Minua sattuu tähän murtuneeseen paikkaan niin paljon, että en voi kuin itkeä.
Olisitpa täällä nytkin.
Olisitpa täällä nytkin.
Mies, olisitpa täällä nyt(kin)
Itkenjaikävöin
431039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Parantavat halaukset sulle.
kyllä,usko pois
Nilkka vai olkapää vai mikä on murtunut? Vai polvi paikoiltaan?
Vai hammas?
Onko sydämesi murtunut?
Sormi. Ja sydän. En ole varma, kumpaa loppujen lopuksi itkin enemmän. Olisikohan ollut jälkimmäinen...
No ota hyvä ihminen yhteyttä! Mistä hän voi tietää sinun potevan tuollaista olotilaa jos et kerro siitä?
Tyttöjen höpötyksiä voi olla jos jostain viisaudenhampaastakin irtoaa pala, niin kammottava asia heti, mutta jos oikeasti isoihin hermorata niveliin kuten olkapäähän tai nilkkaan sattuu pahasti, se on vakavaa, ei riitä 3-vuoden sairausloma mitenkään jotta täysin paranisi.
Mutta niin, ajattelin että voisin ehkä opettaa tyttöjä ohjelmoimaan, ehkä ihan vähän vain jotta saisivat tehtyä jonkun oman vaikka ensimmäisen toimivan ohjelmansa tehtyä tietokoneelle.
- Ei hirveän monimutkaisia tietystikään..
Tyttöjen isäntäkin voisi olla iloinen kun tyttöset esittelisivät että: tässä on meidän ensimmäinen hyvä tietokoneohjelma, haluatko kokeilla?
... pitkäjänteisenä tuollainen opettaminen, en varmastikaan jaksaisi keskittyä, alkaisi kyllästyttämään kaikki samat jutut aina ...
Taidan muuten tuntea tuon Kalle Palanderin, en tiedä oliko äiti vai täti, enkä muista oliko mitään tehtäviä tälle silloin.
minä,että olisin
Anna kun mä puhallan. Nuin..nyt helpottaa.
Parantaisin ajatuksella.
ystävän empatialla.
foxboy
Olisitpa täällä kanssani.
Missä sulle sattui se vahinko?
ehditään
Rauhoitu, ja kerro mulle mikä hätänä? En ole sinulle vihainen, mutta onko liikaa vaadittu, että ymmärtäisit minuakin joskus?
Sitten joskus sua ymmärtäisi.
Toivossahan on hyvä elää, kaikkien palstanaisien suhteen.
Se, ettei hän ole kanssani. Se minulla on hätänä.
Yritän kyllä ymmärtää häntä ja ajatella asioita paljon myös hänen näkökulmastaan.
Älä itke, sinun pitäisi kohdata hänet. Ottaa varmasti asiasi ilomielin vastaan.
Tuollaiset hermoratamurtumat ovat ikäviä joita nivelissä voi tapahtua.
Parikin kertaa on tuollaisia sattunut aivan omista hölmöilyistäni, eli nivelien hermorata-kirurgia tarvitsisi korjaamaan ja heti silloin. Paranee tietysti siinä vuosien mittaan itsestäänkin.
Kallista ei paljon parilla miljoonalla silloin pärjää jos tarvitsee hermoratakirurgia jostain englannistakin paikalle leikkailemaan.
Eikös tuo ole aivan mukavaa kun kuitenkin pystyt keskustelemaan ihmisten kanssa netin välityksellä, vaikka olisi minkälainen murtumakin... jos ei pysty kävelemään, se on aina ikävää.
Miten voit olla varma, että hän käy täällä ? Parempi on puhua kasvokkain ihan avoimesti. Tilanne voi olla millainen vaan, mutta puhumalla voi sopia ja vaikka soittaa myöhemmin tarpeen mukaan.
Ei se loppujen lopuksi ole pelottava puhua, vaikka niin tuntuisi. Myös kukaan ole viemässä vapautesi pois. Tämän kun selvität loppuun, niin palkintona saisit ainakin mielenrauhan olipa tulos mikä vaan.
Tuo on hyvin ajateltu, mutta jos heillä ei ole yhteystietoja niin kuinka selvittävät.
Ap kertoin hänen käyvän täällä tai ainakin oli. Myös uskoisin mahdollisuuden olevan myös kasvokkain. Jos tämä on tärkeä, niin on oltava aktiivisempi osapuoli ja kysyä vaikka "voinko tutustua ?".
Tilanne ei ratkeaa itsestään ja jos alkaa odottamaan parempaa hetkeä, niin voi käydä näin ettei se ikinä toteudu kun alkaa venyttämään ja ajatella "ehkä joku toinen kerta" ja myös mahdollisuus voi kadota lopullisesti.
Jos ei ole enään mahdollista, niin sen voi tulkita kokemuksena ja jatkossa toimia eri tavalla. Voi aina miettiä onko järkeä olla huolestunut , jos asiat eivät ole korjattavissa ja jos on niin tekee parhaansa mihin pystyy.
Viestin voi välittää myös toisen ihmisen kautta, jos ei itse pääse paikalle. Tärkeintä on muodostaa jokin yhteys tai ainakin kokeilla.
Tuollaisissa jutuissa, jos on todella niin hirveitä monia murtumia, niin opioidi-lääkkeet voivat auttaa jotta ei menetä tajuntaa sitten, koska äärimmäisessä kivussa aivot heittäisivät ns. tajuttomuuteen, että pystyy säilyttämään toimintakyvyn kuitenkin.
Muuten aivot laittaisivat turvatilaan, eli laittaisivat tajuttomaksi ihmisen.
Kannattaa yrittää kävelläkin "mekkomies", eli "dressman" -tyyliin jo yli 25-vuotiaana vanhuksenakin, eikä kannata mitään alppihiihto-temppuja enää edes noin vanhuksena yritellä :)
Kävelemme hitaasti, "dressman", mekkomies-tyyliin, muutenkin.
Talojen sisälläkin varmuuden vuoksi hitaasti, jotta ei loukkaannuta itse itseään.
Omiin tavaroihin törmääminen yli 25-vuotiailla eli vanhuksilla voi olla vaarallista:
Törmää kaikenlaisiin huonekaluihinkin itse vahingossa... sitten kaikki tavaratkin ovat lentäneet minne sattuu ja hukassa hetken aikaa.
Mikä pahinta niin tuhoaa vielä itseään törmäilemällä huonekaluihin ja loukkaantuu itse.
Onpa harmi kun olet loukannut jalkasi, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa paranee.
tuolla ylempänä puhui.
Sehän on sitten helpompi tapaus, kun pääsee kävelemään.
Tuuksmä hoitelee😜? Vai oliko sulla irtautumisvaihe menossa? Varota jos alkaa herjoja tulla...
Ai sori, tää oliki ”miehelle”😬. No jos ei oo lapsityövoimaa paikalla ni voin tulla...
Sormi paketissa ja tuollainen poru, mitähän sitten kun on jotain kunnon juttua.
Kehdannut laittaa aloitukseen että sormi paketissa kun piti laittaa että murtunut kohta ... samaa mietin, millanen on parku kun tapahtuu vähän muuta kuin sormen pakettiin laitto.
PUUHH!!!Noin, puhalsin kivun pois.
Kun aina kitiseviä ja valittavia muijia, ainaista kitinää ja natinaa ja pikkuseikoista. Sitä on ihmisillä sentään paljon suurempiakin taakkoja kannettavana kun murtunut sormi. Älä kehtaa vaan mieti mitä sairauksia ihmisillä voi olla. //.
Tuossa ylempänä nimimerkeillä "Mitäänenniininhoo", "Etselvästikään", "Ettäsilleenniin", minäpä kerron teille. Minulle on tapahtunut lapsena sellaisia niin rajuja asioita, joita harvempi länsimaalainen ihminen joutuu koskaan kohtaamaan. Keskimääräisesti (riippuu tietenkin aina yksilöstä ja tapahtumien kulusta, mutta siis keskimäärin) edes lapsena koettu sota ei ole niin rankka asia ihmiselle, kuin se, mitä minulle on lapsena käynyt. Olen taistellut koko elämäni tuon asian takia ja taistelen edelleen. Aivan turha tulla sanomaan minulle yhtään tällaisia kommentteja, että mitäs sitten, kun jotakin oikeasti tapahtuu. Olen taistellut koko elämäni ajan sellaisten asioiden kanssa, joista suurimmalla osalla ei ole minkäänlaista hajua tai suurin osa ihmisistä ei voi edes kuvitella, millaista taistelu niiden kanssa on.
Elämässäni tähän asti kaikki vastaavanlaiset pikku jutut ovat jääneet tuon taistelun alle. Sen kerran kai saan itkeä, kun sormeni (joka on myös ratkaisevassa osassa siinä, kuinka hyvin voin jatkossa tehdä ammattiini liittyvää asiaa, jota olen tehnyt viimeiset 25 vuotta) oli sunnuntai-iltana kipeä, minulla oli (on) hirveä ikävä ihmistä, joka on minulle kaikkein tärkein, ja samaan rytäkkään purkautui vielä jotakin siitä taistelusta, jota olen viimeiset 20 vuotta ja erityisesti viime vuodet käynyt. En itkenyt ainoastaan sitä, että sormeni on kipeä, vaan sitä, että kaikkien rankkojen kokemuksien ja taistelujen päälle, myös sormestani tuli hirveä kipu. Joku raja on sillä, kuinka paljon yksi ihminen saa ja jaksaa kantaa aina vain hymyillen.
Ymmärrän pointtinne, ja olen täysin samaa mieltä siitä, kuinka ärsyttävää on, kun ihmiset kitisevät kaiken maailman pikkuasioista, mutta tässä kohtaa tuollaiset kommentinne vain menivät nyt väärälle ihmiselle.
Mielikuvistusystävästäkö puhut , sillä yleensä ihmisellä on yhteys kaikkeen tärkeimpään ihmiseen, joten kuulostaa perin oudolta nuo juttusi.
Itse ainakin olen paljonkin tekemisissä minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Ei tulisi mieleenkään kaivata heitä täällä.
Kirjoitan nyt tähän samaan aloitukseen tämän. Näin taas viime yönä sellaista unta, että piposi oli päätynyt minulle. Nuuhkin sitä, kun se tuoksui sinulta eli niin hyvältä. Enkä meinannut millään antaa sitä sinulle takaisin, koska kun se oli minulla, niin tuoksusi ja sitä kautta sinä olit koko ajan mukanani, ja pystyin myös koko ajan nuuhkimaan tuoksuasi. Siinä unessa tapahtui paljon muutakin, mutta tuo oli yksi pääjuttu siinä. :) Voisin oikeastikin ottaa piposi itselleni, niin sinä ja tuoksusi olisi koko ajan mukanani, ja voisin nuuhkia sinua jatkuvasti. :)
Pipo jäänyt joltain :) Ei varmaan haittaa jos on unohtunut jotenkin sitten.
Tytöt saivat minut oikeasti miettimään näistä ihmeellisistä olennoista mitä ihmisaivot eivät voi käsittää... monia juttuja mutta niin, eli mikä on Mephistophiles, kreikkalaistenkin ikivanhoissa kirjoituksissa tuollainen on mainittu, joku erittäin voimakas demoni :)
Yleensä esiintyy komeana nuorena miehenä ihmisten keskellä, vanhassa mustassa raamatussa luki tuollaista, myöskin luki tuollaista siinä samassa että: on voimakas demoni, eli jos jotain häneltä haluat, vaatii aina ihmisverta uhrauksena.
Pelottavia juttuja, mutta ei nyt niin pelottavia, jännittäviä ehkä, mielestäni.
Ihana viesti tuo pipon nuuskimis-viesti. Tuoksu saa kyllä hyvin elävästi muistot mieleen. Ikävä.
En ole ehtinyt käydä täällä pariin päivään ollenkaan, mutta voisin nyt vielä lisätä tuohon, että tietysti mieluiten ottaisin sinut viereeni nuuhkittavaksi. :)
Mikäs estää ottamasta?
samassa jamassa olen minäki, olen siis mies ja lapsena koettu karmeita juttuja. pahinta oli se ettei kukaan enää nähny mua omana ittenä, vaan pelkästään sen tunteettoman luodun projektion, jonka ainut tehtävä oli selvitä hengissä.. siitä onjo 15 vuotta ja vasta nyt muutama ihminen on pystynyt jollain tavalla minua ymmärtämään. paranenko koskaan - en tiedä? vihaam myös sinua :(
Johtuuko vihasi siitä että sinua on kohdeltu huonosti vai siitä ettet ole saanut riittävästi apua menneistä selviytymiseen.