Olen 15v poika käyn koulua jne elämässäni ei ole mitään erityistä emme juurikaan matkustele tai tee mitään muutakaan vastaavaa, tuntuu välillä ettei olisi kavereita. Koen olevani turha jätkä. Ihmiset eivät vastaa "snappeihini" eivätkä muutenkaan pyytele ulos jne, pyörin kyllä porukassa mukana mutta olen kuulemma aina liikaa äänessä ja loukkaan muita, kun olen hiljaa ketään ei kiinnitä minkään sortin huomiota minuun ja vaikka puhuisin siltikään en saa huomiota. Missä on vika?
Elämään kyllästynyt
Kukkahattupoika
4278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet ilmeisestikin väärässä joukossa,missä on joku suosittu ketä muut palvovat ja sä yrität saada huomiota liialla sanomisilla vai? Ja jos olet hiljaa,siltikään et saa toivottua huomiota porukassa,missä on se suosituin. Töksäytätkö jotain kun loukkaat? Kiinnitä huomiosi mitä puhut ja miten. Tuollasessa seurassa roikkuminen on turhauttava ja yksinäinen olo tulee helpostikin. Ei ole helppoa. Pitäiskö sun alkaa harrastamaan jotain -olisko biljardin peluu tai nuorisotalolla jotain ryhmää tai kaveri joka olis vaikka kiinnostunut peleistä tai pingiksestä? Itse olen ennemmin yksin kuin huonossa seurassa kisaamassa huomiosta. Toivotaan että sait jotain ajattelemisen aihetta kirjoituksestani,et ole ketään vähemmän tai huonompi,ei se ole oikeassa kuka eniten huutaa!
Hei Kukkahattupoika.
Elät vaihetta, jossa alat itsenäistyä ja löytää omaa tietäsi. Nyt tuot esiin tunteita, että tiet näyttävät umpikujilta eikä oikein ole seuraa sitä tietä kulkemaan kanssasi. Joskus omanoloisten ystävien löytäminen on kiven takana. Haluaisin kannustaa, että älä luovuta. Hakeudu omien kiinnostustesi pariin uusien ihmisten seuraan uudelleen ja uudelleen. Voit tutustua erilaisiin harrastus- ja tapaamismahdollisuuksiin paikkakunnallasi. Mm. kaupungin nuorisotalo tai vastaava, seurakunnan nuorten illat, erilaiset työväenopiston tai harrastusyhdistysten tarjonnat aina tähtitieteestä urheiluun ja taiteista kokkaukseen, kaikkea mahdollista varmaan löytyy. Kun löydät sen, mikä juuri sinua itseäsi inspiroi ja kiehtoo, sen ympärillä on helpompi alkaa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, jotka ovat samasta kiinnostuneet. Ihmissuhteiden syntymistä helpottaa ja kynnystä madaltaa, jos on jotain yhteistä. Tämä esimerkki on vähän räikeä, mutta jos sinua kiinnostaa vaikka shakinpeluu ja kaikkia kavereitasi lätkä, voi olla vaikea keksiä yhteistä tekemistä ja yhteisiä puheenaiheita. Joskus ei tiedä, mikä itseä sitten kiinnostaa. Onneksi voi kokeilla ihan kaikenlaista. Kokeilemalla voi testata, onko joku oma juttu vai ei.
Jos epäilet mielialasi olevan masentunut tai perheessäsi olevan pulmia, kun mainitsit, ettette tee mitään yhdessä, kannattaa ilman muuta käydä juttelemasa esim koulukuraattorille tai muissa nuorten palveluissa (nuorisoneuvola tms). Kun juttelee luotettavan aikuisen kanssa, saa turvallisesti käydä elämänsä pohdintoja läpi. Teini-ikä on monille nimensä mukaisesti suuri murros. Lapsuus loppuu ja pitäisi opetella aikuiseksi. Moni hyötyy aikuisesta, riittävän etäisestä keskusteluavusta noina tärkeinä vuosina.
Merja, diakoni
Seurakuntaan ei kannata mennä, sieltä et mitään saa. Kuraattori ei välttämättä osaa asiaansa ja heillä on aina kiire. Käy puhumassa psykologille ja kohta teistä tehdään lastensuojelu ilmoitus.
Höpö höpö mitään lastensuojelua ilmoitella jos perhe ei matkusta tai harrasta yhdessä-toope. Olen diakonin kanssa samoilla linjoilla ,kyllä jokainen sielu löytää kaltaisensa joku kerta!