Arovuori kaipaa maatalouspolitiikkaan pitkäjänteisyyttä ja vähemmän tukea.
Hän hahmottelee järjestelmää, joka ohjaisi selvästi mutta vähitellen rakenteen kehittämistä kannattavampaan suuntaan. Tilanpidon tai EU:n ohjelmakauden alkuvaiheessa määriteltäisiin ajan kuluessa asteittain aleneva tukitaso.
"Haluaisin nähdä, että sen sijaan että tapellaan puolustustaistelua, olisi tästä eteenpäin 15 vuoden ketju asteittain pienenevään maataloustukeen."
"Pitäisi olla näkymä siitä, missä halutaan olla 20 vuoden päästä. Ensin pitäisi miettiä tavoitteet, ja sitten se, mitä niiden toteuttaminen saa maksaa. Halutaanko että maataloudella on sosiaali- tai aluepoliittista ulottuvutta? Jos näin, niin millä tasolla? Sitten mietitään taaksepäin: Miten tavoitteeseen päästään? Toimenpiteiden pitäisi olla huomattavasti nykyistä enemmän investointi- ja muiden rakennetukien kaltaisia."
Investointeihin tai kehittämiseen kannustaminen ei kuitenkaan tarkoita vain yhä suurempien tilojen tukemista.
"Tilan kannattavuus ei ole tilakokokysymys, vaan olennaista on se mitä tilalla tehdään. 12 lehmän tila, jolla on kovat tuotokset ja työt tehdään itse, voi olla juuri sellainen että se täyttää kaikki edellytykset vielä 10 vuoden päästäkin. Politiikan asteittainen purkaminen parantaisi kaikkien sellaisten tilojen toimintaedellytyksiä, jotka ovat jo nyt opetelleet toimimaan markkinamekanismien ohjaamina."
Arovuori pitää osin onnistuneena EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista: Tuotantotuista luovuttiin vähitellen pitkäjänteisen suunnitelman mukaisesti.
Sen sijaan kansallinen tuki on ollut rakenteita säilyttävää.
"Nykysysteemistä puuttuu täysin näkymä. Siksi se altistaa kritiikille. Julkisen rahan käytön pitää olla perusteltavissa, koska sitä on koko ajan vähemmän käytettävissä. Miten vaikkapa ilmastonmuutoksen torjuminen rahoitetaan? Jos tukien oikeutus rapautuu, paine niiden leikkaamiseen kasvaa. Hallitun uudistamisen sijaan maatalouspolitiikan rakenne voi uudistua rytinällä."
Hän hahmottelee järjestelmää, joka ohjaisi selvästi mutta vähitellen rakenteen kehittämistä kannattavampaan suuntaan. Tilanpidon tai EU:n ohjelmakauden alkuvaiheessa määriteltäisiin ajan kuluessa asteittain aleneva tukitaso.
"Haluaisin nähdä, että sen sijaan että tapellaan puolustustaistelua, olisi tästä eteenpäin 15 vuoden ketju asteittain pienenevään maataloustukeen."
"Pitäisi olla näkymä siitä, missä halutaan olla 20 vuoden päästä. Ensin pitäisi miettiä tavoitteet, ja sitten se, mitä niiden toteuttaminen saa maksaa. Halutaanko että maataloudella on sosiaali- tai aluepoliittista ulottuvutta? Jos näin, niin millä tasolla? Sitten mietitään taaksepäin: Miten tavoitteeseen päästään? Toimenpiteiden pitäisi olla huomattavasti nykyistä enemmän investointi- ja muiden rakennetukien kaltaisia."
Investointeihin tai kehittämiseen kannustaminen ei kuitenkaan tarkoita vain yhä suurempien tilojen tukemista.
"Tilan kannattavuus ei ole tilakokokysymys, vaan olennaista on se mitä tilalla tehdään. 12 lehmän tila, jolla on kovat tuotokset ja työt tehdään itse, voi olla juuri sellainen että se täyttää kaikki edellytykset vielä 10 vuoden päästäkin. Politiikan asteittainen purkaminen parantaisi kaikkien sellaisten tilojen toimintaedellytyksiä, jotka ovat jo nyt opetelleet toimimaan markkinamekanismien ohjaamina."
Arovuori pitää osin onnistuneena EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista: Tuotantotuista luovuttiin vähitellen pitkäjänteisen suunnitelman mukaisesti.
Sen sijaan kansallinen tuki on ollut rakenteita säilyttävää.
"Nykysysteemistä puuttuu täysin näkymä. Siksi se altistaa kritiikille. Julkisen rahan käytön pitää olla perusteltavissa, koska sitä on koko ajan vähemmän käytettävissä. Miten vaikkapa ilmastonmuutoksen torjuminen rahoitetaan? Jos tukien oikeutus rapautuu, paine niiden leikkaamiseen kasvaa. Hallitun uudistamisen sijaan maatalouspolitiikan rakenne voi uudistua rytinällä."
Vastaukset 18
Vanhimmat
niin se menee kun aletaan leikkaamaan, eikä ole vielä kunnolla alettukaan, EU tuleva liitovaltio tulee tarvitsemaan kaiken ihan kaiken!
.. Sipilän Sota loput!
-tämmöisillä alkuhyrinöillä, kuin kinkerillä ennen wirrenveisuuta, mielialaa pohjustetaan, nyt Maaseutua valistetaan ja aivopestään ottamaan vastaan väistämätön EUn- tulemus!
Se on muuttunu jo ja paljon Mikään ei ole kuin ennen .Suuret ovat suosiossa ja herrat sitä oikein ajaa ,mitä isompaa,se kukoistaa ja tuetaan.Tukia jaellaan.
niin se om, EUpiiskaa robottilypsyllä lisää tuotantoa, aivan sama kaava, kuin hykyset manuaalilypsäjät laajentaa, että pysyy(is) pelissä mukana
EU la on aivan samat laialaisuudet kuin liiketoimessa yleensä, liika pois, Sipiläkin tulee potkimaan tuhansia Uudesta Sotesta hoitajia, mistäpä se muualta säästö tulee, semminkin, kun Pörssihaukat johtaa!
Miksi tällainen tilanne Suomessa on mahdollista, se on siksi, kun Suomi on kasvatettu pelkäämään esivaltaa -ja K-mäellä Lestaa!
jos suomessa Pörssihaukkojen tasoiset miehet mustissaan" olisi hallituksessa, niin Sipilältä nyt lumien(ei tykitettyä) aikaan olisi jäänyt piiiitkät jälet hankeen ja horisontissa "musta piste! (ei Nätti)
Mihin pohjoisen Laestadiulainen valta perustuu, se on aivan samaa, kuin oli Itä-Saksan ja nyt on P-Korean, ensin #suudellaan ja sitten kirvestä kalloon fyysidesti ja henkidesti ja mobedistit on Hulluja ja Ps.läiset joitten kanssa ei saa puhua, minäii 13 v olin Kärsässässä töissä ei asiallista asiaa sanakaan, se ahistaa ja wttaa ja on# MEETOOTA!
#Hoitokokouksissa loihettiin kuin mantraa#missä kissa, missä kissa?, samaa loihti eräs(ei kärsämäkinen) kun ammuin hänen metsäkissansa, metsä täynää höyheniä, ensin luulin, että höyhen tyynyjä revitty metsään, vaan ei, kun 10 kilon kolli söi riistapoikueet, ostin kopan kolomosta kissanomistajalle niin sanoi, ett ois vielä 3kissaa..
,, ja vakoilla naapureita ja "kiristää vaikka #käsidesillä!
Eikä huomata "malkaa omassa silmässä, kun kiihkon-katse naapuriin on rävähtämätön, ei huomata kuinka #käytäväll oven takana on "2 kenkäparia ja itse on ulkona!
ainainen kysymyshän kuuluu, että mikä on maatalousyrittäjäin saama vuositulo, vastaus on, etttei sitä pysty kukaan tarkasti laskemaan, kuitengin yritin ja sain tulokseksi 9000- maito tilan saamat tuet lomitus tuottajan maidosta saama hinta, tulos oli 161000e/v, jos jakaantuu 2delle=80000e/ ja jos 3le=27000e/hklö/v, meneekö siitä veroa?, sitä ei osaa laskea kukaan, tai osaa mutta se riippuu mistä laskija roikkuu, tosiasiahan on, että tuen lisäksi maatalouden saama verovähennykset on kateuden kohde palkansaajille, huomioitavaa kuitengin on, että maatalous ostaa Alv-veroitettuja kaupasta ja saa Alvit takaisin jos on osoittaa ne kuuluvan vähennyksen piiriin, pääsääntöisesti kaikki.
on muistettava, että jos maajussit loppuis niin loppuis Kärkkäinenkin ja K-kauppa!
Maataloustuotteitten saannin siirtyessä "satamaan nousiss ruoan -hinta mielivaltaiseksi!, jossa nollillakin on merkitys.
em laskelma on tyypillinen näillä korkeuskäyrillä oleva 30lehmän/40 -50ha peltoa oleva tila, tila joka on EU-politiikan pakottaman ainaisessa löysässähirressä ja navetan päädyssä kiskot..
Montako sikaa ? ja varsinkin montako karjua ?
no joc Maitotiliin verrataan v/b 160000eurua, niin jaetaan 1,42 sianlihan tuottajahinta/kg= 113000 kilua lihaa ja kun sika kasvaa 500g/vrk niin113000/0,5 kg=226 sikaa syötettävä vaadittavan lihan tuottamiseen,brutto
miinus kulut ja verot ja tuotantotilan kuoletus jatkuva tuotos/kierto vaatii toiset 226/ sikaa em menoihin kasvamassa. yt 450 sikaa/v, (nolla kokemuksella sanoisin?
em ainakin yksi karjua ja testosteroniaa. (nolla kokemuksella, sanoisin?
Sipilälle tärkeintä ovat laittomat maahantunkeutujat. Suomalaiset ovat Ö - Luokan kansalaisia OMASSA maassaan.
Näistä maahantulijoista äärioikeisto pääoma(johon Sipilä on vienyt myös Keskustan) kerää Suomeen vastavoima- reservin työehtosopimus neuvotteluihin, jos Suomalainen työntekijä ei hyväksy leokattua ja tarjottua, niin mamut kyllä hyväksyy, jotka verorahoilla elätetään ja "parastapöytään tarjotaan.
Kyllä punikin pittee saaha kotona makkoilla.
Ruotsin sosialidemokraatit ovat entisen pääministerinsä Gunnar Päärssonin mukaan harjoittaneet täysin väärää politiikkaa. Kyseinen Pärssonhan on samalla ruotsin metsähallituksen påääjohtaja. Perustelu oli selväjärkinen. Kannattamaton maatalous on tyhjentänyt pohjois ruotsin miltei kokonaan.
Metsät saadaan kyllä hakattua, kun tulee asuntovaunut ja motot muualta ruotsista. Samoin metsän istutuskin onnistuu koneilla. Sitten tuleekin se vaikein paikka. Taimikon hoito vaatii ihmissilmää ja raivaussaha käyttäjäänsä. Taimikot itseasiassa jäävät hoitamatta, koska väki on jo kaikonnut seudulta pois.
Pärssonin ehdotus onkin tramaattinen: Myydään valtion metsät nimellis hintaan vielä paikalla olevalle väestölle. Kun he saavat kantorahatulot, niin he myöskin hoitavat metsät, ja heidän ei tarvitsekkaan muutta paikkakunnalta. Perustelu on järkevä: Ruotsin kansallisomaisuudesta, metsistä ei pidä kukaan huolta.
Siispä sosialidemokraatit marssivat nelirivissä mereen niin että porreet vain nousee. Päärsson yrittää karjua vieressä: SEIS SEIS ja TAKAISIN SUUNTA ON TÄYSIN VÄÄRÄ. Herää vain kysymys: Mahtaako kääntyminen onnistua, onkohan virhe ropakannalla kenties liian pitkät perinteet??
Ei onnestu tai siis kyllä onnestuu, ja hyvinpä kauppasa tekee ottajista on tunkua ja k-kirjoihin nimiä tulee, metsä kasvaa ja sitä hoidetaan, eriasia kuka hoidon valvoo ja kuka hoidon opettaa, metsät hakataan ja istutetaan uutta tainta tai sitten ei, lopputulos ononnellinen, metsät on juotu, taimet rankona makaa kuopissaan, mutta hei uutta sirkkaa jo nousee, hoitajat ja nautinnan saaneet kuolleet, kutka omistaa kasvavan uuden metsän?