Mikä on mielestänne haastavin ja eniten vaativa koulutusala, jolle suoraan lukiosta voi suunnata? Onko se jokin TKK:n ala, bioIT tai tekn. fysiikka? Lääketiede? Teoreett. fysiikka/matematiikka yliopistossa? Elämä? Tai no, jätetään elämä laskusta tällä kertaa. Tarkoitan, kuvitellaan vaikka että joku monilahjakas pääsisi nyt tässä ylioppilaaksi, missä hän pääsisi eniten rasittamaan aivojaan ja vaatimaan työtä itseltään? Meni muuten aika luonnontieteiden puolelle nuo ehdotukset, varmaan siksi kun ajattelee että silloin pitäisi osata paitsi lukea, myös laskea..
Haastavin opiskeluala?
veikeilijä
243956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
aika mahdoton kysymys vastata. Riippuuhan se aivan henkilön kiinnostuksen kohteista, minkä aineen kokee haastavaksi. Sellaiset aineet, jotka kiinnostavat, on myös helppo oppia.
Ainakin meidän luokalta sellainen monilahjakkuus haki ja pääsi Polille (linjaa en tiedä), HY fyssaan ja kemmaan sekä lääkikseen. Se valitsi lääkiksen ja on nyt palkittu nuori tutkija, joka reissaa suomen ja jenkkilän väliä. Ihan terveyskeskuslääkärinä sen lahjakkuus menisi ehkä hukkaan.
Varmaan kannattaa kuitenkin, lahjakkuudesta huolimatta, valita se ala joka eniten kiinnostaa.
Haasteellista on suorittaa viidessä vuodessa DI (teknillinen fysiikka), KTM (kansantaloustiede) sekä OTK- tutkinnot, ja väitellä ainakin yhdestä näistä oppialoista ennen 30 ikävuotta.
Henkilön kiinnostuksista riippumatta ylivoimaisesti haastavin ala on lääketiede. Erityisesti biostatistiikan kurssi. Sen sijaan väitteleminen ennen 30-v ikää ei ole mikään elämää suurempi haaste, vaan aika tavallista.
Lääketiede on toki haastavaa,mutta itse tieteen lääketiedettä ei lääkiksessä nuoret lääkäriopiskelijat suoranaisesti lue.Lääketiede on enemmänkin kytköksissä biokemiallisiin ilmiöihin ja väitän,että biolääketieteellien koulutuksen saanut on pätevämpi lääkeTIETEESSÄ kuin lääkäri.Puhetta tästä oli tuolla "oikis/lääkis/kauppis" palstalla
Lääkärin koulutus on pääosin ulkoa pänttäämistä.Tieteenä lääketiede on haastavaa,mutta lääkiksessä sitä ei lueta kuten joku tässä mainitsikin.
Sitäpaitsi kaikki esim tautien mekanismit elimistössä ovat loppukädessä biofysiikkaa/kemiaa eli ne vasta haasteellisia ovat!
Sanoinko että en puhuisi itse tieten lääketieteestä / lääkeTIETEESTÄ?? Voi tsiisus miten älyvapaata keskustelua, hankkikaa ihmeessä elämä!
Sanoinko että en puhuisi itse tieteen lääketieteestä / lääkeTIETEESTÄ?? Voi tsiisus miten älyvapaata keskustelua, hankkikaa ihmeessä elämä!
Jeespoks, näinhän se menee. Lääketiede ei ole tiedettä, ja LL on AMK-tasoinen tutkinto vaativuudeltaan. Lääkärin ei luonnollisestikaan tarvitse ymmärtää mistään mitään, kunhan osaa ulkoa tietyt asiat. Siinäpä sitten vain porskuttavat lääkefirmojen kestitettävänä ja puoskaroivat ihmisiä.
Tämä varmaan oli mielessä?
Kerronpa vain, että lääketieteellisen tiedon määrä on niin suunnaton, että sitä ei todellakaan päntätä ulkoa. Lääkärillä on pakko olla hyvät luonnontieteelliset perustiedot, jotta voi ymmärtää vastaan tulevat kliiniset ongelmat. Eikä tämäkään vielä riitä, sillä lääketieteen hurjasta kehittymistahdista johtuen lääkäri joutuu vielä jatkuvasti kouluttamaan itseään ylläpitääkseen ammattitaitoaan. Sellaisia idiootteja me olemme.
Perustutkinnot miltään alalta nyt ei ole täysin mahdotonta saavuttaa. Aina joku pääsee läpi ja tuo ajattele että vain luonnontieteet voivat olla haastavia on aika suppea. Nimittäin esim. yhteiskuntatieteissä joudut oikeasti ajattelemaan myös abstraktilla tasolla. Monilahjakas ihminen hukkaa resurssejaan opiskelemalla vain yhtä alaa yhden perustutkinnon. Jos haluaa oikeasti sivistyä niin pitäisi hankkia kaksi perustutkintoa erilaisilta aloilta esim. vaikka se teknillinen fysiikka ja kansantaloustiede/sosiologia. Kansiksessa ja sosiologiassa muuten pitää osata laskea :)
Noh jokainen ala on vaativa omalla tavallaan.
Sitten kun kyseisellä henkilöllä on kaksi perustutkintoa ja miettii minkä tohtorin tutkinnon lähtisi suorittamaan niin palataan asiaan.
Perustutkinto on tosiaan vain perustutkinto. Sen läpi vieminen onnistuu jotenkin lähes jokaiselta (joka on yliopistoon itsensä saanut hilattua), se on sitten eri juttu millaisilla arvosanoilla.
jos todella on erityisen lahjakas ja halukas päästä todella vaikeiden asioiden kanssa painimaan, niin kannattaa kyllä pyrkiä esim MIT tai muuhun USAn huippuyliopistoon. Nämähän värävää eritasoisia neroja jokapuolelta maailmaa. Silltä sitä teidettä harjotetaan isolla T:llä ja todella luodaan sitä uutta tietoa.
Voit sit vaikka tutkia universumia tai jotain käsittämättömän monimutkasia kansantaloustieteen tasapainomalleja. Pääset ainaki vaivaamaan päätäs =)
Työ voi olla vaativaa monella tavalla. On mahdotonta verrata esimerkiksi ydinfyysikon ja henkilöstöjohtajan töiden vaativuutta keskenään. Ensin mainittu vaatii kapean osa-alueen erityislahjakkuutta, jälkimmäinen taas laaja-alaista yleislahjakkuutta tunneäly mukaanlukien.
Ihmiset tavallisesti jo melko varhaisessa vaiheessa suuntautuvat joko yleiseen tai yksittäiseen. On siis laaja-alaisesti lahjakkaita, jotka eivät kuitenkaan erityisemmin loista millään osa-alueella, ja kapea-alaisesti lahjakkaita, jotka ovat huippuja yhdessä tai korkeintaan muutamassa asiassa. Ääriesimerkkinä kapea-alaisesta huippulahjakkuudesta voisi olla vaikkapa Albert Einstein, joka järjesti aikansa fysikaalisen maailmankuvan melko lailla uusiksi, mutta ei osannut solmia kengännauhojaan. Nerous on kovin suhteellinen käsite, voisi kai joku veistellä.
Siten tuo olettamuksesi, että monilahjakas voisi valita minkä alan tahansa, on lähtökohtaisesti väärä. Sellaista monilahjakkuutta ei yksinkertaisesti ole. On vain yleislahjakkaita ja erityislahjakkaita. Yleislahjakas voisi löytää haasteita esimerkiksi oikeustieteelliseltä tai yhteiskuntatieteelliseltä alalta, erityislahjakas taas - erityislahjakkuuden lajista riippuen - kielistä, taideaineista, matematiikasta tai luonnontieteistä.
"Siten tuo olettamuksesi, että monilahjakas voisi valita minkä alan tahansa, on lähtökohtaisesti väärä. Sellaista monilahjakkuutta ei yksinkertaisesti ole. On vain yleislahjakkaita ja erityislahjakkaita."
En allekirjoita. Historia ja ihan arkikokemuskin osoittaa, että henkilöllä voi olla mahtavia lahjoja hyvinkin monella alalla. Vai kutsutko sitä silloin yleislahjakkuudeksi? Ainakin kirjoituksestasi saa sen mielikuvan, että mielestäsi ei ole ihmisiä, jotka olisivat huippuja monessa asiassa. Ei ehkä maailman huippuja, mutta eiväthän useimmat ns. erityislahjakkaatkaan sitä ole.
Ainakin minun arkikokemukseni kertoo toista, eikä tule historiastakaan mieleen yhtään laaja-alaisesti lahjakasta, joka olisi ollut suorastaan nero jollain osa-alueella. Sen sijaan löytyy kyllä kaikenlaisia erakkoja ja eksentrikkoja, jotka olisivat olleet pelkästään tavallisia kylähulluja ilman jonkin alan häikäisevää erityislahjakkuutta.
Mainitsemasi vaihtelu selittyy sillä, että lahjakkuuden tietynlainen kokonaismäärä vaihtelee eri yksilöillä. Suuntaus on siis joko yleistä tai yksittäistä kohti, ihan jo yksinkertaisesti siitä syystä, että kaikkeen ei aika riitä. Suuntaus alkaa näkyä yleensä jo lapsuudessa, ja liittyy henkilön perusluonteeseen ja temperamenttiin.
Yleislahjakkuuden suuntaan kehittynyt ihminen, jonka lahjakkuuden "kokonaismäärä" on suuri, voi siis todellakin olla varsin hyvä varsin monella osa-alueella. Hän ei silti voi mitenkään pärjätä erityislahjakkaalle, jonka lahjakkuuden "kokonaismäärä" on myös suuri, ja joka on kaiken sen suunnannut yhteen ainoaan alueeseen.
"Idiot savant" -autistit ovat tietynlaisia ääriesimerkkejä erityislahjakkaista ihmisistä. Heidän lahjakkuutensa on häikäisevää jollain osa-alueella, mutta niin kapea-alaista, että heitä voidaan pitää kehitysvammaisina. On myös arveltu, että Einsteinillä oli Aspergerin syndrooma, joka on autismin eräs muoto.
Kuten aivan oikein huomautit, useimmat erityislahjakkaat eivät ole maailman huippua omalla erityisalallaan. Mutta toisaalta: kaikki ne, jotka ovat maailman huippua jollain alueella, ovat kapea-alaisesti erityislahjakkaita.
Kirjoituksestasi saa kuvan että ajattelet että ihmisten "kokonaislahjakkuus" olisi yhtä suuri, mutta eri tavalla jakautunut. Se on kyllä valitettavan perusteeton väite. Ihmiset eivät ole tasavertaisia, vaan jotkut ovat fiksuja monessa asiassa ja kenties vielä erityishyviä siinä alassa josta ovat kiinnostuneet. Sitten taas on toisia jotka ovat huonoja kaikessa, eivät juuri missään keskivertoa parempia. Kaikkia ihmisiä ei ole "luotu" tasavertaisiksi, vaan aikojen kuluessa jotkut ovat saaneet paremmat geenit ja siten valmiudet suoriutua paremmin elämässä.
Huomattu on!
Ah tuo niin kuuluisa arkikokemus. Taas näkyy kuinka joku ei ole kuunnellut luennoilla. Arkikokemus on pahin vihollinen tieteelliselle, objektiiviselle tutkimukselle. Ihmiset perustelevat mielipiteitään arkikokemuksella kun taas on osoitettu aika kiistatta että arkikokemus on subjektiivista eikä oikeastaan perustu mihinkään muuhu kuin väitteen esittäjän omiin mielikuviin. Ja kun ne yleistetään perättömästi saadaankin sitten aika soppa-aikaan. Pakko sanoa että eräs venäläinen setä oli oikein sanoessaan "yliopisto kehittää kaikkea jopa tyhmyyttä".
Luulisin että yliopistoihmisellä olisi muitakin perusteluita kuin arkikokemuksensa. Tai sitten on vielä hyvin paljon opittavaa.
Kun taas lahjakkuusprofiilia on tutkittu aika paljonkin on osoitettu että ihmisillä todella on olemassa erityyppistä lahjakkuutta. Toiset ovat lahjakkaita toisella ja toiset toisella tavalla. Toki joku voi olla lahjakas parillakin alalla, mutta ne alat menevät hänen lahjakkuusprofiilinsa sisään. Renesanssin ajalta periytynyt käsitys yleisnerosta on erittäin harvinaista. Kukaan ei ole joka alalla lahjakas. Eräs monilahjakas esim. Da Vinci ei ollut joka alalla lahjakas ja vielä henkisesti aika epätasapainoinen. Toinen ns. yleisnero Aristoteles, kun tutustuu häneen tarkemmin huomaa ettei hän oikeastaan ollut lahjakas joka alalla vaan muutamalla niistä ja kun siihen sisältyy tiedemiehille ominainen uteliaisuus niin saa paljon aikaan. Mutta täydellinen yleisnero hän ei ollut. Ja toisekseen hänen ajoistaan on niin paljon aikaa ettemme voi saada kovinkaan paljon oikeasti luotettavaa tietoa. Ja jos tutkii tarkasti hänhän olisi lahjakas lähinnä filosofian ja kulttuurintutkimuksen saralla, joiden avulla sitten pyrki selittämään koko muuta maailmaa. Ei joka ikisellä alalla.
Einsteinilla on epäilty sekä aspergeriä että ADHD:ta itse menisin enemmän ADHD:n puolelle hänen kouluhistoriaansa nojaten :)
Ja vielä se että ns. erityislahjakkaat juuri ovat niitä jotka vievät tiedettä eteenpäin. Suurimmalla osalla matematiikkaa ja fysiikkaa eteenpäin vieneillä ihmisillä on jonkinlainen "vika" esim. asperger, ADHD, skitsofrenia, jotka ovat rajoittaneet heidän lahjakkuusprofiiliaan. Mikäli kiistät tämän kiistät itseasiassa perusteluna käyttämäsi historian.
juurikin noin. Tämä koko väittelyntapainen juttu on sitä paitsi mielestäni omituinen. Joku on lahjakas yhdellä alalla, joku monella, joku ei yhdelläkään, minkä lisäksi lahjakkuutta on monenlaista ja -tasoista. Lahjakkuus jossain asiassa ei sitä paitsi mielestäni ole sama asia kuin saavutukset. Ainakin itse näen lahjakkuuden enemmänkin potentiaalina saavuttaa jotain. Toki esim. mahtavat tieteelliset tai muut saavutukset antavat osviittaa lahjoista, mutta saavutusten puuttuminen ei itsestään tarkoita, etteikö henkilöllä olisi lahjakkuutta. Ei lahjakkuus yhdellä alalla ole mielestäni automaattisesti pois muista lahjoista (jätetään tässä nyt laskuista ADHD-, asperger- yms tapaukset).
Minähän myönsin, että lahjakkuuden "kokonaismäärä" voi vaihdella yksilöiden kesken. Eli toiset ovat kaiken kaikkiaan lahjakkaampia kuin toiset. Ja lisäksi lahjakkuuden jakauma on erilainen, eli joidenkin lahjakkuus on luonteeltaan laaja-alaista, toisten kapea-alaista.
Yleisneroja ei kuitenkaan ole olemassakaan. Siihen ei kenenkään aika yksinkertaisesti riitä. Vaikka jollain laaja-alaisesti lahjakkaalla voi olla omat vahvat alueensa, hän ei millään voi pärjätä sellaiselle kapea-alaiselle huippulahjakkuudelle, joka on käytännössä koko elämänsä omistanut tietylle eritysalalle ja vieläpä onnistunut projektissaan.
Esimerkiksi matematiikka ja ohjelmointi ovat tyyppiesimerkkejä sellaisista alueista, joilla pääsee huipulle vain tietyllä tavalla "konemaisilla" aivoilla. Käskeäkseen konetta täydellisesti sen omalla kielellä, täytyy ajatella koneen lailla. On aivan selvää, ettei tuollaisilla aivoilla loisteta esim. sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Kaikessa ei ehkä voi olla hyvä, mutta jos väität ettei huippumatemaatikko tai huippuohjelmoija voi olla hauska ja mukava tyyppi joka osaa myös laittaa ruokaa ja sitoa kengännauhansa, olet täysin hakoteillä.
Riippuu siitä, miten "huippu" määritellään.
Matematiikka ja ohjelmointi ovat kuitenkin niin ihmiselle vieraita ("konemaisia") aloja, että ollakseen aivan huippu niillä on jokseenkin välttämätöntä olla jonkin sortin Spock, Borgi, Einstein tai joku muu lähinnä kehitysvammaiseksi luokiteltava "idiot savant" -friikki.
Hyvä voi tietysti olla, eikä se sulje pois sitä, että olisi hyvä myös muissa asioissa. Mutta huiput ovat omaa luokkaansa, ja huippuudella on aina hintansa.
Myönnettäköön, etten perehtynyt viesteihin kovin syvällisesti, mutta luepas itsekin tarkemmin. Sanoin, että näen lahjakkuuden potentiaalina enkä saavutuksina. Uskon, että ihminen voi olla huippu_lahjakas_ monella alalla, en väittänytkään että samalla henkilöllä riittäisi aikaa omistautua elämässään monelle alalle.
Keskustelu vääristyy, jos lahjakkaista ihmisistä puhuttaessa viitataan koko ajan ja jatkuvasti autismiin tai ADHD:een. Tiedän toki, että moni nerona pidetty (kapea-alaisesti lahjakas) henkilö on jostain vastaavasta kärsinyt, mutta autismikorttia ei silti tarvinne joka väliin vetää mukaan.
Ja vielä se että ns. erityislahjakkaat juuri ovat niitä jotka vievät tiedettä eteenpäin. Suurimmalla osalla matematiikkaa ja fysiikkaa eteenpäin vieneillä ihmisillä on jonkinlainen "vika" esim. asperger, ADHD, skitsofrenia, jotka ovat rajoittaneet heidän lahjakkuusprofiiliaan. Mikäli kiistät tämän kiistät itseasiassa perusteluna käyttämäsi historian.
----------------------------------------------------
Höpö höpö. Esimerkiksi Feynmanilla ei taatusti ollut "vikaa" tarkoittamassasi merkityksessä. Olkoonkin että oli omalaatuinen tyyppi.
Muutenkin vähän karsastan tälläistä yleistämistä. Laitapa kehiin nämä fysiikkaa kovasti eteenpäin vieneiden "viallisten" nimet niin saadaan keskustelu eteenpäin.
"Dick" Feynman on ehkä palvotuin fyysikko fysiikan opiskelijoiden keskuudessa. Einstein voisi olla muuten, mutta hänet suuri yleisö tuntee turhan hyvin. Pitää valita jotain erikoisempaa, että "noustaan massasta" (=energiasta, ehhehe). No joo.
Itsekin myönsit, että Feynman oli omalaatuinen tyyppi. Tämä on varsin lievästi sanottu. Hän oli ihmisenä jonkin sortin "ASIC", eli huippunopea yhden asian (tässä tapauksessa fysiikan) suoritin, joka ei pystynyt tekemään mitään muuta. Mikäli hänellä olisi ollut vain hänen huonot puolensa, eikä fysiikan alan huippulahjakkuutta, hän olisi viettänyt elämänsä kehitysvammaisten hoitolaitoksessa. Nyt kuitenkin hän teki näyttävän uran tutkijana (en tiedä tosin, onko ero lopulta suuri...)