Apuja mullee!

Olen kokenut joskus samoin. Olet jotenkin liian herkkä ja koet toisten tunteita omiksesi. Älä anna ihmisten päästä ns. ihon alle ja vaikuttamaan sinuun liikaa. Empaattisuus on hieno piirre mutta sen ei saa antaa pilata omaa elämää ja onnellisuuvtta. Et ole vastuussa siitä mitä muille tapahtuu eikä sinun onnesi ole muilta pois. Joskus voi tietysti olla hyvä jättää kertomattanne jos läheinen/ystävä sairastuu ja itse samaan aikaan vaikka voitat lotossa. Kaikki eivät kestä että muille tapahtuu jotain hyvää jos he itse kärsivät. Ehkä sinun pitää opetella sallimaan itsellesi onnellisuus eikä se välttämättä tapahdu hetkessä. En ehkä ollut suureksi avuksi mutta ainakin yritin.

Mitä enempi kaikki menee pieleen sen parempi.
En käsitä.
Tämä on ihan oikein minulle. Enempää en ansaitse.
En käsitä.
Tämmöstä tämä vaan on.

Jumalan sana: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Totuus on ettei ihminen voi rakastaa lähimmäistään yhtään sen enempää kuin itseään eikä ole edes tarviskaan. Jos ei ole itse onnellinen, ei voi välittää onnea toiselle. On voitava ensin itse hyvin, oltava sielussaan vapaa, jos voi olla tueksi ja hyödyksi muille. Jos on aina uhraamassa, ei iloisesti luopumassa, hommasta ei ole todellista hyötyä. Terve itsestään huolehtiminen ja oman ajan, tilan, oikeuksien ottaminen ei ole itsekkyyttä vaan viisasta elämänsä hoitoa.
Maailma on täynnä kärsimystä, ongelmia ja vaikeuksia riittää kaukana ja lähipiirissä: emme voi tulla Jumalan ja kaikkivoipaan paikalla. Jeesuskin sanoi, että minkä voimme tehdä yhdelle, se on hyvä. Ei tarvitse koko maailmaa pelastaa.
Monella se omastaan totaalinen luopuminen, uhrautuminen, välittäminen toisista on tullut jopa lapsuudesta. On ollut perheessä se lapsista, jonka tulee ottaa huoli ja vastuu, pitää huolta toisten hyvinvoinnista. Onko liika miellyttäminen ja kiltteys myös alitajuista pelkoa: minut hylätään, jään yksin, minusta ei pidetä, jos en miellytä ja pidä kaverin puolta.