henkilöön jota ette voi saada?
Miltä tuntuu rakastaa jotain saavuttamatonta ?
Miltä tuntuu rakastaa jotain saavuttamatonta ?
Oletteko rakastuneet
rakkaussyösisältä
291346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tyhmä kysymys...
Kaikki tääl kaipaa ...rakastaa..
Saavuttamatonta....😂😯😮😋🌞😀
Ellulle kehut tästä! :)
Onhan tuohon jo vuosia totuteltu.
saannu sitä, tai ketä oikeasti haluan. Ne miehet joihin olen ihastunut ensi silmäyksellä eivät ole minusta kiinnostuneita. Niin se vain menee.
Se tuntuu rangaistukselta jostain käsittämättömästä rikoksesta, jota ei ole tapahtunut. Mutta ehkä hän tuntisi samoin, jos olisimme yhdessä?
Selvästikin mutta ei muutenkaan elämä mitään unelmaa ole ollut.
Se v.tuttaa ja suuresti. Vaan minkäs teet. Jos toinen on varattu niin eipä siinä mitään pysty tekemään.. Yritettävä vaan jatkaa eteenpäin..
Kyllä erittäin. Ja erittäin mahdotonta kaikki on. Vaikka henkilöllä olisi tunteita valtaisat määrät (ja näin ei tällä hetkellä käsittääkseni ole), liuta ihmeitä täytyisi tapahtua, jotta... Koska elämäntilanteet. Enkä muutenkaan usko, että hän olisi kanssani onnellinen.
Miksi sanot noin ettei olisi kanssasi onnellinen?!?
Koska olen liian vaikea ihminen.
No tietääkö edes tunteistasi? Antaisit hänen päättää, oletko liian vaikea vai et... kukapa meistä täydellinen ja helppo ihminen on.
Tietää aivan varmasti sen mitä minä tunnen. Mutta me taidamme molemmat olla melko vaikeita ja hän teki ratkaisunsa jo.
Nyt taisi hän.tietää -nimimerkillä mennä puurot ja vellit sekaisin, sinä et nimittäin ole MahdotonYhtälö -nimimerkki. 😂
Ei näistä oikein saa selvää, mutta sovitaan että saa lähettää viestin puhelimeen ihan oikeasti jos haluaa tavata ja jutella.
Oletteko rakastunut ihmiseen jonka kanssa ei voisi tulla mitään..pakko hävitä vaikka sattuu..
Pakko hävitä paikalta nopeesti kun näkee...
Kannattaa se rakkaus kohdistaa itsensä kehittämiseen. Siksi rakastuminen saavuttamattomaan on kaikista paras mahdollisuus kehittää itseään, täten rakkaus ei mene hukkaan toisin sanoen opit siitä rakkaudesta rakastamaan itseäsi. Ihan omasta kokemuksestani kerron.
No nyt puhut kyllä potaskaa. Kyllä se enemmän kuluttaa kuin synnyttää rakkautta itseä kohtaan, kun rakastaa saavuttamatonta. Ihka omasta kokemuksesta kerron. Itsensä rakastaminen edellyttää sitä, että sinua on rakastettu. Rakkaus synnyttää rakkautta ainakin jossain määrin. Jos lasta rakastetaan, hän oppii rakastamaan. Sama aikuisella.
Aikanaan itselläkin oli tuo vaihe, joten ymmärrän mistä kerrot.
Mulle se ei ole enää taakka. Se on vain olemiseni. Kevyt oleminen. Kun kuuntelee sitä rakkautta ja miten paljon on itsestään valmis antamaan sen suhteen, niin lopulta voittaa kaikki mitä on laittanut likoon sen asian puolesta. Saat kaiken mistä luovut.
Rakkaus elää vain rohkeudessa.
Juuri tässä hetkessä en tavoita sitä mitä tarkoitat. Haluaisin kyllä. Onko se sitä että rakastaa toista niin paljon, että omat tarpeet menettävät merkitystään? Mulla lyö nyt tyhjää... Ehkä siksi vaikea juuri nyt ymmärtää, kun haava on aika tuore.
Kyllä, rakastat toista enemmän kuin itseäsi. Siinä ongelmasi ydin. Tuon oivaltaminen oli itselleni kaikista tärkeintä. Nykyään rakastan itseäni yhtä paljon kuin häntä, vaikka häntä en koskaan tule samaan, mutta se ei enää häiritse minua. Silloin aikanaan siirsin itseni tärkeimmäksi ja toimin sen mukaan. Tein sen mikä oli itselleni parasta. Paras teko eläissäni.
Olen ja en ole. Tuntuu pahalta kokea että se ihminen jota rakastan enemmän kuin ketään muuta ikinä, vähenee ja hämärtyy ja tilalle hiipii eräänlainen kopio, melkein sama muttei kuitenkaan sama. Demoniensa kanssa taisteleva ihminen voi muuttua pahoilaismaiseksi, sarvineen kaikkineen. Itkettää.
Kyllä, mutta aikani mietittyäni asiaa, totesin, että kyllä kauneutta voi seurailla sivustakin. Ei sitä tarvitse itselle saada.
Jos on kaunis järvi, levollinen , kirkasvetinen ja aurinko paistaa niin, että sinulla on hyvä olo. Nautit näkemästäsi. Miksi se pitäisi saada itselle?
Elämähän menisi sekasin semmoisesta.
Minä tyydyn katsomaan kauempaa ja annan ihmisten tehdä omia valintojaan.
Se on upeaa katsoa, kun kaunis nainen menee elämässään eteenpäin, elää omaa elämäänsä ja ... on se kauneus.
Minä olen onnellinen siitä, että hän yleensä edes on. Ei minun tarvitse sitä saada itselle, eikä edes koskea häneen.
Suon arvokkaan elämän mielelläni kaikille, joten myös hänelle.
Katson kauempaa siis, enkä kärsi.
Tietääköhän hän, että ajattelet ja tunnet noin?
En ole, ihastunut olen ollut, mutta rakastuminen vaatii yhdessäoloa. Alan pitää ihmisestä kunnolla vasta kun olen ollut tekemisissä hänen kanssaan.
Kyllä, eikä ollut tarkoitus alun perin kun pitää vähän hauskaa. No, pidämme vieläkin hauskaa mutta minun pitää piilottaa kaikki hellät tunteeni ettei hän juokse karkuun ikuisiksi ajoiksi... Ei käryäkään millaiset fiilikset hänellä on, tuskin yhtä kuumat kun itselläni. Osaan kyllä pirun hyvin peitellä ne ja vaikutan joskus jopa tylyltä ja siltä ettei hän kiinnosta minua paskan vertaa.
Kyllähän se syö kun toinen ei oikeasti edes halua mitään ja rakastanut jotain muuta koko ajan. Itse en pysty jakamaan itseäni noin, ehkä pitäisi..?