RAKASTAVAISET OSA 1

JATKAAA TOSTA...

Kauppatieteiden ylioppilas Santeri V. Höttönen survaisee 45 numeroisella talvilasaappallansa auton kaasupolkimen kiukkuisesti pohjaan. Vanha mersun kosla nytkähtää liikkeelle ja heittelehtii jäisellä Turun kadulla. Autojen torvet törähtelevät. Ihmiset hyppivät hätäisesti alta pois turvaan. " Hemmetin juippi . Raggari. Paskiainen" huutaa karvahattupäinen vanhempi mies nyrkiänsä pudistellen. Mies jää Paavo Nurmen patsaan viereen huitomaan ja angstaamaan. Santeri ei sellaisesta hernettä nenäänsä ota. Huitokoot vaan. So what. Tämä on vain elämää.Kaskenmäki on talvisin petollisen liukas. Siksi pitää aina kiihdyttää kun ajaa Auransillan ylitse. Santeri tietää sen hyvin kokemuksesta. Onhan hän asustellut Turussa pian parisen vuotta.

Opinnot kauppakorkeassa ovat menneet Santerilta junnaten eteenpäin. Hylsyjä on tippunut kursseista tuon tuostakin. Professori on pyytänyt ryhdistäytymään. Santeri ei ole lukumies ollenkaan. Kirjaviisaus on pahasta. Myrkkyä. Parempi vaan prujata ja mennä siitä mistä aita on matalin. Kukaan niiden humpuukikirjojen perään kysy kun haetaan tosielämän työpaikkaa. Lukekoot luuserit kirjansa puhki. Santeri ei suinkaan ole ollut toimeton asuessaan Turussa. Santeri on loistanut iltariennoissa ja verkottunut kaupungin menestyjiin. Keskustan menopaikat ja juottolat ovat hänelle tuttuja. Olut ja väkeväkin maistuu kun janottaa. Naisista Santeri tykkää paljon ja naiset tykkäävät Santerista. Komea sporttinen sanavalmis mies. Yön timantti. Sellainen on Santeri. Iltahumuista on aina pokattu nainen, kun on vain näyttää kauppakorkean ID korttia. Harvoin on yksinäistä yötä tarvinnut Ikituurin tornitalon opiskelijaboksissa Santerin viettää. Aamuisin joskus hävettää aika paljon, kun on langennut ja astunut miinaan. Silloin Annika muistuu mieleen. Sattuu. Tekee kipeätä. Kaunis tyttöystävä kotipuolessa Mikkelissä odottamassa. Miksi aina petän. Todellinen sokeripala ja ihana simasuu. Annika. Annathan anteeksi .........tästä saa jatkaa.

Santeri käskyttää mersunsa rankalla otteella ylöspäin jäistä ja jyrkkää Kaskenmäkeä. Ikäloput rispaantuneet Goodyear kesärenkaat sutivat, lipsuvat ja vonkuvat tyhjää. Eteenpäin vievä liike pysähtyy. "pirskatin marakatit" pääsee Santerin suusta voimakkaiden kirosanojen säestämänä. Mercedes-Benz liukuu holtittomasti moonwalkia taaksepäin alas Kaskenmäkeä törmäten Paavo Nurmen juoksijapatsaaseen. Liikenne risteyksessä puuroutuu sekavaan umpikaaokseen. Autojen torvet törisevät. Patsaan luona raivonnut vanha ukko koputtelee voitonriemuisena mersun sivulasiin. "Nyt jäit vellihousu raggari nalkkiin. Haa-haa-haa. Kutsun paskalakit paikalle. Saat kakkua ja linnaa. Pääset Saramäkeen pitkälle talvilevolle." Santeri saa primitiivisen raivokohtauksen pompaten vauhdilla ulos sivuovesta ja tööttää jäkättävää ukkelia leukaperiin isolla nyrkillänsä. Ukon jalat notkahtavat. Äijä kopsahtaa lumihankeen patsaan juurelle pötköllensä. "Kukkokiekuu. Kello lyö" hihkuu Santeri voitonriemuisesti. "Mikäs turjakkeen karvalakkiukko sinä oikein olet kun rähjäät minulle ylioppilas Santeri V. Höttöselle ?" Ei vastausta. Santeri kääntää ukon ympäri katsoaksensa lähemmin. Se on vika liike. Santerilta pullahtaa kurkusta tukahdettu pelokas ähkäisy. "Ou nou, sori" . Emeritusprofessori Per G. Mulkvist tuijottaa rävähtämättä punaisilla silmillänsä Santeria. Katseessa ei ole jälleennäkemisen suurta riemua. "You're fired" mylvii Per G. Mulkvist huultensa lomitse.

Kiusallinen uusi tilanne saa Santerin hermot puskemaan tuskaa. Hikoiluttaa. Hän kaivaa takinliepeistänsä peltisen taskumatin. Eilisiltaista taskulämmintä 38 volttista Koskenkorvaa. Santeri pyöräyttää tottuneesti korkin auki peukalon ja etusormensa välissä. Pistävä kutkuttava viinanhaju tulvahtaa ulos putelista. Siis tuikkua murheeseen. Samassa loistokas kuningasidea pamahtaa napsahtaen Santeri Höttösen päähän. Hän rykäisee vanhalle ystävällensä professorille. "Maistuukos rohvessoori Mulkvistille raikas kossujuoma näin päiväsaikaan. Lämmittää mukavasti maaliskuun talvipakkasella. Minä tarjoon. Olen reilu mies." Santeri pirskottelee koskenkorvat ranneliikkeellä emeritusprofessorin kasvoille, karvahattuun ja talvipalttoolle. Tyhjän taskumatin hän sulloo syvälle professorin takin taskuun piiloon. "Hyvä että maistuu". Professori pärskii raivoansa istuessaan lumikinoksessa. Kykenemättä puhumaan ainuttakaan sanaa. Jostain kuuluu lähestyvien sireenien vinkunaa. Paikalle hälytetty partio pysähtyy nytkähtäen Nurmen patsaan viereen. Konstaapelit Mutikainen ja Korstola harppovat Santerin luo. "Mitä on tapahtunut. Onko kukaan loukkaantunut. Kuka pidätetään" .Santeri kertoo ilmeikkäästi käsillä huitoen joutuneensa väistämään hoipertelevaa miestä ja auto meni poikittain tielle. "Se hoipertelija on tämä lumessa makaava juoppo ukko". Konstaapelit nostavat mylvivän miehen ylös lumesta. Konstaapeli Mutikainen nyrpistää nenäänsä. "Huh-huh, kun on sitten paha viinan haju. Kovin on punaiset silmät. Mitäs sitä on oikein juotu?" Konstaapeli Korstola tunnustelee ukon takkia kädellänsä. "No niin. Selvä juttu. Täältä löytyy tyhjä taskumatti. Vanha ammattilainen tietää nämä hommat. Koskenkorvaa. Ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä". Professori Mulkvistia tartutaan kaksin käsin kainaloista ja mies tungetaan maijan takaluukkuun. Ovi napsahtaa kloksahtaen kiinni. Matka vie pian Turun poliisitalolle. Santeri tervehtii poliiseja hyvästiksi reippaalla kädenliikkeellä. Poliisit huikkaavat partioautonsa ikkunasta "Hyvää päivänjatkoa". Hymyilevät konstaapelit heilauttavat kättänsä ja hurauttavat pillit huutaen matkoihinsa pitkin Itäistä Rantakatua...