Ahdistus parisuhteessa

Eikö se olisi järkevämpää asua erillään, kun yhdessä asuminen ahdistaa?

Ei asuta yhdessä :)

Hmmm.Pelkäätkö jotakin, menettämistä tai mistä toi ahdistus voi juontaa? Jos olet löytänyt hyvän kumppanin niin yhdessäolon ei pitäisi ahdistaa vaan päinvastoin. Haluat olla parisuhteessa mutta sitoutuminen pelottaa siitäkö on kyse?

Parisuhde onkin ahdistus.

Kuulostaa hyvinkin tutulta tilanteelta. Itseäni on auttanut kiintymyssuhdeteoriaan tutustuminen, samoin kuin tieto trauma- ja dissosiaatiohäiriöistä. Jos kiintymyssuhdetyyppisi on ns. "välttelevä", läheisyys tuottaa sinulle helposti ahdistusta. Tämä johtuu ymmärtääkseni siitä, ettet ole varhaislapsuudessa saanut tarvittavaa tunnetason hoivaa, vaan olet mahdollisesti jäänyt yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Ainakin omalla kohdallani tunnen olevani paremmin turvassa yksin tai etäällä kumppanistani, kuin ollessani fyysisesti tai henkisesti "liian lähellä".

Trauma- ja dissosiaationäkökulma puolestaan auttoi ymmärtämään tilannetta siten, että pyrin idealisoimaan kumppanini ja parisuhteeni ja samalla sulkemaan pois mielestäni kaikki negatiiviset asiat. Tämä tuntuu johtaneen tilanteeseen, jossa minulla on ikään kuin kaksi tai kolme persoonaa. Yksi niistä pystyy melko hyvinkin nauttimaan läheisyydestä ja parisuhteesta ja haluaisi rakentaa suhdetta eteenpäin. Mutta erityisesti aamuisin saattaa iskeä hirvittävä ahdistus ja kaikki epäilykset ja hankalat asiat nousevat tajuntaan – tämä on toinen "persoonani". Kolmas olotilani on "sinkkumoodi", jossa olen ikään kuin henkisestikin täysin erillään kumppanistani ja elämä tuntuu helpoimmalta.

Luulen että tämä persoonani jakautuminen tai ns. "dissosiointi" johtuu hyvin pitkälle miellyttämisentarpeestani, joka puolestaan juontaa juurensa jostakin pelosta. Riitatilanteet ja konfliktit ovat minulle hyvin vaikeita ja ahdistavia, niistä toipuminen saattaa kestää useita päiviä. Kumppanissani on myös joitakin kontrolloivia piirteitä ja ne ovat varmaankin lisänneet ahdistustani.