Kattokaa ny tätäkin IL:n juttua!
Nytkö joku jossakin tutkijankammiossa miettii tiedoilla "ehkä" ja "saattaa" ....
Otsikko on tämmöinen "Suomalaistutkimus paljastaa: masennuslääkkeet saattavat turruttaa myös ilon tunteita". Lisäksi "Vielä ei tiedetä, johtuuko ilmiö lääkkeiden haittavaikutuksesta vai psykiatrisista ongelmista".
Linkki:
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201802152200746174_we.shtml
Miten on mahdollista, että varsinainen lääketiede funtsintoineen on näin jäljessä. Minäkin olen tapaus, joka olen painostettuna aloittanut tavanomaisen SSRI-lääkkeen käytön masennukseeni parikymmentä vuotta sitten. Välillä yrittänyt lopettaa ja kyllä tuntuu kamalalta, sillä pelkään, että "lääkitys" se minut vasta onkin muuttanut sairaanloiseksi.
Kannattaa lueskella muitakin noita aihepiirin juttuja tästä IL:sta.
Miltä tuntuu?
Miten saan lääkkeen (fluoksetiini) lopetettua?
Nytkö joku jossakin tutkijankammiossa miettii tiedoilla "ehkä" ja "saattaa" ....
Otsikko on tämmöinen "Suomalaistutkimus paljastaa: masennuslääkkeet saattavat turruttaa myös ilon tunteita". Lisäksi "Vielä ei tiedetä, johtuuko ilmiö lääkkeiden haittavaikutuksesta vai psykiatrisista ongelmista".
Linkki:
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201802152200746174_we.shtml
Miten on mahdollista, että varsinainen lääketiede funtsintoineen on näin jäljessä. Minäkin olen tapaus, joka olen painostettuna aloittanut tavanomaisen SSRI-lääkkeen käytön masennukseeni parikymmentä vuotta sitten. Välillä yrittänyt lopettaa ja kyllä tuntuu kamalalta, sillä pelkään, että "lääkitys" se minut vasta onkin muuttanut sairaanloiseksi.
Kannattaa lueskella muitakin noita aihepiirin juttuja tästä IL:sta.
Miltä tuntuu?
Miten saan lääkkeen (fluoksetiini) lopetettua?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinuun ei varmaankaan sitten tehoa kuin painostus sen lääkityksen lopettamiseksikin. Kuka voi olla masentunut 20 vuotta putkeen ja vielä lääkityksessä?
Kyllä minuakin nauratti tuo "paljastus". SSRI-lääkkeitä käyttäneet tienneet tuon jo parisenkymmentä vuotta.
Psykiatrien mielestä ilmiö johtuu tietenkin potilaan sairaudesta,ei lääkkeistä.
seuraava kirja;
Stefan Borg; Irti unilääkkeistä ja rauhoittavista aineista
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1113985
Hyvä kirja. Lääketehtaiden painajainen koska ihmiset lopettavat tuhoavien myrkkyjen syönnin tuon kirjan avulla.
Löytyy myös joistakin kirjastoista.
Ikävä sanoa mutta kannattaa herätä kuplasta.
Masennuslääkkeistä ei todellakaan tiedetä kaikkea mitä ne ihmisille tekee, etenkään pitkällä käytöllä. Haittoja tutkitaan vieläkin! Vieroituksen ongelmia tutkitaan vieläkin. Kovalla tempolla lyhyen lääketutkimuksen ihmisillä jälkeen ne tuotiin markkinoille.
Tutkimisen arvoisia asioita olisi myös niiden riippuvuutta aiheuttava luonne. Ei pääse eroon niistä kun on paskempi olo mihin ne aloitti aikanaan.
Eivät he ole mitenkään jäljessä. Juttu on IL:n. Jäljessä tietotasollisesti voivat olla ainoastaan niin sanotut ruohonjuuritason psykiatrit ja lääkärit.
Yksi syy miksi asioiden ilmaisun kanssa ollaan niin varovaisia ja konservatiivisia on tiedemaailman säännöt. Kun tiedemaailmassa väittää jotain täytyy olla tieteellistä evidenssiä väitteensä tueksi. Vain siten tulee vakavasti otetuksi. Vaikka kaikki tietäisivät jo, että aineet turruttavat tunteet, se tai ne osapuolet, jotka hyötyvät näytön puutteesta ja asian kyseenalaistamisesta käyttävät vallitsevaa tilannetta hyväkseen ja kiistävät yhteyden. Kyllä kaikki tietävät, että psykiatriassa käytettävät erilaiset aineet aiheuttavat tunteiden turtumaa eikä mikään aine turruta vain negatiivisia fiiliksiä! Sehän olisi ihan naurettava ajatuskin. :) Negatiivinen tunnehan on henkilöstä ja tilanteestakin riippuva käsite.
Tunteiden turtuminen on SSRI-aineiden käytön tarkoitus. Sitä varten niitä kuin muitakin huumausaineita ihmiset käyttävät. SSRI-aineita ja neurolepteja myös pakotetaan ihmisiin vastentahtoisesti, mikä on tuomittavaa, mutta eri keskustelunaihe. Jutussakin mainittu käsite emotional blunting eli suomeksi tunteiden turtuma on siis seuraamus SSRI-aineista sekä SSRI-aineiden aiheuttamasta pysyvästä aivovaurioista (itseasiassa mistä tahansa aivovauriosta, esim. vakavan aivotärähdyksen seurauksena) eikä siinä ole mitään uutta.
Aliarvioit psykiatrian alalla toimivien henkilöiden älykkyyttä. He tietävät ilmiön ja ovat tienneet sen vuosikymmenet. Psykiatrian alan johtohenkilöt ympäri maailmaa pitää asian piilossa niin pitkään kuin vain mahdollista, sillä asian julkitulo olisi psykiatrian alan omien intressien. Psykiatria tarvitsee ihmisten uskovan ilmiöön mahdollisena "haittavaikutuksena", kuten jutussakin selitettiin. Psykiatria ei välitä eikä voi välittää aiheuttamistaan seuraamuksista uhreilleen. Muuten ala ei voisi toimia. Psykiatrit ovat ilkeitä, mutta eivät tyhmiä.
kirjoitti;
"Kun sivistyneistön logiikka lähestyy kadunmiehen logiikkaa, on paljon voitettu".
Jos pystyt mieti tuo lause kertomaasi tarinaa vasten.
"Yksi+syy+miksi+asioiden+ilmaisun+kanssa+ollaan+niin+varovaisia+ja+konservatiivisia+on+tiedemaailman+säännöt.+Kun+tiedemaailmassa+väittää+jotain+täytyy+olla+tieteellistä+evidenssiä+väitteensä+tueksi.+"
Hyvin kirjoitettu. Psykiatria esiintyy tieteenä vaikka sen painottuminen biologiseen "hoitamiseen" ei täytä tieteen kriteerejä, sillä niin paljon vastakkaista todistusaineistoa lääkkeiden haitoista ja tehottomuudesta on, jota psykiatria ignooraa. Miksi näin tehdään? Miksi ihmisille kaikesta huolimatta, tehottomuus, koukuttavuus ja haitat huomioiden tyrkytetään pilleriä jos toisenlaista "tieteen nimissä" laajasti elämänongelmiin nykypäivänä vaikka uutta pilleriä kokeiluun ja reseptinuusintaa koko elämän ajan vaikka potilas ei edes voi paremmin niillä? Siksi koska psykiatria = pillerit. Psykiatrian oikeurtamiseen ihmisten mielissä kuuluu ajatella että pillerit on tehokkaita ja turvallisia, muuten koko järjestelmä alkaa menettää (Käypähoitosuosituksineen jossa joka tilan hoitoon on ehdotettu pilleriä jos toista )uskottavuutta ihmisten silmissä. Tietenkin urallaan vuosia lukeneet itsensä aivopesseet psykiatrit, "tieteilijät", eivät halua kyseenalaistaa "tiedettään", vaikka osa datasta on täysin epäluotettavaa ja potilaille jopa haitallista.
Osalle potilaista valehdellaan lääkkeiden toimintaperiaatteista, ei kerrota harmeista todellakaan oikeaoppista kuvaa, annetaan lähes katteettomia lupauksia lääkkeistä tai syystä miksi ja miten lääke vaikuttaa. On ihan sama mitä vääristeltyä jargonia niistä potilaalle sanotaan kun ne on kumminkin käypähoidon mielestä potilaan parhaaksi. Tai ainakin psykiatrin, kun hän kylvää omaa huonosti laajasti tutkittua omasäätämäänsä koktailia potilaalle. Tieteellistä, eh? Käytön perusteena sanotaan(valehdellaan ilman kunnon tieteellistä näyttöä tai hyvin heppoisella näytöllä kertomatta koko kuvaa) esim potilaalle että lääke korjaa kemiallisia epätasapainoja, lääkkeet yhdessä tehostaa toisiaan, lääke auttaa masennukseen (esim antipsykootit vaikka todellisuus voi olla täysin eri tai potilas ei ehkä käyttäisi niitä jos tietäisi lääkkeestä kaiken), antipsykootit auttaa pelkkään unettomuuteen(niitä ei todellakaan suositella haittojen takia unettomuuteen), lääke ehkäisee psykoosissa aivovauriota, lääke tai sähkö"hoito" suojelee aivoja ja kognitiota(kuinkas pitkällä käytöllä ja mites ne vauriot?) lääkkeestä tulee lähinnä haittana vain kuiva suu (niin ja seksuaalihäiriöitä suurimmalle osalle) ssri lääkkeet ja antipsykootit ei aiheuta riippuvuutta jne..unohdetaan mainita tärkeitä asioita että lääke voi turruttaa tunteita ja ihmiset saa hirveitä vieroitusoireita. Lääkkeiden potilaskokemuksista tehdään muutenkin hirveän vähän tutkimusta ja potilas voi joutua psykiatriassa tilanteeseen jossa lääkehaitat laitetaan aina hänen omien ongelmiensa piikkiin. Miten niitä edes silloin kirjataan mihinkään rekisteriin? Psykiatria on tämän takia vaarallinen, sillä haitat voivat tulla potilaalle täytenä yllätyksenä. Puuttuu ns informoitu suostumus lääkkeen käyttöön. Kaikki ei edes saa tehdä sitä kun aineita jopa pakotetaan ihmisille psykiatrisilla osastoilla.
Jatkuvaa ihmisten lääkintää vuositolkulla/koko elämän pidetään itsestäänselvänä että se on hyödyllistä psykiatriassa vaikka hyöty on kyseenalainen ja osa hyödystä voi selittyä joko plasebolla tai sillä että ihmiset fysiologisesti koukuttuu pillereihin, mikä johtaa pahoihin vieroituaoireisiin, minkä takia he jatkavat lääkkeitään jopa koko elämän koska lääkkeet altistavat heidät pahemmalle kärsimykselle kun he yrittävät lopettaa ne. Esim antipsykoottien käytön vaikutukset potilaan aivoissa joka altistaa heitä jatkossa psykooseille. Osa joutuu loputtomiin lääkekierteisiin kun yhden haittavaikutuksiin tungetaan toisia kun aina hoidetaan biologisesti, vaikka ongelman alku ja juuri on lääke. Jo narkitkin ymmärtävät, ettei huumeita voi käyttää lopun ikäänsä saamatta terveysvaurioita, mutta psykiatrialla on ongelmia tajuta että aivot ja terveys ei pidä loputtomasta kemiallisesta kuormituksesta ja aivot yleensä kompensoivat lääkkeen vaikutuksia niin että lopputulos on kemiallinen epätasapaino lääke lopettaessa mikä ilmenee vieroitusoireina. Tai tehon loppuminen mihin psykiatria näkee hyväksi ideaksi kylvää uutta lääkettä. Tämä johtaa hyvään lopputulokseen pitkällä tähtäimellä, eh? Tämä usein psykiatrian vakioasiakkailla johtaa tilan kroonistumiseen, loputtomaan hoitosuhteeseen, huonompaan toimintakykyyn, polyfarmasiaan ja isoilla lääkemäärillä kuolemaan vuosikymmeniä aiemmin tai sairastumiseen fyysisesti. Kenties dementiaan? No ehkäpä se tulevaisuudessa selviää. Eläkkeeseen nyt ainakin.
Lääkkeistä voi ilmetä paljon haittoja jopa vuosikymmeniä myöhemmin, otetaan esimerkkinä nk neuroleptien aiheuttamat pakkoliikkeet eli tardiivi dyskinesia mikä vasta paljon myöhemmin tajuttiin niiden aiheuttamaksi.
Parhaiten itseä suojelee psykiatriassa suojelee käyttämällä lääkkeitä mahdollisimman pieninä annoksina, lyhyen aikaa, niinkuin alkuperäisessä lääketutkimuksessa on tehty. Tai tutustuu lääkkeiden luonteeseen ja kritiikkiin. Moni on ollut koekaniini käyttäessään lääkkeitä pitkään, mutta sitäpä ei potilaille ole sanottu.
Kun sairauden vakavimmat oireet ovat ilottomuus ja jaksamattomuus, ja siihen määrätyillä lääkkeillä on juuri samat sivuvaikutukset, kuinka sitä koskaan edes huomaa parantuneensa?
Just niin on asia, että lääkkeet sairastuttaa monta kertaa pahemmin. Itse söin yli kymmenen v. masennuslääkkeitä ja makasin suuren osan noista vuosista sängyssä ja tein kuolemaa. Ahdistus oli valtava. Tyhmä en ole enkä yksinkertainen ihminen.
Sitten pari vuotta sitten sanoin psykiatrille, että lopetan serotoniinin syönnin, koska se ei minua auta. Hän myöntyi. Oli välillä vaikeaa ja eräät lääkärit tuputtivat minulle kaikenlaisia antipsykootteja, litiumia ym., mutta en suostunut. Tein selväksi omalle lääkärilleni, että niitä on turha tarjota, ne eivät auta, vievät viimeisetkin elämän mahdollisuudet. Monia tunnen, jotka niillä ovat lihoneet muodottomiksi ja muuttuneet ihan oudoiksi.
Syön kyllä Voxraa ja Anksilonia sekä lamotrigiiniä, mutta koko ajan on vointini korjautunut serotoniinin lopettamisen jälkeen ja nyt tunnen olevani 'normaali' oma itseni. Pidän ihmeenä, että olen toipunut.
Lamotrigiiniä syönyt myös kymmenisen vuotta. Sitä en pysty lopettamaan, koska sitä ei kerran saanut apteekista toimitusongelmien vuoksi, niin tuli kauhea olotila muutaman päivän tauon jälkeen. Ei osaa oikein kuvata, mutta kaikki tuntui 'venyvän', aivot ja kaikki, ympäristö tuntui etäiseltä, oli paniikki mutta minnekään siitä olosta ei päässyt. Ajeltiin kaikki lähikaupungeista apteekit läpi etsimässä jos jostakin apteekista löytyisi lamotrigiiniä. Kun sain, niin helpotti. En ikinä halua enää sellaista tunnetta. Aivot kai mukautuneet lääkityksen vuoksi. Muuten en sitäkään enää tarvitsisi.
Minulle psykoterapiaani antava psykiatri sanoi että hänen velvollisuutensa on kirjoittaa minulle masennuslääkitys, mutta minulla on oikeus kieltäytyä lääkemääräyksestä. Kieltäydyin.
Sitten hän pahoitellen kysyi että loukkaannuinko kun hän totesi minun olevan lääkekielteinen ja siksikö sitten kieltäydyin niin jyrkästi hänen lääkemääräyksestään. Muistutin häntä siitä, miten hän oli aiemmin todennut kyseisestä lääkkeestä, että sitä ei enää minulle määrätä, koska "ei me enää tehdä sinusta zombieta".
Sitten me keskustelimme siitä miten toisaalla on keskusteltu siitä, miten potilastietoihin kirjataan potilaan kieltäytyminen tarjotusta hoidosta. Että tarvitaanko jopa erillinen potilaan allekirjoittama hoitokiellosta kertova paperi. Koska olin lukenut aiheesta jutun, totesin jonkun tietävän sanoilla, että kyllä ihan pelkkä lääkärin proosa potilastietoihin riittää.
Olen tietoinen potilaiden hoitokieltäytymisiin liittyvien keskustelujen taustoista (esim. Turun Kupittaan psyk. sairaalan ongelmat käräjillä asti, todettakoon vain yleisellä tasolla), joten ymmärsin terapeuttini halun käsitellä sydämensä päällä olevan asian pois omasta päiväjärjestyksestään.
Sitä en kyllä ymmärtänyt, miksi hän tarjosi minulle lääkettä jonka monet sen lääkkeen minulle aiheuttamat vakavat haitat hän tiesi, ja sitten sälytti outoa vastuuta harteilleni kehottamalla minua puntaroimaan sen lääkkeen hyötyjä ja haittoja voinnilleni. Eikä tässä kaikki mutta viitsi enää loppuhuipennukselle uhrata ajatustakaan. Asia on nyt käsitelty niin hyvin kuin vaivaudun asiaa enää hänen kanssaan käsittelemään.
Uutisfriikki Watson vinkkasi, että nykyään potilastietoihin tulee kirjata potilasta koskevat oleelliset tiedot tarkemmin ja huolellisemmin kuin aiemmin on ajateltu olevan tarpeellista.