Armeija kokemukseni

Kysyihän ne jo kutsuinnoissakin että oletko varma että haluat armeijaan..?
Tänään voisi kysyä heiltä että miksi armeija on sellainen, sanoihin armeijaakin aika heikoksi.

Kun menin armeijaan niin kunto oli huono.
Peruskoulun jälkeen elämä oli ollu aika laakereilla olemista joten kunto oli täysin romahtanut, se vähän mitä edes oli, hain vuoden lykkäyksenkin että olinko mä sitten vajaat 20 kun menin armeijaan..

Alokasaika oli rankkaa koska liikkumista oli niin paljon, jalat ei kerta kaikkiaan kestäny. Voi tietysti olla että esimerkiksi maiharitkin oli niin huonot että jälkeenpäin kun sitäkin ajattelee niin niillä on aika iso merkitys jaloille, kengillä. Työelämäss missä ihan lopussa mainitsen niin liikuntaa saa paljon, huonot kengät erottuu kyllä ja silloin jalat kipeytyy jossain vaiheessa.
Manhat maiharithan on karmeat, ne on niin kovettuneetkin että varmaan jo torjuu luodinkiin.

Joka ilta jalkoja särki niin että ei ole tosikaan, hyvä kun pystyi iltalaskennassa seisaallaan, aamuksi ei palautunut missään nimessä eli kierre oli valmis sen suhteen. Ps, iltalaskennassa muuten pyörtyikin joku että oli siellä joku muukin aika kovilla. Laskin ne kilometrit että paljonko suurinpiirtein mentiin joka päivä, en enää edes muista varmaan 10km oli aika lähellä totuutta ja niinä päivinä kun oli ammut eli marssi radalle niin kilometrejä tuli vieläkin enemmän. Yksittäinen matka ei ollu pitkä mutta kun niitä oli niin helvetin paljon niin alkaa rassaamaan, aamupalalle, takaisin, luennolle, takaisin, varastolle, takaisin, lounaalle, takaisin, luennolle, takaisin, luennolle, takaisin, päivälliselle, takaisin, iltapalalle, takaisin.. alkupäivinä oli tietysti joissain kohdin muutakin menoa kuten lääkärin tarkastukset, varuskunta-alueeseen tutustuminen jne. Kyllä siinä piip sai liikuntaa niin että ollu ihan tosikaan.

Fyysinen rankkuus oli sekin huono puoli kun yöunet oli miten, rasitus ihan järkyttävä niin ei sitä luennoilla ollu hereillä yhtään, silmät oli auki väkisin. Koska oli nuori, ei ollu sellaista itsetuntoa kuin nyt on, että olisi sanonut ongelmistaan, että se jää sitten kokonaan kouluttajien ja muiden vastuulle osata huomata ja reakoida oikein. Arvatkaa kiinnostaako niitä kovinkaan paljoa..

No ei se ollu ainoa ongelma.
Viimeinen niitti: Kasarmi oli homeessa bingo, hengitysvaikeudet alkoi ja muu sairastelu, en ollut ainoa vaan jossain vaiheessa tästä tuli jo lähes epidemia ja varuskuntasairaala täyttyi, tupa oli varuskuntasairaalassa heh.. eli hengitysvaikeudet, kova kuume, korvatulehdus niin että kuulo meni.. Home ongelma rajattiin kahteen tupaan :D todellisuudessa mikään ei ole niin varmaa kuin se että koko kasarmi on ollu ihan homeessa 120% varmasti.

Alokasaika meni, kas kummaa en päässyt tehtäviin joihin olisin halunnut.
Koska olin varmaan laiska kun en viitsinut pysyä aina mukana, coopertuloskin oli aika huono..
Eli ei siellä armeijassa päätä tarvita, hyvä kunto riittää niin olet pätevä.
Se vie sen motivaation rippeen jossa olisi voinut vielä roikkua kun olisi päässyt joihinin niihin koulutuksen erikoistumisiin mihin hain.

Olin kai jotenkin henkisesti loppu, varmaan jo ennen armeijaakin henkisesti liian heikko millä tarkoitan sitä enemmän että ei ns elämänkokemusta.

Yhdellä leirillä alkoi vituttamaan kun yksi osa joukkoa sai koko ajan olla eräässä paikassa yöt nukkumassa sängyissä ja lämpimissä tiloissa ja muut sitten muualla. Ei hitto, menin valittamaan kuumetta muistaakseni tai jotain, laitoin kuumemittarin vieressä olleeseen valaisimen polttimoon että sai vähän lukemia mittariin ja pääsin kasarmille saikulle.

Ps, olisin todella halunnut suorittaa armeijan mutta, koin sen tylsänä, ahdistavana, turhana, henkisesti rassaavana.. Moni palvelustoveri oli ihan mukavaa porukkaa, kouluttajatkin moni mutta päädyin astman ja allergioiden takia tilkkaan vielä jossa sitten lekuri jossain vaiheessa kysyi että haluanko jatkaa vielä armeijaa.

Siihen se loppui :(
Lopuksi sanoihin että ei kukaan ole niin huonossa kunnossa että ei kykene suorittamaan armeijaa. Armeijan pitäisi kyetä hyödyntämään kaikki varusmiehet että ei tuosta kovin hyvää makua jäänyt armeijasta, sodanaikainen tehtäväkin olisi ollut ihan turha, joskin se varmaan nyt muuttuisi sodan aikana joksikin muuksi koska kyseistä toimintaa ei liene enää ehkä, kaikille ainakaan.

Armeija ja sota on kaksi ihan eri asiaa, ei armeijan pidä niin kovaa kouluttaa varusmiehiä tosi tilanteeseen että se menee jo liian todeksi. No mitä näitä murehtimaan, työelämässä olen pärjännyt kuitenkin jo yli 20 vuotta, samalla työnantajalle.

Upinniemi-Mäkiluoto: Valesotilas.
Hieno paikka tuo Mäkiluoto itseasiassa, vähän toista kuin että pitäisi jossain olla itikoiden syötävä kuusimetsässä, paska reissu mutta tulipahan tehtyä.