Jos liikkeen
matkamyyjälllä
on huomattavat valtuudet liikkeen varastoihin ja tavaroihin
oikeus käydä varastoissa jopa liikkeen ollessa suljettuna, ottaa tavaraa, kuljettaa ja myydä asiakkaille)
mutta:
velvollisuus tilittää myyntitulot heti myyntimatkalta palattuaan liikkeen/osaston kassaan
ja
hän pistää rahat omaan taskuunsa ja käyttää ne omaan kulutukseensa,
onko se
- myyntitulojen kavallus?
Entäpä, jos matkayyjän valtuuksilla on rajat:
- ei saa ottaa tavaraa varastoista matkoilla myytäväksi esimiehensä/osastonhoitajan tietämättä - eli tälle ilmoittamatta - ¨ja hän rikkoo tätä ohjetta toistuvasti
(ottaa tavaraa esimiehelleen ilmoittamatta, kertomatta, myy ja pistää rahat taskuunsa)
onko kysymyksessä
kavallus (tavaroiden tai myyntitulojen) vai
varkaus (tavaroiden)
Vanha juttu, tuomittu eri oikeusasteissa varkaudeksi, ostajat kätkijöiksi ja korvauksiin, mutta kiinnostaa:
varkaus vai kavallus???
matkamyyjälllä
on huomattavat valtuudet liikkeen varastoihin ja tavaroihin
oikeus käydä varastoissa jopa liikkeen ollessa suljettuna, ottaa tavaraa, kuljettaa ja myydä asiakkaille)
mutta:
velvollisuus tilittää myyntitulot heti myyntimatkalta palattuaan liikkeen/osaston kassaan
ja
hän pistää rahat omaan taskuunsa ja käyttää ne omaan kulutukseensa,
onko se
- myyntitulojen kavallus?
Entäpä, jos matkayyjän valtuuksilla on rajat:
- ei saa ottaa tavaraa varastoista matkoilla myytäväksi esimiehensä/osastonhoitajan tietämättä - eli tälle ilmoittamatta - ¨ja hän rikkoo tätä ohjetta toistuvasti
(ottaa tavaraa esimiehelleen ilmoittamatta, kertomatta, myy ja pistää rahat taskuunsa)
onko kysymyksessä
kavallus (tavaroiden tai myyntitulojen) vai
varkaus (tavaroiden)
Vanha juttu, tuomittu eri oikeusasteissa varkaudeksi, ostajat kätkijöiksi ja korvauksiin, mutta kiinnostaa:
varkaus vai kavallus???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anastamisella tarkoitetaan rikoslaissa toisen irtaimen omaisuuden luvatonta ja tahallista liittämistä osaksi omaa omaisuutta. Anastamiseen on liityttävä jonkinlainen tahto hyötyä toisen omaisuudesta. Rikoslain mukaan anastus on myös kyseessä silloin, kun laillisesti lainattua omaisuutta ei suostuta palauttamaan. Kun omaisuuden omistussuhdetta ei ole tarkoitus muuttaa luvattomalla käyttöön otolla, ei silloin kyseessä ole anastusrikos, vaan rikoslain mukaan silloin syyllistytään joko luvattomaan käyttöönottoon tai hallinnan loukkaukseen.
Kavalluksella tarkoitetaan tekoa, jossa henkilö anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta. Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta, sekä se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.
Varkaus on toisen irtaimen omaisuuden, kuten tavaran tai rahan, anastamista toisen hallusta.
Jos henkilö anastaa hallussaan olevia varoja, eli jättää nyt varat tilittämättä eteen päin, kyseessä on kavallus. Jos sellainen irtain, johon henkilöllä ei ole laillista oikeutta ja lupaa anastetaan vaikkapa varastossa, kyseessä on varkaus. Oleellista on tunnistaa se, kenen hallussa irtain on anastushetkellä.
Elävässä elämässä pätee kuitenkin sääntö, minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa.
Juupa juu!
Jatkan ja toistan:
Matkamyyjällä oli valtuudet käyttää firman avaimia, käydä varastoissa vaikka iltaisin liikkeen ollessa suljettuna, ottaa tavaraa, myydä - ja velvollisuus tilittää rahat myyntimatkalta palattua osaston kassaan.
Hänellä ei kuitenkaan ollut lupaa ottaa tavaraa matkoilla myytäväksi esimiehensä osastonhoitajan tietämättä (siis tälle ilmoittamatta).
Hän kuitenkin otti tavaraa esimiehelleen kertomatta toistuvasti, myi ja humputteli rahat muun muassa kapakoihin.
Myyjän puolustus piti tekoa aluksi jatkettuna kavalluksena, myöhemmin vaihtoehtoisesti jatkettuna varkautena.
Ostajien puolustus piti tekoa kavalluksena.
Myyjä tuomittiin jatketusta varkaudesta, ostajat kätkennästä (vankilareissu ja korvauksia).
Ostajapuoli oli pirun vihainen, olivat uskoneet tunnetun liikkeen tunnetun matkamyyjän olleen rehellisellä asialla ja tilittävän rahat työnantajalleen.
Että silleen.