Sitä varten sinne kai mentiin, että haluttiin olla vapaana. Astua ulos rooleista, kuin kesäleningistä. Minulle ne roolit olivat äidin, vaimon ja virkanaisen rooleja. Naiseus oli pysytellyt sivuosassa kulisseissa. Mutta tempaisin nyt, kun mieskin siihen kannusti. Sinähän mökilläkin tykkäät hupsutella niin, oli hän kannustanut. Se oli totta. Tykkäsin leikata nurmea yläosattomissa ja perata rikkaruohoja porkkanapenkistä vatsanalus paljaana, vaikka naapurihuvilan ukko vahtasi huvimajastaan.
Mutta olihan tämä toista ja lopputuloksestakin liikkui minun suusta tulleena kahta tarinaa. Miehelle kerroin hotellilla sen siivotun version, kainon ja tylsän. Pyöristin kulmikkaat asiat, vaikka poskia kuumotti ja nivuset valuivat. Kerron nyt sen minkä koin oikeaksi, vaikka aikahan sekoittaa muistoja tarkoituksenmukaisesti.
Plage de Pampelonnen ranta oli kerännyt rajattomien auringonkylpyjen ottajia jo 1920-luvulta saakka. Siinä se sijaitsi Saint-Tropezin kainalossa, nopean bussimatkan päässä keskustasta. Mietin vielä, että oliko tämä viisasta. Yhdessä meidän oli pitänyt mennä, mutta ne osterit olivat tehneet miehelle sisuksia kääntävän olon. Muljautteli ja laittoi lukkiutumaan kylpyhuoneeseen. Kunhan ei koko viikko menisi pilalle.
Punainen rasti oli kyltissä bikinien päällä. Täällä suhtauduttiin vaatteisiin, kuin rikokseen. Näin sen jo alastomien katseista. Heti portinpielessä seisoi sekava pariskuntajoukko keskustelemassa arkisia asioita ja mittaamassa uuden tulijan kanttia. Kestikö se? Jalkapohjissa pisteli kuin neulatyynyt, eikä se johtunut pienistä kivistä tai merisiileistä. Napsautin liivien hakaset auki ja kuorin haarukkaan uponneet pikkupöksyt. Piti oikein henkäistä syvään, pallean pohjasta. Väki keskittyi juttuunsa, olin saanut hyväksynnän ja muuttunut todistajasta tekijäksi.
Kutitti oikein navan pohjalta, kun piti riisua ja paljastaa kaikki se luonnon luoma. Oli arkista ja totuttua ottaa vaatteet pois kotona miehen nähden, mutta riisua nyt kymmenien ihmisten edessä intiimiksi. Nähdä ja tulla nähdyksi. Pimpsan lisäksi avattiin myös sielun vetoketju. Kai siinä oli mukana rohkea ajatus, että omasta yksityisyydestä tuli yhteistä ja yleistä, ruokaa silmille ja fantasioille. Enempää ei voinut jakaa itsestään.
Eniten rannalla oli saksalaisia – luonnollisesti. Mutta olin myös tunnistavinani habituksesta ja kielestä flaameja, ranskalaisia, muutamia ruotsalaisia sekä Balkanin valtioiden heimolaisia. Suomea en kuullut ja hyvä niin. Olin muutenkin kalpean kehoni kanssa paksunahkaisten ja pronssinväristen ihmisten seassa kuin yksinäinen ranskanperuna ketsuppikupissa. Tuskin kukaan kiinnitti minuun mitään huomiota, vaikka kuvittelin kauhuissani niin.
Mutta kyllä se sulojen näytteleminen edelleen vaivasi. Minulla oli sellainen askellus, että olin liiankin hyvin tarjolla, kun häpy työntyi korostetusti eteenpäin. Se erottui muista välimerellisistä spagettilanteista, jotka osasivat laittaa jalkaa toisen eteen ja pyörittää lantiotaan rasvatusti. He olivat kävelleet niin paljon korkokengillä, että keinutus tuli selkäytimestä.
Hain paikkaa ihmisleirien välistä, läheltä rantaviivaa. Poljin jalkapohjilla kiepin makuupaikaksi, niin kuin kettu tekee. Levitin rantamaton ja kävin siihen istumaan, polvet yhdessä. Täällä saattoi jopa bongata suihkuseurapiirijulkkiksen ilkosillaan, niitä kuulemma lomaili Saint-Tropezissa.
Aurinko porotti ja meri välkähteli. Tuuli kutitteli häpykarvoja ihanasti. Sekin oli erilaistava tekijä. Muilla oli joko kokonaan kalkkunanpaljaiksi parturoidut häpydyynit tai postimerkin kokoiset intiimikarvoitukset, minulla luomumallinen karvasukka. Kähärät kiharat tummuivat ja tuuhenivat häpyviivaa kohti mentäessä. Se oli niiden biologinen tehtävä, suojata lemmenvakoa. Tekikö se minusta sitten jotenkin maalaismaisen, olkoon sitten niin.
Voitelin kehoni kookoksentuoksuisella öljyllä. Tarkkana piti olla erityisesti olkapäiden ja korvanipukoiden kanssa. Olin nostanut jo hotellilla tukkani asetelmaksi päälaelle, ettei niskaan jäisi rajaa. Tällä ihotyypillä saisin pian kunnon bratwurstiraidat. Pistin öljyä nännien kärkiin ja häpyhalkiolle, nopeasti ettei kukaan näkisi.
Mutta olihan tämä toista ja lopputuloksestakin liikkui minun suusta tulleena kahta tarinaa. Miehelle kerroin hotellilla sen siivotun version, kainon ja tylsän. Pyöristin kulmikkaat asiat, vaikka poskia kuumotti ja nivuset valuivat. Kerron nyt sen minkä koin oikeaksi, vaikka aikahan sekoittaa muistoja tarkoituksenmukaisesti.
Plage de Pampelonnen ranta oli kerännyt rajattomien auringonkylpyjen ottajia jo 1920-luvulta saakka. Siinä se sijaitsi Saint-Tropezin kainalossa, nopean bussimatkan päässä keskustasta. Mietin vielä, että oliko tämä viisasta. Yhdessä meidän oli pitänyt mennä, mutta ne osterit olivat tehneet miehelle sisuksia kääntävän olon. Muljautteli ja laittoi lukkiutumaan kylpyhuoneeseen. Kunhan ei koko viikko menisi pilalle.
Punainen rasti oli kyltissä bikinien päällä. Täällä suhtauduttiin vaatteisiin, kuin rikokseen. Näin sen jo alastomien katseista. Heti portinpielessä seisoi sekava pariskuntajoukko keskustelemassa arkisia asioita ja mittaamassa uuden tulijan kanttia. Kestikö se? Jalkapohjissa pisteli kuin neulatyynyt, eikä se johtunut pienistä kivistä tai merisiileistä. Napsautin liivien hakaset auki ja kuorin haarukkaan uponneet pikkupöksyt. Piti oikein henkäistä syvään, pallean pohjasta. Väki keskittyi juttuunsa, olin saanut hyväksynnän ja muuttunut todistajasta tekijäksi.
Kutitti oikein navan pohjalta, kun piti riisua ja paljastaa kaikki se luonnon luoma. Oli arkista ja totuttua ottaa vaatteet pois kotona miehen nähden, mutta riisua nyt kymmenien ihmisten edessä intiimiksi. Nähdä ja tulla nähdyksi. Pimpsan lisäksi avattiin myös sielun vetoketju. Kai siinä oli mukana rohkea ajatus, että omasta yksityisyydestä tuli yhteistä ja yleistä, ruokaa silmille ja fantasioille. Enempää ei voinut jakaa itsestään.
Eniten rannalla oli saksalaisia – luonnollisesti. Mutta olin myös tunnistavinani habituksesta ja kielestä flaameja, ranskalaisia, muutamia ruotsalaisia sekä Balkanin valtioiden heimolaisia. Suomea en kuullut ja hyvä niin. Olin muutenkin kalpean kehoni kanssa paksunahkaisten ja pronssinväristen ihmisten seassa kuin yksinäinen ranskanperuna ketsuppikupissa. Tuskin kukaan kiinnitti minuun mitään huomiota, vaikka kuvittelin kauhuissani niin.
Mutta kyllä se sulojen näytteleminen edelleen vaivasi. Minulla oli sellainen askellus, että olin liiankin hyvin tarjolla, kun häpy työntyi korostetusti eteenpäin. Se erottui muista välimerellisistä spagettilanteista, jotka osasivat laittaa jalkaa toisen eteen ja pyörittää lantiotaan rasvatusti. He olivat kävelleet niin paljon korkokengillä, että keinutus tuli selkäytimestä.
Hain paikkaa ihmisleirien välistä, läheltä rantaviivaa. Poljin jalkapohjilla kiepin makuupaikaksi, niin kuin kettu tekee. Levitin rantamaton ja kävin siihen istumaan, polvet yhdessä. Täällä saattoi jopa bongata suihkuseurapiirijulkkiksen ilkosillaan, niitä kuulemma lomaili Saint-Tropezissa.
Aurinko porotti ja meri välkähteli. Tuuli kutitteli häpykarvoja ihanasti. Sekin oli erilaistava tekijä. Muilla oli joko kokonaan kalkkunanpaljaiksi parturoidut häpydyynit tai postimerkin kokoiset intiimikarvoitukset, minulla luomumallinen karvasukka. Kähärät kiharat tummuivat ja tuuhenivat häpyviivaa kohti mentäessä. Se oli niiden biologinen tehtävä, suojata lemmenvakoa. Tekikö se minusta sitten jotenkin maalaismaisen, olkoon sitten niin.
Voitelin kehoni kookoksentuoksuisella öljyllä. Tarkkana piti olla erityisesti olkapäiden ja korvanipukoiden kanssa. Olin nostanut jo hotellilla tukkani asetelmaksi päälaelle, ettei niskaan jäisi rajaa. Tällä ihotyypillä saisin pian kunnon bratwurstiraidat. Pistin öljyä nännien kärkiin ja häpyhalkiolle, nopeasti ettei kukaan näkisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.