että Äänekoskella pidetään kesällä 2018 Suviseurat, joihin saapuu 70.000 - 80.000 vierasta paristakymmenestä eri maasta.
Kysyisin, voiko Suviseuroihin mennä kuka tahansa? Onmko sinne vapaa pääsy vai tarvitseeko maksaa jokin pääsymaksu?
Kysyisin, voiko Suviseuroihin mennä kuka tahansa? Onmko sinne vapaa pääsy vai tarvitseeko maksaa jokin pääsymaksu?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei sinne alueelle voi parkkeerata matkailuautoa ilmatteeks. Ainakin viimekesänä jouduimme lähtemään Porista ku tulivat pyytään maksua ja kerroin ettei ole rahaa. Kehottivat lähtemään kun ei ollu rahaa maksaa parkkeerausta. Köyhänä perheenä saimme matkailuauton lainaksi eräältä tuttavalta. Emme vaan saaneet sitä ilmatteeks parkkiin suviseura-alueelle.
Körttiläisuskovaisille kelpasimme ilman maksamista. Körttiläisille ei raha merkkaa kaikkea vaan uskonto ja taivasosuus on kuulemma tärkeempi.
Cmoon, jollainhan ne suviseuratki pitää kustantaa. Ei oo kuule kaikki ihan ilmasta täs maailmas
Joko näille rikkaille lastaadiolaisille voisi jossain laittaa asunnon vuokralle, kuka ottaa vastaan ilmoituksia??
kevään mittaan avaavat www.suviseurat.fi -sivuston, jolla asuntoja voi tarjota vuokralle. Porissakin kaikki hotellit oli varattu täyteen jo vuosi ennen Suviseuroja, ja kaikki tarjolla olleet keskusta-alueen yksityisasunnot menivät vuokralle huhti-toukokuun aikana. Lähellä seurapaikkaa olevasta omakotitalosta voi viiden päivän vuokrana helposti saada 1.000 euroa.
kuka antaa omakotitalonsa 1000 eurolla asuntoa 5 vuorokauden rypypaikaksi-ei me ainaskaan.
tejä asukkaita. Jokainen vuokranantaja tietysti ehdottaa oman vuokransa, vuokrapyyntönsä.
Suviseuralaiset ovat rehellistä ja lainkuuliaista Herrankansaa jotka haluavat kuitin vuoraamistaan asunnoista. Joten asuntokeinottelijoiden ei kannata yrittää pimeää tuloa, kaikki menee verottajan tietoon.
Kyl se porukka tiedetään mainostamatta. Siihen mahtuu monenlaista isän ja äidin lasta.
Ryskätalkoot ja sateenkaari
Kohti Suviseuroja
Ajelemme Porin Suviseuroista keskikesän illassa kotiin Liimattalaan. Porissa olemme opetelleet vastuitamme seuraavan kesän Suviseuroihin. Purkutalkoissa nuhjaantunut hipiä kaipaa jo päästä saunan lauteille. Kotikylän peltoaukean kohdalla on jarrutettava. Keskelle peltoaukeaa kevään kuluessa rakennetulla murskekentällä käy kova kuhina: trukit purkavat lastia rekoista, samoista, joiden lastaamiseen minullakin oli pieni osuuteni Porin hiljentyvällä suviseurakentällä.
Istuskelen saunan jälkeen terassilla. Korviini kantautuu metsäkaistaleen takaa sama äänimaailma, jonka jätin taakseni Porin seurakentälle. Suviseurat ovat nyt tulleet tänne.
Muistan, kuinka Hännisen Jussi jo yli kymmenen vuotta sitten istui olohuoneemme keinutuolissa ja maalaili: ”Tässä minä sitten istun eläkeukkona ja seurailen, kun nuoremmat puuhaavat Suviseuroja.” Jussin kohdalla Jumalan suunnitelmat olivat toiset, hän sai kutsun taivaan ikijuhliin.
Muistan, kuinka alettiin kartoittaa mahdollisia seura-alueita pohjoisesta Keski-Suomesta. Äänekosken seura-alueeksi tosiaankin valikoitui lopulta kotikylämme Liimattalan pellot.
Muistan jännittyneen tunnelman, kun keittelin kahvia kokousväelle. Mitenkähän hankkeemme otetaan kylällä vastaan? Liki kolmekymmentä maanomistajaa kokoontui yläkertaamme, vanhaan luokkahuoneeseen. Tunnelma oli myönteisyydessään hämmentävä, kun kaikki paikalla olleet kyläläiset toivottivat Suviseurat tervetulleeksi.
Myöhemmin kaikille kyläläisille järjestettiin infotilaisuus. Roskakatoksemme seinään oli kiinnitetty iso kartta seura-alueesta. Vastailtiin kyläläisten kysymyksiin kartan äärellä. Vanhat kiviportaat olivat puhujan korokkeena, kun vastuunkantajat esittelivät kukin omalta osaltaan tulevaa suviseurahanketta. Kahvia juotiin ja grillimakkaroita syötiin. Kylällä oli juhlan tuntua, vähän kuin pala menneitten aikojen yhteisöllisyydestä olisi palannut.
Ensimmäiset ”ryskätalkoot” olivat keskusalueen tuntumassa olevalla vanhalla navetalla. Parret ja ruokintapöydät purettiin, lietekourut täytettiin. Kura roiskui ja hiki virtasi. Illalla ei tarvinnut unta houkutella. Navetan lattia valettiin sitten tasaiseksi ja kun seinät saivat vielä uuden maalipinnan, oli lämmin varasto valmiina ottamaan vastaan tavaraa Porista.
Muistan viime kevään, kun jaoimme tiedotteet seura-alueen tuntumassa oleviin talouksiin, kaikkiaan seitsemäänkymmeneenviiteen postilaatikkoon. Kevään mittaan kävimme kertomassa tulevasta tapahtumasta ja kyselemässä ihmisten toiveista. Tutustuin uusiin ihmisiin, ihmisiin, joiden kanssa oli kyllä ohimennen tervehditty vastaan tultaessa.
Muistan, miten veden saanti seura-alueelle huoletti vastuunkantajia. Paikallisen isännän vihjeestä alettiin tutkia alueella olevan lähteen vettä. Porattiin muutama reikä, joista pumpattiin pohjavettä viikkojen ajan ja sitä riitti. Tunnelma oli vapautunut.
Syyskesällä sitten alettiin rakentaa siltoja ja vesijohtoverkkoa alueelle. Talkoot olivat lauantaisin. Eri puolilta Keski-Suomea tuli talkooporukoita. Kasvot olivat hymyssä siitä huolimatta, että useimmat talkoopäivistä olivat melkoisen märkiä ja viileitä. Sateisen syksyn päivistä piirtyi pysyvästi mieleen kuva, kun vaimoni Eevan kanssa olimme lenkillä Liimattalan kylänraitilla. Peltojen yllä piirtyvän sateenkaaren toinen pää osui keskusalueen kontteihin. Meitä muistutettiin seurojen pääsuunnittelijasta ja siunauksen antajasta.
On etuoikeutettu olo, kun olen saanut näin läheltä seurata suviseuravalmisteluita. Omin silmin olen nähnyt, kuinka monet ovat valmiita uhraamaan ajastaan sen eteen, että Liimattalan pelloilla voitaisiin ensi kesänä kuulla seurojen tunnuslauseen mukaisesti: Sinun syntisi annetaan anteeksi.
Katson olohuoneen ikkunasta takapihalle. Suviseuroja varten rakennettu silta on paksun lumen peitossa. Odottaa kevättä, kesää ja ihmisiä, jotka sitä pitkin kulkevat seurakentälle. Rukoilen Jumalan siunausta tulevaan, voimia työhön.
Kiitos hienoista Suviseuroista. Olihan se käytävä paikan päällä katsomassa, kun Jumalan Sanaa julistetaan niin monelle kuulijalle omalla kotiseudulla, vaikka en lestadiolaisliikkeeseen kuulukaan. Olen silti uskossa.
On se ihana asia että sivistys ja valaistus tulee viimeinkin Liimattalan sydänmaille ja korven kasvateille opetusta ja sivistystä pois pakanakultturistä!
Alkaa ilmat lämpeämään ja lumet sitämyöten sulamaan ja suviseurat lähestymään. Kesän odotettu huipputapahtuma on jo ovella. On se kivaa kun leivoset livertää ja mustarastaat laulaa, aurinko paistaa lämpimästi ja kuuntelemme Herran sanaa kuuliaisena ja saamme talven syntejä anteeksi.
Voi seuroille muitakin kuin rauhanyhdistyksen jäseniä tulla tutustumaan reippaaseen ja terveeseen hienoon elämänmenoon. Etenkin paikallisia asukkaita.
Kaikki maan syntiset kokoontuvat yhteen. Ei normi-ihmisten tarvitse koko ajan hokea jumalan armoa ja syntien anteeksisaamista. Milloin ne ehtivät sitä syntiä niin paljon tehdäkin, yölläkö?
Onkohan tuo sillä hyvä että käy suviseuroissa pyytämässä syntejä anteeksi? Koko syksyn, talven ja kevään voi olla täysi piru ja peto ja sitten on kaikki kerralla pyyhitty pois-en ymmärrä. Eikö sitä pitäisi kävellä sellaisen luokse jota vastaan on rikkonut ja pyytää railusti anteeksi. Onko se niin häpeällinen asia että voi näin toimia. Eikö sitä lessutkin voi tajuta että syntiä voi tehdä ei yksin Jumalaa vastaan, vaan myös toisia ihmisiä kohtaan?
Ei Suviseuralaiset tee syntiä, se rukoileminen on asiaan kuuluva toimi, ikäänkuin sakramentti.
Suviseuralaiset elää puhdasta ja synnitöntä elämää kaikkia ihmisiä kohtaan.
Syntiset ihmiset syyttelevät kateuksissaan ja synnintunnossaan puhtaita ihmisiä.
Ei taida tiinatyttönen näköjään tuntea kaikkia laumansa jäseniä ja heidän toimintatapojaan? Onhan sitä tietenkin meillä jokaisella oikeus uskotella kaikkea.
Mutta Jumala näkee ja tietää kaiken. Tähän minä uskon ja sitä viimeistä paivää odotan, jolloin kuolleet herätetään. Kaikki eivät taida mahtua siihen porukkaan joille sanotaan "tulkaa te minun isäni siunatut". Se on ikävä asia.
Hihhulien parveilu,pitäis joskus mennä tahallaan ja vetäistä kännit ja huudella hallelujaa
Se on iso lössi rikkaita hyväveli kultisteja ja heidän maaorjiaan jotka tulevat vuosittan rikastamaan maaseutua valtavilla orgioilla. Yhteiskunnan moraalin kannalta huono asia mutta sitten kun muistetaan miten sisäsiittoinen ja daiju paikka on äänekoski, on varmaan vain hyvä jos saamme vähän vierasta geeniperimää alueelle.
Synnilliseen ja sisäsiittoiseen maakuntakylään tekee hyvää tuoda uutta Herran sanaa ja toimintaa.
Paras olisi että kaikki Konginkankaan ja Liimattalan asukkaat tulisivat kuuntelemaan ja rukoilemaan elämänsä pahuuksia ja syntejänsä anteeksiannettavaksi niin olisi rauhallisempi elää jatkosssa. Koston miekka on julma syntisille mutta armoa anomalla voitte saada vielä pelastusta aikaan! Siis viimeinen tilaisuus pelastaa itsenne turmiolta - heti seuroille elämänmuutosta tekemään!
Monetkohan sukkahousut tuolla Liimattalassa repiää?
Suomen suurin rikollisjärjestö kokootuu.