tutkimuksien mukaan tunteiden tukahduttaminen on alhaisen sosiaalisen hierarkkian ihmisille tyypillinen keino välttää konfliktien syntymistä (muiden kanssa). sen sijaan korkeammassa sosiaalisessa hierarkkiassa olevat yksilöt pystyvät vapaammin tuulettamaan tunteitaan muiden kanssa (ja saavat enemmän empatiaa)
tämä sama ilmiö ei esiinny ihmisillä vaan myös eläimillä esimerkiksi rapujen hierarkkiassa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5357557/
ihmisten kokema uupumus ja masennus johtuu siis yleensä ihmisen alhaisesta hierarkkia tasosta eikä aivojen kemiallisesta epä-tasapainosta
tämä sama ilmiö ei esiinny ihmisillä vaan myös eläimillä esimerkiksi rapujen hierarkkiassa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5357557/
ihmisten kokema uupumus ja masennus johtuu siis yleensä ihmisen alhaisesta hierarkkia tasosta eikä aivojen kemiallisesta epä-tasapainosta
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole ikinä uskonut siihen puppuun, että masennus johtuisi jostain aivokemioista. Sitähän psykiatrit jauhaa jatkuvasti ja hoitajat vertaa masennusta diabetekseen. Miten ne voi olla niin pihalla? Eipä ne lääkkeet kenenkään sosiaalista asemaa paranna eikä muutakaan. On helpompi hyväksyä, että on outo ja syrjäytyä ja oppia elämään itsensä kanssa kuin sekoittaa aivokemiansa ehkä lopullisesti. Ainakin on sovussa itsensä kanssa. Venloista olen juuri vierottautunut, mutta kai siinä se kolmisen vuottakin voi mennä kun elimistö ja aivot toimii ilman huumetta kunnolla. Eläkkeellä on aikaa katsella rauhassa.
Joka jutusta tehdään tauti tai vähintäänkin vaiva, mihin on lääke. Se bisnestä.
Medikalisaatio tekee meistä lopun.
Tuo on niin totta. Kukaan psykiatri/hoitaja ei ota kuitenkaan mitään vastuuta lääkkeiden haitoista ja suoranaisesta valehtelusta. Kaksisuuntainen on kehittynyt oman tuttavapiirin mukaan niille joita on ensin lääkitty masennuslääkkeillä. Seurauksena on tullut mania johon sitten määrätty jotain muuta. Itselläkin kokemusta miten ensin lääkitään vahvoilla antipsykooteilla eli neurolepteilla. Näistä lääkkeistä johtuvaan ahdistukseen, masennukseen, tyhjyyden tunteeseen (kun aivot todella lyö tyhjää) vielä lisäksi määrätään masennuslääkkeitä. Kyllä siinä on pää kestokyvyn rajoilla.
Nyt olen päässyt molemmista eroon ja olotila vihdoin tasainen. Tätähän ei hoitavalle taholle saa sanoa, koska alkaa huolestuminen. Olen kokenut senkin. Kun joku alkaa kysellä ja etsiä niitä ongelmia ihmisestä, se vaikuttaa ainakin minuun negatiivisesti. Tunnen itseni sairaammaksi kuin olenkaan. Olen hoitavan tahon mielestä sairaudentunnoton! Eli jos voin hyvin lääkkeettä, olen heidän mielestään suistumassa psykoosiin vähintään enkä vaan tajua sitä. He kun eivät tiedä kuinka pitkän yksinäisen prosessin olen käynyt itseni kanssa, että olen päässyt lääkkeestä eroon. Joten kun kerron voivani hyvin ja lääkitykseni olevan kunnossa, he antavat positiivista palautetta. He iloitsevat siitä, että lääkitys on oikea ja hoitotasapaino on hyvä. En minä halua tuota illuusiota rikkoa, koska sellainen ei vain sovi heidän ajatusmaailmaansa, että voin paremmin lääkkeettä ja siitä totuudesta seuraa ahdistava tiukka ote minusta, jolloin alan itsekin pelätä ja omakin mielenrauha järkkyy. Eli haen lääkkeet apteekista määräajoin ja saan elää rauhassa.
Joo, ne lääkkeet vaan pitää hakea,se on helpompaa niin.Viimeksi kerroin reumalääkärille syömäni määrän neuroleptejä ikään kuin vahingossa.Lääkäri sanoi,että olisi tärkeää tietää mitä syön ja sanoin,että minä en ole niin varma,että minä koen sen eri tavalla.Sitten lääkäri kysyi,että syönkö 200 mg (määrätty 400 mg) Vastasi siihen,että joo ja sen hän kirjasi ylös ja on tosi asia,että 200 mg syön.Haen apteekista 400 mg,koska en tiedä mitä muuta tehdä.Psykiatri yritti määrätä 600 mg alunperin...kuukaudessa.
Tällä 200 mg lla saan nukuttua ja vähempikin varmaan riittäis
Lääkettä joka tunnetilaan.Nyky psykiatrian mukaan et voi voida hyvin. Olet maaninen lääkitään surulliseksi. Sitten olet masentunut tai pipo. Ja aivokemiat on lääkekokeilujen jälkeen mitä sattuu. Diagnoosia diagnoosin perään. Oman kokemukseen pitäs käsitellä tunnelukkoja terapiassa,mutta miten käsittelet,jos et tunne juuri mitään perus tuntoja Ahdistus ja alakulo päivästä toiseen,pääkoppa sotkettu lääkkeillä ettei tietoa mikä johtuu mistäkin.
voi pyyhkiä perseensä.. siihen se kelpaa ei muuhun. !!!!!!!!!!!!!!!
On ikivanhaa tietoa, että alhainen sosiaalinen asema korreloi lähes kaikkien sairauksien ja kuolleisuuden kanssa. Ennen vanhaan tosin kuviteltiin yleisesti, että korkeassa sosiaalisessa asemassa olevat kuolevat useammin esimerkiksi sydäntauteihin, koska heidän elämänsä oli vastuullisempaa ja stressaavampaa. Ns. Whitehall-tutkimuksissa kävikin ilmi, että nimenomaan alhainen sosiaalinen status on yhteydessä sairastavuteen ja kuolleisuuteen. Ei ole väliä mikä sosiaalinen hierarkkia on kyseessä -jos vertaillaan esim. tohtoreita ja maistereita, tai alemman ja ylemmän keskiluokan ihmisiä, niin tämä yhteys säilyy, vaikka tavallaan hierarkian sisällä kaikilla on jokseenkin vakiintunut ja hyvä asema yhteiskunnassa. Sama ilmiö toistuu tietenkin eläinmaailmassa sosiaalisilla lajeilla. Tämä yhteys on kiehtonut tutkijoita ja sitä on pyritty selittämään mm. sillä, että alhaisessa asemassa olevat saavat vähemmän sosiaalista tukea ja heidän elämänsä on yleensä ottaen epävarmempaa ja vaikeammin ennakoitavaa, kuin ylemmässä sosiaalisessa asemassa olevilla. Uskon, että jos ihmisellä on hyvät sosiaaliset verkostot ja vakiintunut toimeentulo, niin tämä vähentää itsessään sairastavuutta myös masennukseen, vaikka ei olisikaan kovin korkeassa asemassa. Jos ihminen kokee voivansa vaikuttaa työhönsä ja tuntee olevansa arvostettu jäsen jossain yhteisössä/perheessä, niin myös alttius depressiolle laskee. Tietenkin asema sosiaalisessa hierarkkiassa välittyy myös kehon toimintoihin mm. kroonistuneen stressinä ja alhaisena immuniteettina ja välittäjäainejärjestelmien toimintaan. Lääkärit hoitavat sitten näitä oireita muun muassa verenpaine- kolesteroli- ja masennuslääkkeillä, vaikka työorganisaation toimintatapoihin ja työyhteisön hyvinvointiin tai henkilön toimeentulovaikeuksiin/ihmissuhdevaikeuksiin vaikuttaminen olisi olennaisempaa. Ehkä tehokkaimpia "lääketieteellisiä" interventioita voisivat ollakin interventiot, jotka lisäävät erityisesti köyhien elämänhallinnan, osallisuuden ja itsekunnioituksen tunnetta ja vähentävät esim. ylensyönnin ja päihdeaddiktioiden kehittymisen riskiä.
Toronton yliopiston professori Jordan Petersonin luentoja aiheesta löytyy Youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=vKXD8ZEwAmw