jotta saataisiin meitä vähän suuremmaksi?
”On tärkeää pysyä seurakunnan helmaan asetettuna, sillä armahtava Kristus löytyy vain sieltä. Sisälle pääsee vain parannuksen ahtaan portin kautta, jossa kaikki oma viisaus ja hurskaus pitää jättää.
Se, mikä ulkopuolelta näyttäisi olevan pelkkä ”tyhjä kuori”, onkin sisäpuolelta katsottuna
täynnä armoa ja anteeksiantamusta.”
Päteekö sama myös katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon? Nekin äkkiä näyttäisivät olevan vain tyhjä kuori, mutta sielläkin on avaintenvalta ja syntien anteeksiantamus. Kuitenkin siellä on moni pelastunut, esimerkiksi Augustinus, näin uskon. Ja Augustinus kannatti myös kasteessa uudestisyntymistä ja lain kolmatta käyttöä, ihan vain mainitakseni pari juttua, jotka nykyään sulkevat kyllä ihmisen nopeasti vl-liikkeen ulkopuolelle.
Lisäyksenä vielä: vl:t tulkitsevat Raamattua oman traditionsa pohjalta, joka on kohtuullisen vaatimaton. Myös baptistit tulkitsevat oman traditionsa pohjalta, joka on taas jo hiukan pitempi. Näin tekevät myös luterilaiset ja anglikaanit. On kuitenkin olemassa myös traditio, joka on katkeamaton.
Ja edes vl:t eivät usko yksin Raamattu -periaatteeseen ja Raamatun auktoriteettiin, koska se on mahdotonta, vaikka niin saarnataankin. Vähintäänkin jokainen tulkitsee omasta itsestään käsin. Ja vl:t sanovat, että joka ei tulkitse niinkuin me, on väärässä. Siispä seurakunta on Raamattua korkeammalla, koska seurakunta tulkitsee Raamattua.
Jupe
25/01/2018 20:00
Huomauttaisin, että myös Jeesus käytti ihan järkiargumentteja tukeakseen sitä, että Hän on Jumalan Poika:
”Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä. On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on pätevä. Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on. Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte. Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa. Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. Ja Isä, joka on minut lähettänyt, Hän on todistanut minusta…” (Joh. 5:31-37)
”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.” (Joh. 14:11)
Edelleen apostolit käyttivät selviä todistusaineistoja vakuuttaakseen ihmisiä:
”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta- ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille- minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme” (1. Joh. 1:1-3)
”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.” (1. Kor. 15:3-8)
”Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Joh. 20:29-31)
”Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.” (Joh. 21:24)
Hän myös käytti, yhdessä apostolien kanssa ”evidentialismia” sen varmentamiseen, mistä tietää, kuka vaeltaa totuudessa ja kuka ei:
”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:16-21)
”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” (Matt. 7:24-27)
”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.” (1. Joh. 3:7-10)
”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.” (1. Joh. 1:5, 6)
”Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:3, 4)
”Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.” (1. Joh. 2:29)
Edelleen huomauttaisin, että et ole rehellinen, jos väität, että vl-liikkeen seurakuntaoppia kritisoivat käyttävät pelkkää evidentialismia tukenaan. Olen muunmuassa kertonut ihan johdonmukaiset perustelut aiemmassa kommentissani ja itseasiassa myöntänyt, että vl-seurakuntaoppi on oikea oppi Kristuksen seurakunnalle, harmi vain, että johdonmukaisia jos ollaan, apostolisesta kirkosta eronneisiin ryhmiin on aika vaikeaa soveltaa ”vain me” -periaatetta. Varsinkin, kun ollaan harhaoppisten kanssa ehtoollisyhteydessä.
Minusta näyttää siltä, että jotkut haluavat tehdä seurakunnasta niin ykkösjutun, että se johtaa mielettömyyteen. Hedelmistä ei haluta puhua ja kaikenlainen uskon perustuksien todistusaineisto pidetään tyhmänä tai vääränä. Kristus on kuitenkin Totuus, eikä totuudessa ole mitään valhetta. Kristus ilmaisee itsensä sille, joka ilman todisteita uskoo, mutta se, jonka on vaikea uskoa ilman todisteita, kelpaa Hänelle aivan yhtä hyvin. Siksi Hän sanoo: ”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.” (Joh. 14:11).
Eikö sekin käy ilmi Ilmestyskirjassa Jeesuksen kirjeistä seitsemälle seurakunnalle, että kyllä se elämänvanhurskaus kulkee käsikädessä uskonvanhurskauden kanssa. Ei ole olemassa oikeaoppista seurakuntaa, joka samalla olisi välinpitämätön, mutta voisi silti olla vielä Jumalan palvelija, ellei tee parannusta tästä penseydestä. Suurinosa kirjeistä alkaa: Minä tiedän sinun tekosi. Eivätkö nämä olleet kuitenkin oikeaoppisia seurakuntia?
”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo’ ” (Ilm. 3:14-22)
Jupe
25/01/2018 20:30
”Olen muunmuassa kertonut ihan johdonmukaiset perustelut aiemmassa kommentissani ja itseasiassa myöntänyt, että vl-seurakuntaoppi on oikea oppi Kristuksen seurakunnalle, harmi vain, että johdonmukaisia jos ollaan, apostolisesta kirkosta eronneisiin ryhmiin on aika vaikeaa soveltaa ”vain me” -periaatetta. Varsinkin, kun ollaan harhaoppisten kanssa ehtoollisyhteydessä.”
Tarkennusta tähän ylläolevaan:
Tarkoitan tuossa yhteydessä vl-seurakuntaopilla sitä, että joku seurakunta on enemmän oikeassa kuin joku toinen ja näinollen voi sanoa, että me olemme oikea Kristuksen seurakunta. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö muuallakin voisi olla seurakunta, joka on vähemmän oikeassa, mutta silti riittävän oikeassa, että siellä voi pelastua.
Jokatapauksessa on olemassa tilanteita, joissa on tehtävä poikkeuksia: lapset ja ihmiset jotka vailla parempaa tietoa uskovat Kristukseen ja etsivät Totuutta jne.
Jeesus itse opetti: ”Sillä JOKAINEN anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Matt. 7:8). Ja tämä ei toteudu, jos täyseksklusiivinen seurakuntaoppi pitää paikkaansa, koska tiedän ihmisiä, jotka ovat todellakin etsineet ja päätyneet vaikkapa baptistikirkkoon.
On siis yksi seurakunta, jossa Kristuksen kirkon täyteys on. Muuallakin on mahdollista pelastua, vaikka todennäköisintä se on The Kristuksen seurakunnassa.
Jupe
26/01/2018 11:12
Pitäydyn henkilökohtaisesti tuossa mitä Craig totesi: Uskon ja tieteen/järjen suhde pitää olla oikea sikäli, että ensisijainen todistaja on Pyhä Henki, koska muuten heti, jos joku todistusaineisto alkaa näyttämään epävarmalta, usko ja sitä myöten toivo murenee. Kuitenkin myös Jeesus käytti järkiargumentteja tai ihan järkeenkäyviä asioita vakuuttaakseen epäuskoisia, joten kyllä se on ihan hyvä ja sallittu keino. Sitä on kristillinen apologia.
Mitä tulee uskontunnustukseen, niin ensimmäinen uskonkohta on aivan järkiargumentein perusteltavissa mm. moraalisella argumentilla ja usealla muullakin argumentilla, jotka katsoa Reasonablefaith.com etusivulta: Jumala on ja Hän on kaiken luoja, ikuinen ja näinollen myös kaikkivaltias. Tietysti Raamatussa on selvä ilmoitus tästä, kuka on Isä ja Jumala ja se on meidän lähde Jumalan ominaisuuksien selvittämiseksi, ei järjen päätelmät, vaikka järjen päätelmät selvästi tukevat Raamatun ilmoitusta.
Mitä tulee toiseen uskonkohtaan. Neitsyt Maria on todellinen historiallinen henkilö, niin on myös Jeesus ja Pontius Pilatus. Ristiinnaulitseminen, kuoleminen ja hautaaminen ovat historiallisia tapahtumia ja myös Raamatun ulkopuolisissa lähteissä mainittu. Näinollen evankeliumien pohjalta, joita pidän myöskin historiallisesti vakavastiotettavina dokumentteina yhdessä muiden uudentestamentin kirjoitusten kanssa, uskon, että Jeesus todellakin oli Jumalan Poika sen perusteella mitä Hänestä kerrotaan ja mitä Hän teki. Se taas, että uskon, että Jeesus oli Jumalan Poika, todentaa minulle kaiken Hänen sanomansa.
Kolmas uskonkohta on sillätavalla ”järkeiltävissä”, että vielä nykyäänkin Pyhä Henki todistaa ihmiselle, joka tulee uskoon, että hän on Jumalan lapsi ja tämä todistus on tosi, todellinen, ei mitään harhaluuloa tai jotain, mihin pitäisi vain uskoa vailla todellisuuspohjaa. Tämä on toki subjektiivinen todistus ja järjelle käsittämätön, että voisi olla yliluonnollisia voimia, mutta itselläni henkilökohtaisesti painanut enemmän kuin mitkään historialliset tai filosofiset argumentit. Myös seurakunta ja vaikkapa katolinen ja ortodoksinen kirkko todistavat Kristuksesta, koska ne vieläkin ovat pystyssä ja näin osoittavat, ettei kristinusko ollutkaan mikään kolmen kuukauden innostus, joka hiipuisi samantien kun joku näyttää keihästä tai kolosseumia.
Eihän koko kristinuskossa ole mitään järkeä, ellei ole kysymys todellisesta, järjellä käsitettävästä, historiallisesta tapahtumasta. Sinänsä ylösnousemusta sen enempää kuin neitseestäsyntymistä ei voi järjellä selittää, mutta kaikki yksittäiset tapahtumat voi, koska ne ovat historiallisia ja niiden on oltava, jotta kristinusko olisi totta. Paavalihan sanoo: ”… jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne” (1. Kor. 15:14). Meidän usko on turha, ellei Kristus noussut kuolleista, ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20). Edelleen Paavali vaikuttaa kovin varmalta ylösnousemuksen historiallisuudesta: ”Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:31).
Itselläni tulee sellainen kuva usein, että joillekkin kristinusko on vain asioita, joita ei todellisuudessa oikeastaan ole ehkä koskaan tapahtunutkaan, vaan ne on vain kirjoitettu jännitävään kirjaan, josta ne pitää sitten uskoa, vaikka niillä ei edes ole todellisuuspohjaa. Se ei ole kristinuskoa.
Joten kyllä tuossa on paljonkin järjellä käsitettäviä asioita ja historiallisilla faktoilla perusteltavissa olevia tosiasioita ja näin on välttämätöntä olla, että kristinusko on edes tosi. Kristuksen ylösnousemukseen liittyen suosittelen edelleen William Lane Craigia:
Myös suomenkielisillä teksteillä on tällainen tv7:lta tullut, ei ihan yhtä vakuuttava kuin Craig, koska hän osaa kertoa aina, että suurinosa tutkijoista kannattaa tätä tai ei kannata, mutta sisältää suunilleen samat asiat:
http://www.tv7.fi/vod/player/28290/
Jupe
26/01/2018 13:14
”mitä ajattelet Jupe tuosta kohdasta ”pyhä yhteinen seurakunta”? Ajatteletko, että se on uskossa yksimielinen, Pyhän Hengen johtama seurakunta? Vai ajatteletko sen olevan jotakin muuta”
Jos tarkoitat sitä, että voiko toisilla tavoin ajatteleva pelastua, en ole sitä mieltä, että se välttämättä on joka asiasta yksimielinen. Tästä meillä on niin paljon esimerkkejä historiassa lähtien Laestadiuksesta aina Ignatius Antiokialaiseen ja Justinos marttyyriin ja kaikkiin siitä väliltä, joista kaikki olivat meidän kanssamme eri mieltä, mutta uskoakseni pelastuivat siitä huolimatta. Lisäksi pieniä erimielisyyksiä voi aina olla, eikä se heti tarkoita, että on ”väärässä hengessä”.
En näe siis syytä olla sitä mieltä, että tämän joukon ulkopuolella ei ole pelastusta. Jokainen seurakunta, jossa Pyhä Henki toimii, on enemmän tai vähemmän Pyhän Hengen johtama. Mielestäni ryllä ei Pyhä Henki ole johdossa silloin, kun saarnassa kirkastetaan lähinnä seurakunnan ihanutta ja Kristus jää taka-alallle. Jeesuksen varoitus Efeson seurakunnallekin koski vain Efeson seurakuntaa, ei koko maailmanlaajuista kirkkoa. Varoitus oli: Ellet tee parannusta, niin siirrän kynttilänjalan paikoiltaan. Ei se varoitus muita kirkkoja koskenut, mutta silti ne muut kirkot yhtälailla kuin Efeson seurakunta olivat osa Jumalan yleistä seurakuntaa. Oikea oppi varjelee elävää uskoa, mutta ei se sitä takaa, jos painotetaan vääriä asioita. Efeson seurakunnalla epäilemättä oli oppi ihan hyvä, koska Jeesus piti kuitenkin sitä osana Jumalan seurakuntaa.
Siis: Yksinkertainen saatan olla, mutta tyhmä en suostu olemaan sen suhteen, että selviä erimielisyyksiä on ollut ja silti on uskottu niidenkin henkilöiden pelastuneen. Esimerkkinä vaikkapa se, että täälläkin palstalla selvästi moni pitää Augustinusta uskovaisena, mutta ei suostu myöntämään, että kukaan muu voisi tämän joukon ulkopuolella pelastua. Tertullianusta ja Cyprianustakin aina korvasyyhyyn lainataan. Hohhoijjaaaaaa…..
Ainakin Kristuksen näkymätön seurakunta, johon kuuluvat kaikki Pyhän Hengen omaavat ihmiset, on ”katolinen”, siis ”yleinen” tai ”yhteinen” ja Kristuksessa yksi. Itselläni on tämä seurakunnan määrittely hiukan vielä kesken, niinkuin aiemmasta kommentistani liittyen kirkon traditioon ja Raamattuun saattoi päätellä.
Mutta ei, en usko, että täydellistä yksimielisyyttä on opista tai tulee koskaan olemaankaan. Niinkuin ei ole tällähetkelläkään. Se on nähtävissä esimerkiksi aiemminkin mainitussa vapaa tahto ja predestinaatio -jaottelussa puhujien piireissä.
Jupe
26/01/2018 13:50
”Reasonablefaith.com”
Tuo on muuten Reasonablefaith.org, ei com.
Jupe
25/01/2018 21:34
Mielestäni tässä on jotain hyvää tähän aihepiiriin:
Jupe
04/02/2018 09:48
Pyhän Hengen – ja piispan virkajatkumoon liittyen tuli mieleeni eräs Raamatunkohta. Mooses se ei liikoja stressannut Herran toimintatavoista. Kysymys kuuluukin: Mihin evankeliumien kohtiin seuraava kohta voidaan liittää?
4. Moos. 11:
23 Mutta Herra sanoi Moosekselle: ”Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö.”
24 Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille.
25 Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet.
26 Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle; nämä joutuivat leirissä hurmoksiin.
27 Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: ”Eldad ja Meedad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä”
28 Mutta Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen sanoen: ”Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!”
29 Mutta Mooses vastasi hänelle: ”Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi henkensä heihin!”
30 Sitten Mooses siirtyi takaisin leiriin ja hänen kanssaan Israelin vanhimmat.
Jupe
04/02/2018 22:38
Itselleni tulee tuosta Raamatunkohdasta mieleen useitakin asioita. Ensinnäkin: Mooseksella oli paaviin verrattava asema Israelin kansan keskuudessa, hänellä oli käytännössä erehtymätön opetusvirka ja auktoriteetti itse Jumalalta hoitaa sitä sekä toimia Israelin kansan päämiehenä. Tämän on paljon selvempi asia kuin mikään piispanvirka tai Pyhän Hengen virka uudessa testamentissa.
Toiseksi, em. tilanne kuvaa eräällä tavalla sitä, kuinka Mooses ”vihkii” ”piispoja” virkoihinsa Jumalan käskystä. Tässä päästäänkin siihen, että Eldad ja Meedad eivät olleet paikalla, niin kuin olisi pitänyt. Silti Jumalan Henki meni heihinkin ja heidätkin ”voideltiin” Israelin kansan ”piispoiksi”, kaitsijoiksi. Tästähän seurasi se, että joku ilmoitti samantien (varmaankin jotenkin näin), että ”nekin on hurmoksissa, ilman lupaa!”, josta syystä Joosua tuli heti ja ilmoitti Moosekselle, että ”Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!”. Varmaan Joosua ajatteli, että tässä on nyt jotain mätää, kun kaverit ei toiminukkaan määrätyn metodin mukaisesti, mutta silti saivat Hengen ja tulivat hurmoksiin.
Mooses kuitenkin ymmärsi, ettei Jumala ole sidottu rituaaleihin, vaan voi toimia niin kuin tahtoo, eikä ollut ollenkaan huolissaan tilanteesta. Joosua oli huolissaan, että Mooseksen tai ”meidän” asema heikkenee, jos joku muu on saanut Pyhän Hengen (armolahjat) poikkeavalla tavalla ja tahtoi heti kieltää Eldadia ja Meedadia. Taas kysymys kuului: Kuka meistä on suurin? Mooses kuitenkin, ollen nöyrin ihminen maan päällä, oli vain tyytyväinen ja totesi, että mitä vielä, olkoon vaikka kaikki profeettoja! Moosesta ei kiinostanut arvoasteikot tai virat, häntä kiinosti palvella ja rakastaa Jumalaa yli kaiken. Niimpä, jos joku muukin teki niin Jumalan siunauksella, vaikkakin hieman ”meistä” poikkeavalla rituaalilla, se passasi hänelle.
Nyt päästään siihen, mihin Uuden testamentin teksteihin tämä pitäisi linkittää. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka opetuslapset pohtivat, että kukahan meistä mahtaa olla suurin? Jeesus vastaa, että ellette käänny ja tule lasten kaltaiseksi, ette tule pääsemään sisälle taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa (Matt. 18:1-4). Mielenkiintoinen huomio kuitenkin on, että seuraava Raamatunkohta on rinnakkaisissa evankeliumeissa juuri siinä kontekstissa, että opetuslapset ensin pohtivat, kuka on suurin, ja sitten Jeesus osoittaa, että se joka on nöyrin, on suurin:
”Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: ”Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne”.” (Luuk. 9:49-50, vastaava myös Mark. 9:38-40)
Joosua oli kovin huolissaan Mooseksen (arvovallan ja ainoan oikean viran) puolesta. Mooses ei kuitenkaan ollut huolissaan, vaan oli tyytyväinen ja luotti siihen, että Jumala kyllä tietää, mitä tekee, olihan Hän sanonut: ”Onko Herran käsi lyhyt?” tai -92 käännöksen mukaan: ”Onko Herralle mikään mahdotonta?”. Myös opetuslapset olivat kovin huolissaan siitä, että joku muu seurasi myös Jeesusta, mutta ei ”meidän kanssamme” tai ”meidän luvallamme”. Jeesus ei ollut huolissaan, vaan jopa totesi, että he ovat meidän puolellamme. Olisikohan opetus nöyryydestä tarkoituksella kirjoitettu juuri ennen tätä opetuslasten kysymystä ”niistä muista”, ikään kuin muistuttamaan hengellisen ylpeyden vaarasta ja siitä, että antaa niiden muiden toimia, niin kauan kuin Herra saa kunnian, olemme samalla puolella. Tulee mieleeni, että Jeesus oli kohtuullisen kiivas kaikkia harhaopettajia kohtaan, mutta Hän ei näyttänyt pitävän syntinä tai vääryytenä sitä, että osa seurasi Häntä, mutta ei ”meidän kanssamme”, vaan pikemminkin sanoi, että he ovat meidän puolellamme. Sanoihan Jeesus myös: ”… joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.” (Matt. 10:32, 33). Näinhän nämä ”muutkin” tekivät, eikö?
Tulee siis mieleeni: Apostolinen sukkessio ja Pyhän Hengen virka ovat ”ihan jees” ja voivat osaltaan olla todistamassa Kristuksesta ja tietysti ovatkin. Mielestäni vanhat kirkot itsessään ovat väkevä todistus, koska ovat säilyneet alusta asti. Mielestäni myös kirkon virka on monilla tavoin perusteltavissa. Samoin myös todistaa (yhdessä muiden kanssa, vaikka painottaakin olevansa ainoa) esimerkiksi lestadiolainen liike Pyhän Hengen voimalla syntien anteeksiantamuksesta ja totta on, että moni uskoessaan tämän todistuksen saa rauhan, niin katolisen kirkon kuin lestadiolaistenkin todistuksen.
Jumalalla on kuitenkin keinot toimia ilman niitäkin (ainakin ilman näitä oppeja). Täytyy muistaa, että Jumala ei aja ketään pois, joka Hänen luokseen Kristuksen kautta tulee, vaan on luvannut, että jokainen, kuka tahansa, missä tahansa, milloin tahansa Häntä etsii, löytää
Tulee siis mieleeni: Apostolinen sukkessio ja Pyhän Hengen virka ovat ”ihan jees” ja voivat osaltaan olla todistamassa Kristuksesta ja tietysti ovatkin. Mielestäni vanhat kirkot itsessään ovat väkevä todistus, koska ovat säilyneet alusta asti. Mielestäni myös kirkon virka on monilla tavoin perusteltavissa. Samoin myös todistaa (yhdessä muiden kanssa, vaikka painottaakin olevansa ainoa) esimerkiksi lestadiolainen liike Pyhän Hengen voimalla syntien anteeksiantamuksesta ja totta on, että moni uskoessaan tämän todistuksen saa rauhan, niin katolisen kirkon kuin lestadiolaistenkin todistuksen.
Jumalalla on kuitenkin keinot toimia ilman niitäkin (ainakin ilman näitä oppeja). Täytyy muistaa, että Jumala ei aja ketään pois, joka Hänen luokseen Kristuksen kautta tulee, vaan on luvannut, että jokainen, kuka tahansa, missä tahansa, milloin tahansa Häntä etsii, löytää Hänet. Täytyy myös muistaa, että kaikki valta on Jeesuksella, ei Hän ole rajoittanut valtaansa, sensijaan Hän on kyllä ilmoittanut, miten meidän tulee toimia. Hän itse toimii niin kuin tahtoo. Toimihan Jumala myös useissa muissakin tapauksissa vakiintuneen rituaalin tai metodin ”ohitse”, erityisesti erilaisissa poikkeustilanteissa: ”Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet.” (Hes. 11:16)
Eikö myös kristinuskon historiassa eletä poikkeuksellista aikaa? Kristityt ovat hajallaan, kuitenkin ydinopeista on laaja yksimielisyys mielestäni riittävästi, että voidaan sanoa uskovamme samaan Kristukseen ja samaan Kolmiyhteiseen Jumalaan. Myös on useita kymmeniä ja satoja tuhansia ihmisiä, jopa miljoonia, jotka ovat etsineet ja löytäneet muualta kuin vl-liikkeestä. On täysin päivänselvää, ettei Jumala ole kääntänyt heille kaikille selkäänsä, koska he sillä ymmärryksellä, mikä heille on Jumalalta annettu, ovat Jumalaa etsineet ja Jumala sanoo, että jokaiselta vaaditaan vain sen mukaan, kuin hänelle on annettu.
Pertti Niukkanen
05/02/2018 00:41
Kiitos Jupe, erinomainen tulkinta! Ihan käy kateeksi, etten itse keksinyt. 😉
Jupe
05/02/2018 19:32
En viitsi lainata koko kuudettatoista lukua tähän, joten varmaan on tarpeen lukea se läpi, että ymmärtää, mitä yritän tässä sanoa. Tuli pitkä kirjoitus (taas) jo valmiiksi. En myöskään käy läpi koko lukua, koska siinä on niin paljon yksityiskohtia, että aiheesta saisi kirjoitettua kirjan.
Ensinnäkin, Herra asetti Moosekset Israelin kansan kaitsijaksi:
”Ja Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat. Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, ja minä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat. Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” (2. Moos. 3:7-10)
Herra asetti myös Aaronin Mooseksen puhemieheksi:
”Ja Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.” Mutta hän sanoi: ”Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!” Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: ”Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä. Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä. Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana. Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot.” (2. Moos. 4:11-17)
Herra asetti Aaronin ylimmäiseksi papiksi, koska hänet vihittiin ensimmäisenä papiksi ja hänen sijaansa tulevasta papista tulee myöhemmin ylimmäinen pappi, joka ainoana toimittaa kaikkeinpyhimmässä koko kansan sovituksen:
”Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä. Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla; se olkoon ikuinen säädös. Ja sovituksen toimittakoon se pappi, joka on voideltu ja joka on vihitty papinvirkaan isänsä sijaan; hän pukekoon yllensä pellavavaatteet, pyhät vaatteet, ja toimittakoon sovituksen kaikkeinpyhimmälle ja sovituksen ilmestysmajalle ja alttarille sekä sovituksen myös papeille ja kaikelle seurakunnan kansalle. Tämä olkoon teille ikuinen säädös, että toimitatte israelilaisille sovituksen kaikista heidän synneistänsä kerran vuodessa.” Ja hän teki, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.” (3. Moos. 16:30-34)
Jumala lupaa tehdä Israelista pappisvaltakunnan ja pyhän kansan ja tähän Kooran kapinan niskurit todennäköisesti viittasivat (ehkä hieman ironista, mutta juuri tähän myös reformaation johtajat viittasivat, tosin Pietarin kautta, joka viittasi myös tähän, puolustaessaan yleistä pappeutta ja polkiessaan lähes kokonaan virkapappeuden). Tässä myös Herra ilmoittaa puhuvansa Mooseksen kautta Israelin kanssa:
”Ja Mooses nousi Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: ”Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: ’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’ Sano nämä sanat israelilaisille.” Kun Mooses tuli takaisin, kutsui hän kokoon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänen käskenyt puhua. Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme”. Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle. Niin Herra sanoi Moosekselle: ”Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä, että kansa kuulisi, kun minä puhun sinun kanssasi, ja uskoisi myös sinua ainiaan”. Ja Mooses ilmoitti Herralle kansan vastauksen. ” (2. Moos. 19:3-9)
Israel kuitenkin aikaisemmin nöyrtyi siihen, että Mooses on Israelin kansan johtaja ja välimies Jumalan ja kansan välillä, aivan niin kuin Jumala oli hänet siihen asettanut ja näinollen Mooseksella on jumalallinen auktoriteetti, ja hän olikin paavia vastaava Jumalan sijainen Israelin kansalle:
”Ja he sanoivat Moosekselle: ”Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.” Mutta Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi”.” (2. Moos. 20:19, 20)
Mitä tulee sitten siihen, kun Kooran kapinassa oli kysymys siitä, kuka on pyhä. Koko Herran kansa on kutsuttu olemaan pyhä, niin kuin Herrakin on Pyhä ja Herran teoista puhuva kansa, Herran todistaja ja Herran ylistystä laulava kansa, mutta ei kaikkia kuitenkaan asetettu erityiseen virkaan. Papit olivat Herran palvelukseen voideltu ja sillä tavalla erityisesti pyhitetty, erotettu Herran palvelukseen. Papeille myös tehtiin otsakoriste, jossa luki, että ”Herralle pyhitetty”:
”Vielä tehtiin otsakoriste, pyhä otsalehti, puhtaasta kullasta ja siihen piirrettiin, niinkuin sinettisormusta kaiverretaan, kirjoitus: ”Herralle pyhitetty”.” (2. Moos. 39:30), ””Tee puhtaasta kullasta ruusukkeen muotoinen otsakoriste ja kaiverra siihen niin kuin sinettiin sanat ’Herralle pyhitetty’. Kiinnitä se sitten sinipunaisella langalla turbaanin etupuolelle. Ruusuke olkoon Aaronin otsalla; silloin hän voi ottaa kantaakseen jokaisen rikkomuksen, jonka israelilaiset pyhiä lahjojaan uhratessaan tekevät pyhyyssääntöjä vastaan. Olkoon ruusuke aina hänen otsallaan, että Herra suosiollisesti ottaisi vastaan heidän lahjansa.” (2. Moos. 28:36-38)
Israelin kansalle oli siis päivänselvää, kuka oli Jumalan ja kansan välimies. Kansalle oli myös selvää, että Jumalan asetusten mukaan Aaron oli asetettu ylipapiksi ja Aaronin pojat papeiksi, eikä muilla ollut asiaa näihin tehtäviin. Leeviläiset palvelivat kyllä muissa tehtävissä Jumalanpalveluksessa, mutta eivät kaikki palvelleet pappeina.
Siis:
Kooran kapinassa minun nähdäkseni tilanne on se, että osa Israelilaisista ei enää haluakkaan nöyrtyä Jumalan tahtoon, siihen järjestykseen, jonka Hän oli säätänyt, ja jonka he varmasti tiesivät ja jonka Jumala oli useita kertoja osoittanut, että Mooseksen ja Aaronin oli Jumala asettanut kansalle johtajiksi ja Aaronin sekä hänen poikansa papeiksi.
Kapinaan osallistuneet leeviläiset tahtoivat myös tulla itse papeiksi sillä perusteella, että koko kansa on Herralle pyhitetty. Ongelman ydin oli kuitenkin syvemmällä: he eivät pohjimmiltaan uskoneet, että Jumala tulee viemään heitä luvattuun maahan Mooseksen ja Aaronin johdolla, niin kuin oli luvannut (2. Moos. 3:17, 13:5) ja tahtoivat siksi ottaa ohjat omiin käsiinsä, koska ajattelivat voivansa valita paremmat johtajat ja papit, kuin mitkä Jumala oli valinnut:
”Eikö jo riitä, että olet tuonut meidät tänne maasta, joka vuotaa maitoa ja mettä, hukuttaaksesi meidät erämaahan? Pyritkö vielä meidän valtiaaksemme? Oletpa totisesti tuonut meidät maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, ja antanut meille perintöosaksi vainioita ja viinitarhoja! Luuletko voivasi sokaista silmät näiltä ihmisiltä? Me emme tule.” (4. Moos. 16:13, 14)
Ajattelisin, että pohjimmiltaan Kooran synti oli siis epäusko Jumalan lupauksiin ja kapinointi itse Jumalaa vastaan, vaikka he olivat nähneet kaiken, minkä Jumala oli tehnyt.
Kysymys ei siis ollut ensisijaisesti Mooseksen auktoriteetista, vaan Jumalan säätämyksestä. Eldad ja Meedad eivät ilmeisesti kapinoineet Herraa vastaan, vaan olivat jonkin ”hyvän selityksen varjolla” poissa. He saivat Hengen, koska olivat Mooseksen valitsemia miehiä, vaikka eivät olleet paikalla ja se oli Jumalan tahto, siksi ei Mooseksella ollut mussuttamista siihen.
Kuitenkin se, että Mooses on välimies, oli Jumalan säätämys ja näinollen myös pappeus, jonka Mooses Jumalan käskystä oli säätänyt, oli Jumalan tahto. Mooses oli myös Jum
Kuitenkin se, että Mooses on välimies, oli Jumalan säätämys ja näinollen myös pappeus, jonka Mooses Jumalan käskystä oli säätänyt, oli Jumalan tahto. Mooses oli myös Jumalan asettama johtaja viemään kansa perille luvattuun maahan. Eikä ainoastaan näin, vaan Israelin kansa tiesi tämän ja oli nöyrtynyt tähän aiemmin. Noustessaan Moosesta ja Aaronia vastaan Leeviläiset tekivät siis lähes pahimman mahdollisen rikoksen: He nousivat sitä auktoriteettia vastaan, jonka tiesivät (paino sanalla tiesivät) olevan suoraan Jumalalta. He eivät myöskään suostuneet tulemaan, kun Mooses kutsui heitä tulemaan ja selvittämään, että miten asia on. Näin he olivat käytännössä kääntyneet jo pois Jumalasta.
Nykyään tämä auktoriteettikysymys on hiukan toinen. Katolisella ja ortodoksisella kirkolla on piispat, joille tulee olla kuuliainen niin kuin apostoleille, koska he ovat apostolien seuraajia, näin he ajattelevat. Meillä protestanteilla tämä auktoriteettikysymys on hiukan hankala, koska me kannatetaan ”yksin Raamattu” -periaatetta, joka tekee tilanteesta sen, että jokainen voi tulkita Raamattua omaan korvasyyhyynsä perustellusti, eikä kukaan voi sanoa, että et voi toimia noin, koska jokaisesta tuli reformaation myötä oma paavinsa ja auktoriteettinsa.
Hoitokokousaikoina tilanne on ollut aika paljon erilainen kuin Kooran kapinassa. Israel TIESI, että Mooses oli välimies, heillä oli siitä suora empiirinen todistus ja siitä huolimatta nousivat häntä ja hänen säätämystään vastaan. Käytännössä voidaan sanoa, että he toimivat samoin kuin fariseukset ja kirjanoppineet: he näkivät ihmeet, jotka Jeesus teki ja kuulivat Isän äänen taivaista, kun Hän todisti Pojasta. Heillä oli todisteet siitä, että Jeesus oli Messias, mutta silti he eivät uskoneet. Kukaan Juutalainen, jolla oli todisteet, mutta ei ollut Moosekselle kuuliainen, ei pelastunut. Vastaavasti kukaan, joka ei ole Kristukselle kuuliainen, ei pelastu.
SRK:lla ei varmaankaan ollut ihmeiden tekemisen ja parantamisen jne. armolahjoja, joilla apostolit todensivat oman virkansa: ”… he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta” (Mark. 16:20).
Uskoakseni SRK:lla ei ollut mitään todisteita, että Jumala oli heidät asettanut kristikunnan johtoon. Lisäksi, heillä ei sen enempää kuin Mooseksellakaan ollut oikeutta toimia vastoin Jumalan tahtoa. Toki heillä oli varmaankin vl-yhteisön luottamus ja he olivat asettaneet heidät ja siten he voivat tämän luottamuksen perusteella tietysti vaatia kuuliaisuutta, koska heidät on nimenomaan asetettu Jumalan sanan välittäjäksi ja opettajiksi kansalle ja tokihan Sana sanoo, että sen minkä kaksi tai kolme Jumalan lasta sopii, se pitää.
Mooses sanoo kuitenkin tuossa kohdassa, että ”En ole keneltäkään heistä aasiakaan anastanut enkä kenellekään heistä mitään vääryyttä tehnyt” (4. Moos. 16:15). Sillä Mooses perusteli sitä, ettei kansalla ollut syytä napista. Jos he olisivat perustellusti napisseet siitä, että Mooses kohtelee kansaa väärin, ei Jumala olisi heitä siitä rankaissut. Tässä tapauksessa napina johtui kuitenkin epäuskosta, ei siitä, että Mooses olisi lisännyt omiaan lakiin tai pessyt Israelin kansan verorahat. En tiedä, mikä SRK:n motiivi on ollut kuuliaisuuden vaatimiselle. Hoitokokoukset ei ainakaan tainneet ihan putkeen mennä.
Kysy tarkennusta, jos tarvitset, tämä on aika laaja aihe ja aika pikaisesti kirjoitettu, joten saattaa olla hiukan sekava myös :O.
Jupe
05/02/2018 23:42
Kyllähän SRK:lla oli tietysti oikeutus opetuksille ja kuuliaisuuden vaatimuksille, koska heillä oli seurakunnan luottamus, koska he olivat seurakunnan asettamia. Taisi kuitenkin käydä niin, että seurakunta tuli itse liikaa riippuvaiseksi puhujista, kun Raamattua ei tunnettu ja se taas osaltaan oli vaikuttamassa tilanteen kehitykseen, joka johti mm. hoitokokouksiin ja kuuliaisuuden vaatimukseen. Osa puhujista joutui, niinkuin Laestadius sanoisi, kunnian perkeleen pettämäksi, osa taas vallan.
Tavallaan voin ymmärtää SRKtakin siten, että puhujilla oli liian suuri vastuu ja sen lisäksi auktoriteetti, tilanteeseen oli vain ajauduttu ja se piti saada jotenkin kuriin. Tästä johtuen luotiin paljon sääntöjä ja vaadittiin ehdotonta kuuliaisuutta sekä opissa että elämäntapanormeissa, koska mahdotonhan ihmisiä muuten on pitää mitenkään koossa. Ihmiset ilman hengellistä arvostelukykyä on käytännössä tuhoon tuomittu (hengellisesti) ilman kuuliaisuutta jollekin taholle, joka määrittelee selkeästi, miten tulee toimia ja niin on myös sitä myöten herätysliikekkin. Ja herätysliike pidemmällä tähtäimellä on tuhoontuomittu muutenkin, ellei jäseniä ala Jumalan sana kiinostamaan, koska seuraavat sukupolvet eivät enää tunne Jumalaa, koska edellinen sukupolvi ei osaa opettaa lapsiaan. Juuri niinkuin Israelille kävi Joosuan kuoltua:
”Ja kansa palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja jotka olivat nähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt. Mutta Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle Timnat-Herekseen, Efraimin vuoristoon, pohjoispuolelle Gaas-vuorta. Ja kun koko sekin sukupolvi oli tullut kootuksi isiensä tykö, nousi heidän jälkeensä toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä tekoja, jotka hän oli Israelille tehnyt.” (Tuom. 2:7-10)
Mitä tulee Raamatun teksteihin, mielestäni se on SRK:lta riittävästi tehty, että on pahoiteltu vääriä korostuksia ja oppeja. Siihen sisältyy pakostakin myös Raamatun vääristely.
Varmaan se suoraan penkistä puhujien valitseminenkaan ei ole ollut kovin järkevää. Eikä ole nykyäänkään se, että valitaan puhujaksi joku, joka ei tunne Raamattua. Puhujaksi pitäisi aina kysyä henkilöitä, jotka tuntevat Raamattua, eikä siten, että ensin kysytään puhujaksi ja sitten sanotaan, että no kannattaa sitä Raamattuakin vähän lukea. Käsittääkseni silloin aiemmin on myös valittu aivan äsken kääntyneitäkin:
”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme…” (Jaak. 3:1, 2)
”Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.” (1. Tim. 3:1-7)
Jupe
06/02/2018 14:10
”Tätä Pyhän Hengen pappeutta kun lähdetään pilkkaamaan (Sinussa on paha, väärä henki) tehdään Pyhän Hengen pilkka. Tämän pilkan takia Jumala tuhosi pilkkaajat.”
Mietin itse aivan samaa, että näin mahtoi olla. Nimenomaan koska Leeviläiset tiesivät, että Mooseksen ja Aaronin kautta vaikutti Jumalan Pyhä Henki suoraan. Jeesushan sanoi fariseuksista ja kirjanoppineista juuri, että koska he sanoivat Hänessä olevan perkeleen tai riivaajan, siksi he tekivät Pyhän Hengen pilkan. Ja se perustui juuri siihen, että Jeesus oli jo todistanut (paino sanalla todistanut), että Hän on Jumalasta.
Ajattelisin, että Pyhän Hengen pilkka on muuten aika vaikea tehdä, koska ymmärtääkseni sen tekemiseen vaaditaan todistus. Sisäinen tai ulkoinen ja aika harvalla sellainen on.
että olet jättänyt aivosi narikkaan tullessasi oksentelemaan palstoille!