Voi tätä soppaa: masennustuskat ja "lääkitykset"

Löytyy myös joistakin kirjastoista.

kirjoitti;
"Kun sivistyneistön logiikka lähestyy kadunmiehen logiikkaa, on paljon voitettu".
Jos pystyt mieti tuo lause kertomaasi tarinaa vasten.

"Yksi syy miksi asioiden ilmaisun kanssa ollaan niin varovaisia ja konservatiivisia on tiedemaailman säännöt. Kun tiedemaailmassa väittää jotain täytyy olla tieteellistä evidenssiä väitteensä tueksi. "

Tässä tiedemaailmassa tieteellisen evidenssin pitää näyttävästi myös usein olla myös oikeanlaista, että se edes julkaistaan. Tutkimuksen mukaan 60 % lääkeyhtiöiden tekemistä negatiivisista lääketutkimuksista jätetään julkaisematta ja 30% negatiivisista tuloksista vääristellään positiiviseksi. Psykoosisairauksien pitkäaikaisennustetta tutkinut Martin Harrow oli vaarassa menettää myös rahoituksensa, kun hän julkaisi tutkimuksensa välitulokset, joiden mukaan ne, jotka eivät käyttäneet lääkkeitä, voivat dramaattisen paljon paremmin kaikilla mittareilla mitattuna kuin lääkityksellä olevat. Häntä kehotettiin olemaan myös julkaisematta tuloksia, koska ne eivät tee hyvää psykiatrian maineelle. Todellisuudessa psykiatrian sisällä on jo 80-luvulta saakka ollut julkinen salaisuus, että neuroleptit heikentävät pitkän aikavälin toimintakykyä ja lisäävät psykoosiriskiä, mutta tämä tutkimuksiin pohjautuva fakta ei vain ole sopinut psykiatrien intresseihin. Kornia kyllä neuroleptien aiheuttama dopamiinijärjestelmän yliherkkyys sopii täydellisesti heidän omiin hypoteeseihinsa siitä, että dopamiinilla on jotain tekemistä psykoottisuuden kanssa. Aivan sama ongelma on ollut masennuslääkkeiden kanssa. On massiivisesti tieteellistä evidenssiä siitä, että a)SSRI-lääkkeet ovat tehottomia b)ne aiheuttavat usein vakavia, joskus parantumattomia sivuvaikutuksia. Tätä evidenssiä ei vain aina edes julkaista, mikä vääristää terveydenhuollon ammattilaisten mielikuvaa lääkkeiden tehosta. On myös aivan valtavasti evidenssiä siitä, että suurin osa plasebokontrolloiduista tutkimuksista ei ole plasebokontrolloituja, koska ihmiset tietävät, mitä syövätkö ne mauttomia plasebolääkkeitä vai oikeaa lääkettä, joka aiheuttaa ne oikeat sivuvaikutukset. Ei-sokkoutetut plasebokontrolloidut tutkimukset liiottelevat tutkitusti kymmeniä prosentteja lääkkeiden tehoa, joten ei tarvita paljoakaan, että kontrolloidusta tutkimuksesta tulee ei-kontrolloitu tutkimus. Moncrieff et al. (2013) tekemän meta-analyysin mukaan SSRI-lääkkeiden teho verrattuna plaseboon laskee 1.3 Hamiltonin asteikolla, jos plasebona käytetään aktiivista plaseboa, joka aiheuttaa sivuvaikutuksia masennuslääkkeiden tavoin. Asteikolla 5 pistettä on se minimi, joka tarvitaan kliiniselle merkitsevyydelle. Onkin ihan loogista ja ymmärrettävää, miksi lääkeyhtiöt eivät yleensä käytä aktiivista plaseboa lääkekokeissaan. Jos koko lääketiede on suurelta osin pohjautunut korruptiolle ja vääristyneelle tutkimusnäytölle, niin ei voida puhua enää tieteestä lainkaan. Varovaisuus evidenssin suhteen muuttuu tällöin lähinnä puhtaasti huoleksi omasta asemasta ja huoleksi taloudellisesta voitosta. Todellisuudessa SSRI-lääkkeet ovat yhtä tehottomia kuin kaikki muutkin puoskarihoidot. Yhtä hyvin masentunut voi mennä enkeliterapiaan taikka homeopatiaan, ja todennäköisesti saa yhtä hyvän tehon ilman lääkkeiden sivuvaikutuksia.

Hyvin kirjoitettu. Psykiatria esiintyy tieteenä vaikka sen painottuminen biologiseen "hoitamiseen" ei täytä tieteen kriteerejä, sillä niin paljon vastakkaista todistusaineistoa lääkkeiden haitoista ja tehottomuudesta on, jota psykiatria ignooraa. Miksi näin tehdään? Miksi ihmisille kaikesta huolimatta, tehottomuus, koukuttavuus ja haitat huomioiden tyrkytetään pilleriä jos toisenlaista "tieteen nimissä" laajasti elämänongelmiin nykypäivänä vaikka uutta pilleriä kokeiluun ja reseptinuusintaa koko elämän ajan vaikka potilas ei edes voi paremmin niillä? Siksi koska psykiatria = pillerit. Psykiatrian oikeurtamiseen ihmisten mielissä kuuluu ajatella että pillerit on tehokkaita ja turvallisia, muuten koko järjestelmä alkaa menettää (Käypähoitosuosituksineen jossa joka tilan hoitoon on ehdotettu pilleriä jos toista )uskottavuutta ihmisten silmissä. Tietenkin urallaan vuosia lukeneet itsensä aivopesseet psykiatrit, "tieteilijät", eivät halua kyseenalaistaa "tiedettään", vaikka osa datasta on täysin epäluotettavaa ja potilaille jopa haitallista.

Osalle potilaista valehdellaan lääkkeiden toimintaperiaatteista, ei kerrota harmeista todellakaan oikeaoppista kuvaa, annetaan lähes katteettomia lupauksia lääkkeistä tai syystä miksi ja miten lääke vaikuttaa. On ihan sama mitä vääristeltyä jargonia niistä potilaalle sanotaan kun ne on kumminkin käypähoidon mielestä potilaan parhaaksi. Tai ainakin psykiatrin, kun hän kylvää omaa huonosti laajasti tutkittua omasäätämäänsä koktailia potilaalle. Tieteellistä, eh? Käytön perusteena sanotaan(valehdellaan ilman kunnon tieteellistä näyttöä tai hyvin heppoisella näytöllä kertomatta koko kuvaa) esim potilaalle että lääke korjaa kemiallisia epätasapainoja, lääkkeet yhdessä tehostaa toisiaan, lääke auttaa masennukseen (esim antipsykootit vaikka todellisuus voi olla täysin eri tai potilas ei ehkä käyttäisi niitä jos tietäisi lääkkeestä kaiken), antipsykootit auttaa pelkkään unettomuuteen(niitä ei todellakaan suositella haittojen takia unettomuuteen), lääke ehkäisee psykoosissa aivovauriota, lääke tai sähkö"hoito" suojelee aivoja ja kognitiota(kuinkas pitkällä käytöllä ja mites ne vauriot?) lääkkeestä tulee lähinnä haittana vain kuiva suu (niin ja seksuaalihäiriöitä suurimmalle osalle) ssri lääkkeet ja antipsykootit ei aiheuta riippuvuutta jne..unohdetaan mainita tärkeitä asioita että lääke voi turruttaa tunteita ja ihmiset saa hirveitä vieroitusoireita. Lääkkeiden potilaskokemuksista tehdään muutenkin hirveän vähän tutkimusta ja potilas voi joutua psykiatriassa tilanteeseen jossa lääkehaitat laitetaan aina hänen omien ongelmiensa piikkiin. Miten niitä edes silloin kirjataan mihinkään rekisteriin? Psykiatria on tämän takia vaarallinen, sillä haitat voivat tulla potilaalle täytenä yllätyksenä. Puuttuu ns informoitu suostumus lääkkeen käyttöön. Kaikki ei edes saa tehdä sitä kun aineita jopa pakotetaan ihmisille psykiatrisilla osastoilla.

Jatkuvaa ihmisten lääkintää vuositolkulla/koko elämän pidetään itsestäänselvänä että se on hyödyllistä psykiatriassa vaikka hyöty on kyseenalainen ja osa hyödystä voi selittyä joko plasebolla tai sillä että ihmiset fysiologisesti koukuttuu pillereihin, mikä johtaa pahoihin vieroituaoireisiin, minkä takia he jatkavat lääkkeitään jopa koko elämän koska lääkkeet altistavat heidät pahemmalle kärsimykselle kun he yrittävät lopettaa ne. Esim antipsykoottien käytön vaikutukset potilaan aivoissa joka altistaa heitä jatkossa psykooseille. Osa joutuu loputtomiin lääkekierteisiin kun yhden haittavaikutuksiin tungetaan toisia kun aina hoidetaan biologisesti, vaikka ongelman alku ja juuri on lääke. Jo narkitkin ymmärtävät, ettei huumeita voi käyttää lopun ikäänsä saamatta terveysvaurioita, mutta psykiatrialla on ongelmia tajuta että aivot ja terveys ei pidä loputtomasta kemiallisesta kuormituksesta ja aivot yleensä kompensoivat lääkkeen vaikutuksia niin että lopputulos on kemiallinen epätasapaino lääke lopettaessa mikä ilmenee vieroitusoireina. Tai tehon loppuminen mihin psykiatria näkee hyväksi ideaksi kylvää uutta lääkettä. Tämä johtaa hyvään lopputulokseen pitkällä tähtäimellä, eh? Tämä usein psykiatrian vakioasiakkailla johtaa tilan kroonistumiseen, loputtomaan hoitosuhteeseen, huonompaan toimintakykyyn, polyfarmasiaan ja isoilla lääkemäärillä kuolemaan vuosikymmeniä aiemmin tai sairastumiseen fyysisesti. Kenties dementiaan? No ehkäpä se tulevaisuudessa selviää. Eläkkeeseen nyt ainakin.

Lääkkeistä voi ilmetä paljon haittoja jopa vuosikymmeniä myöhemmin, otetaan esimerkkinä nk neuroleptien aiheuttamat pakkoliikkeet eli tardiivi dyskinesia mikä vasta paljon myöhemmin tajuttiin niiden aiheuttamaksi.

Parhaiten itseä suojelee psykiatriassa suojelee käyttämällä lääkkeitä mahdollisimman pieninä annoksina, lyhyen aikaa, niinkuin alkuperäisessä lääketutkimuksessa on tehty. Tai tutustuu lääkkeiden luonteeseen ja kritiikkiin. Moni on ollut koekaniini käyttäessään lääkkeitä pitkään, mutta sitäpä ei potilaille ole sanottu.