Yksinäisyys on kadehdittavaa luksusta mm. vaikeassa suurperheessä eläville tai vankilassa tai perhekodissa tai armeijassa eläville. Siitä tulee haitallista vain silloin kun siltä tuntuu, mikä kertoo henkilön synnynnäisestä sosiaalisuudesta. Kaikki olemme sosiaalisia jos asiat menevät elämässä putkeen ja mukavasti. Jokainen on miljoonaa arvokkaampi jollekulle toiselle. Mutta kaikki on kovin hetkellistä. Pitää ajatella pitkällä tähtäimellä...
Yksinäisyys kadehdittavaa
NousevaSelkeys
3572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja höpöhöpö nyt!
Yksinäisyys on aivan eri asia kuin OLLA yksin, omasta tahdostaan.
Mene muualle pätemään kateuksissasi, täällä ei varmasti kukaan yksinäinen roikkuisi, ellei aihe olisi tuskallinen.
Synnynnäinen sosiaalisuus tai sen puute ei kivikovassa nykymaailmassa paljoa paina, joten yksilöä ei aina voi yksinäisyydestään syyttää.
Juu yksinäisyys ja yksiolo on kyllä eri asia. Jos seuraa kaipaa menee lähibaariin ja tutustuu ihmisiin. Kyllä niissä yleensä on sekalaista seurakuntaa ja ei tarvitse edes alkomaholia juoda. Näin ainakin itsellä.
NII ONKI, OON OLLU 5 KERTAA MIELISAIRAALASSA, JA SILLO TAJUSIN ET VITTU KOTONA HALUAN OLLA ENKÄ SIELLÄ SAATANAN AHISTAVASSA TURVATALOSSA mISSÄ KAMERAT KUVAA 24/7. SAATANA SIELLÄ ON TUOLISSAKI KAMEROITA SAATANA BIG BROTHER TALO SAATANA