Tuntuu että en tule ymmäärretyksi , vaikka samaa kieltä puhummekin.
Toinen puhuu aidoista ja toinen seipäistä! Keskustelua ei synny millään.
Toinen puhuu aidoista ja toinen seipäistä! Keskustelua ei synny millään.
miksi on huono olo pitkässä parisuhteesa
avella
19364
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko jommalla kummalla todettu tai hiipimisvaiheessa oleva dementia?
Toisaalta, pitkässä parisuhteessa yleensä toista ymmärretään jo puolesta sanasta, jopa ilman sanoja. Mitäs siinä enää puheen pälpätystä tarvitaan? Tai kun uudet asiat ei samalla lailla mene meillä vanhoilla ihmisillä enää jakeluun, niinsanotusti, niin keskustele siinä sitten... Turhaa.
ovellajo,,,
kokemuksesta tiedän, pitkään yhdessä elävien avioliitto jossakivaiheessa kommunikointi vaikeutuu,
vaikka mitä tekis solmut ei aukene,
MUTTA
ON onneksi apu olemassa,
jokaisen parisuhteessa vaikeuksiin jotuneet kannataa mennä ehdottomasti perheterapiaan, siitä on valtava apu aivan varmasti jokaiselle,
jos puolisoa ei sinne saa, kannattaa kuitenki i t s e mennä,
siitä on VALTAVA apu itselle,
parisuhde paranee loppuelämä on todella paljon rattoisampaa kun ymmärtää paremmin itseään ja toista,
yksin ihminen EI ikinä onnistu korjaamaan omaa käsistystään perheen vaikeuksista,
aina tarvitaan JOKU ULKOPUOLINEN mieluummin ammatti PÄTEVÄ terapeutti auttamaan aukomaan elämän vaikeita somuja,
joskus ne solmut todella pelottaa,
mutta kun ne oikein ymmärtää ja uskaltaa katsoa totuutta silmiin kuvaannollisesti
elämä helpottuu valtavasti,
terapia vaatii ehdotonta r e h e l l i s y y t t ä itseä kohtaa ja ja koko elämää kohtaan,
ilman rehellistä ajatusmaailmaa on turha mennä terapiaan,
Jos toinen ei lähe niin kannattaako toisen mennä? Jatkaa epätyydyttävää suhdetta?
Kaikki ei saa apua parisuhdeterapiastakaan. Tai ehkä sen et näkee että on viisainta panna kantapäät vastakkain.
Omakohtainen kokemus pitkän avioliiton kriisistä,
puoliso ei lähteny terapiaan joten päätin itse vihdoinki mennä perheterapiaan
koska m i n u l l a oli todella suheessa paha olo,
voin todistaa, perheterapiasti oli valtava hyöty m i n u l e itselleni,
ja sitä myötä parisuhteellemme,
puolisoni kyllä jossain vaiheessa kävi myös yksityisellä psykiatrilla ainaki kerran,
siitä oli myös hänelle hyötyä,
tiedoksi vaan teille kaikille epäilijöille,
ammattilainen osaa oikealla tavlla avata sokeanki silmät näkemään mikä elämässä on tärkeintä,
parisuhteemme parani korjaantui valtavasti,
avio kestää kestää ja kestää aivan elämän loppuun asti kunnes kuolema erottaa,
ihminen itsekseen tuskissaan onnettomana
on täysin sokea,
ei osaa elämän tuomia solmuja aukoa,
kannataa aina hakea ulkopuolista apua
kun on pahoja elämän tuomia ongelmia joita ei itsekseen osaa korjata,
Eli teidän tapauksessanne paha olo olikin sinun oma ogelmasi ja kun se korjaantui, kaikki sujui paremmin. Sinä tai asenteesi muutuit, ei puolisosi.
On myös tapauksia joissa silmät ovat avautuneet näkemään jotta ei ole mitään syytä jatkaa yhteiselo eli ainoa oikea ratkaisu on ero,
Terapeutti sanoi heti alkuunsa kukaan ei riitele yksin,
parisuhteessa on aina kaksi osapuolta,
ja ongelma on molempien,
avioliitossa on aina kaksi ihmistä vähintään,
tajuaako ? siilenämää
Nimenomaan. Ja siksi sinne pitää lähteä molempien jos haluaa yhteiseloa jatkaa. Ei riitä että vain toinen. Toista ei voi muuttaa, halutessaan vain itseään voi. Aina ei riidan aiheille löydy sopua joten yhteiselo ei parane.
No ei ihan oikein toi nyt mennyt. Kun toista ei voi muuttaa eikä häntä saa parisuheterapiaan tms. lähtemään niiin silloin sinne pitää mennä yksin. On parempi että edes toisen pää tuulettuu jos toinen ei ymmärrä että vintti kaipaa suursiivousta.
"Yhteiselo" voi parantua paljonkin sillä tavalla, että edes toinen saa uutta tuulta alleen. Tai sitten vain toisen elo paranee kun hän ymmärtää ruveta parantamaan sitä.
Toden totta,
noin se menee,,,
" arvaakumman" tajusi asian oikein,
Ei me kaverin kanssa paljon puhuta, viihdytään silti hyvin. En tykkää jos joku puhua pälpättää koko ajan, hermostun ja haluan karkuun.
Jos hiljaisuus ei ole kiusallinen niin se on ihan nautittava olotila.
En ole kova analysoimaan ja penkomaan asioita juurta jaksaen, ei oltaisi kaverin kanssa enää yhdessä jos vaatisin pitkiä keskusteluja kaikista maailman asioista. Voidaan todeta mitä on tapahtunut, se on yleensä siinä.
Kaveri ei ymmärrä minun ylenmääräistä kiinnostustani avaruuteen ja tähtitieteeseen, minä taas en tajua kun hän pyytää katsomaan mitä Fingerpori sarjakuvassa on tapahtunut, en näe niissä juuri koskaan mitään naurettavaa.
https://www.google.fi/search?q=fingerpori mustaa makkaraa&client=firefox-b&dcr=0&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwidt9GJi6jZAhUS16QKHXBBAsgQsAQIMw&biw=1138&bih=526&dpr=1.2#imgrc=_
Tässä on fingerporia, on siinä muutama hyväkin vitsi.
Pariskunnalle: tehkääpä pikkutrippi vaikkapa johonkin kaupunkiin: teatteriin tsi leffaan, uimaan, museo jne., kävelyä ja kahvilassa käyntiä vähän muussa ympäristössä.
Turhuuksien turuilla, ehkä. Mutta voi olla tarpeellinen piristys.
Arki . Mistään ei synny keskustelua kun ennakkoon tietää "kokemus" miten kumppani asennoituu ajatukseensa .
Metsä vastaa mitä sinne huudetaan :D
Näin saattaa käydä, vaikka ei oltaisi aviosuhteessakaan. Oletteko keskustelleet tai edes yrittäneet keskustella, miksi juuri teidän suhteessanne näin on? Ehkä tauko olisi paikallaan eli että toinen muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle joksikin aikaa tai jokin muu muuttaminen erilleen väliaikaisesti. Mutta: kahden kauppa, kolmannen korvapuusti, paras ratkaisu on, että nostatte kissan pöydälle. Jotta ei tulisi väärinkäsitystä, sanonta on vain kuvaannollinen, koska ongelma on tiedossanne, ette vain halua sitä toisillenne kertoa ja siksi nämä päiväilyt.
Ei kannata laittaa kissanhiekkapussia pöydälle, ettei tule isompaa ongelmaa ratkaistavaksi. Eikä kissankaan paikka ole pöydällä.
Kieku ja kaikukin aikoinaan hyvää sarjakuvatarinaa - maailman kanakulttuureissa eläessä.
Mitäs muuta? -omaa arkea kukin tavallaan - raiskatut naiset käyttävät samaa sanontaa kuin entiset kaleeriorjat - sieluni on jäänyt "jonnekin matkan varrelle" - kaikenaailman kiusaamiskulteissakin - mitän täysipäisyyttä tämäkään kirjoittelu osoita.
Jos parisuhteessa on paha olla eikä puhuttavaakaan, niin kannattaa eriytyä omille teilleen sen verran, että näkee ja kokee muutakin kuin sen vanhan kulahtaneen suhteen. Ja nyt tarkkana: en tarkoita avioeroa.