Voinko vaatia isoisäni sankarihautaa poistettavaksi? Minun mielestäni kaikki sotilaat ovat tappajia enkä halua, että kotikaupungissani on ”sankari”hauta jossa näkyy minun sukunimeni.
Sankarihaudan poisto?
Sota_on_väärin
12288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jäämme odottamaan mielenkiintoisia vastauksia.
Et. Tai siis, voithan vaatia, mutta ei seurakunnan siihen tarvitse suostua.
Minulla on parempi ajatus. Vaihda sukunimeäsi. Nyt häpäiset vaarisi muistoa vain kantamalla samaa nimeä. Voin ehdottaa jotain sopivaa, jos sinulla on vaikeuksia keksiä.
Ethän vaan vaihda sukunimeksesi Paukkalaa tai Kakkia? Joku häpy.
Valitettavasti hautakivet seurakunnan mailla ovat seurakunnan omaisuutta, vaikka asiakas olisi niistä itse maksanut. Pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että seurakunta suostuisi sankarihaudan poistamaan, meillä päin kun tuntuu olevan vainajien palvonta maan tapana.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että olet hyvällä asialla.
Minun mielipiteeni on, että vaihtakaa molemmat, kysyjä ja sinä sukunimenne uuvatti- nimiseksi.
Sankarihaudat ovat kylläkin valtion/puolustusministeriön omistamia ja myös hautakivet, eli ei onnistu vaatia ja lisäksi se ja ne haudat on kunnianosoitus SANKAREILLE, onneksi kyselijän kaltaisille vellihousuille.
Korjaan omaani, edelliseen "ei onneksi".
Minua harmittaa, että isoisäsi ehti paneskella isoäitiäsi ja seurauksena syntyi isäsi, ja huonoa ettei isäsi tajunnut siittiöidensä olevan vailla aivojen tekemiseen tarvittavaa geeniä.
Suomen sodissa rintamanekrofilia oli varsin yleistä, sillä suomalaisilla ei ollut Saksan ja Neuvostoliiton tavoin tarjolla lohdutusjoukkoja. Tästä syystä suomalaiset päätyivät hyväksikäyttämään kaatuneita neuvostosotilaita. Dosentti Johan Bäckman on kirjoittanut aiheesta kirjassaan "Pronssisoturi". Veteraanien kohdalla emme siis voi varmuudella tietää olivatko he sankareita vai nekrofilian veteraaneja.
Seuraatko tumput suorana toimettomana kun Venäläiset tulevat tappamaan. Idän villit pysähtyy vain tappamalla. Venäläiset ovat alkuasukkaita.
Voi vaatia, mutta ei ole minkäänlaisia laillisia perusteita, että sankarihauta poistetaan.
Kun henkilö kuolee, hänet joko tuhkataan taikka haudataan (hautaustoimilaki 2§). Samaisen hautaustoimilain 4 §:n mukaan vainajalle on osoitettava hautasija kotikunnastaan.
Kirkkolain 17 luku 2 § puolestaan kertoo hautaoikeudesta.
"Oikeudesta tulla haudatuksi seurakunnan hautausmaahan säädetään hautaustoimilaissa. Kirkkoneuvosto voi luovuttaa hautaoikeuden muullekin kuin hautaustoimilain 4 §:ssä tarkoitetulle vainajalle.... Hautaoikeuden haltija voi luovuttaa tämän oikeuden vain seurakunnalle."
Saman lain ja luvun 3 § pykälässä säädetään, että:
"Hautaoikeuden haltija edustaa niitä, joita voidaan haudata hautaan, sekä käyttää puhevaltaa hautaa koskevissa asioissa siten kuin hautaustoimilaissa sekä tässä laissa ja sen nojalla säädetään tai määrätään."
ja viidennessä pykälässä:
"Haudat on pidettävä hautausmaan arvoa vastaavasti hoidettuina. Haudan hoidosta vastaa hautaoikeuden haltija.... Milloin hautausmaalle on haudattu vainaja, jonka muiston vaalimista on pidettävä seurakunnan kannalta tärkeänä, kirkkovaltuusto voi päättää, että hauta hoidetaan seurakunnan kustannuksella."
Sankarihaudat ovat seurakunnan sankarivainajille antamia viimeisiä leposijoja. Omaiset eivät näistä paikoista taikka niiden hoidosta maksa mitään. Hautaoikeuden haltija onkin sankarihautojen osalta nähdäkseni seurakunta, sillä ainakaan omaisilla ei ole asiaa tulla haudatuiksi näihin hautoihin.
Sodan alkuvaiheessa suunniteltiin, että vainajat olisi haudattu taistelukenttien läheisyyteen, kuten maailmassa yleensä tehdään. Tämä kuitenkin herätti suurta vastustusta päällystössä ja myös monien vaikeasti haavoittuneiden toivomuksena olikin päästä "kotimultiin". Niinpä sankarivainajille järjestettiin hautajaiset ja hautapaikka yhteiskunnan ja kirkon toimesta kotikunnassaan.
Isoisän edesottamukset saattavat vaikuttaa ainakin jonkun jälkeläisen mielestä poliittisesti ja vakaumuksellisesti epätoivottavilta. Yhteiskunta on kuitenkin halunnut sankarihaudalla kunnioittaa isoisäsi muistoa. Vaikka asiassa ei aloittajan mielestä olisi mitään kunnioitettavaa, saattaa vainajalla olla sisaruksia tai muita jälkeläisiä, joiden mielestä sankarihautaaminen oli asiaankuuluva toimenpide.
Mikäli aloittaja on isoisänsä sukuhaaran ja tämän sisarustenkin sukuhaarojen ainoa edustaja, voitaisiin ajatella, että hänellä olisi oikeus oman poliittisen vakaumuksen nimissä viedä sankarivainajan asema isoisältään. Tässä asiassa pitäisi kuitenkin ottaa huomioon myös vainajan mielipide. Jos vainaja on asekädessä rintamalle lähtenyt, siellä sotatoimiin osallistunut ja sen vuoksi henkensä maansa edestä antanut, miksei hän olisi voinut haluta myös hautapaikkaa samasta syystä kaatuneiden rinnalla?
Vaikka jälkeläiset omistavatkin oikeuden vainajan jäämistöön, eivät he voi päätöksillään pyyhkiä vainajien muistoa ja kunnioitusta muiden silmissä, vaikkei heillä itsellään kunnioitusta vainajaa kohtaan olisikaan taikka arvostusta hänen tekemisiinsä.
Mikäli olet kuitenkin vakuuttunut, että isoisäsi leposija sankarihaudassa sotii kaikkea hänen edustamaansa vastaan, kuten se ilmeisesti sotii kaikkea sinun edustamaasi vastaan, voit aina pyytää aluehallintovirastolta lupaa haudatun ruumiin siirtämiseen. Se on hautaustoimilain 24 §:n nojalla mahdollista ja vaatii vain erityisen painavien syiden esittämistä.
Mikäli saat luvan sankarihaudassa lepäämässä olleen vainajan siirtämiseen, saanet hänelle hautaoikeuden seurakunnalta muualle. Tällöin sinun hautaoikeuden haltijana luonnollisesti vastattava kuluista.
Isäni tomumaja lepää sankarihaudassa, vaikka todellisuudessa hän oli käpykaartilainen kommunisti...