Olet ollut paljon ajatuksissani viime päivät. En tiedä miksi. Mikä toi taas nämä tunteet ja mietteet takaisin. Ikävänkin. Olla toisaalta onnellinen toisen puolesta ja silti... Niin.
Ajatteletkohan koskaan minua?
Ajatteletkohan koskaan minua?
Vuori nimeltään Zugspitze
nainen.pohjoisesta
18746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kunpa meillä olisi ollut mahdollisuus kokeilla, olisiko tässä ollut aihetta johonkin suurempaan. Olisin halunnut jakaa elämäni kanssasi, mutta tilanne oli mikä oli ja tunteetkaan eivät kuitenkaan tainneet kohdata. Ja sitten vaikenit. Se sattui. Se on kuin kipeä piikki tuolla sisimmässä, enkä tiedä miten sitä tulisi hoitaa.
Ja toisinaan mietin, olisiko minun pitänyt olla tunteistani hiljaa ja säilyttää tämä ystävyys. Kaiken hinnallakin.
Älä enää vastaa. Ei enää tämän hiljaisuuden jälkeen, jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa minulle. Nämä päivät ovat jo murentaneet minut, enkä kaipaa enempää iskuja.
Ajattelen Sinua koko ajan, päivin öin. Liittomme on pelkkä kulissi.
Anna joku merkki minulle. T
Jos olet nainen niin se sun pitäs osottaa siellä missä näemme, säikäytit hieman aiemmalla käytöksellä ja sen taki en oo oikein uskaltanut edes kehua kun en halua ahdistaa kun suahan ahistaa että miehet ihastuu helposti niinkuin sanoit vaikka mun tunteet ollu aitoja alusta asti.
Yritän kuitenkin alkaa taas osottaan samanlaista huomiota ihan jo ystävällisyydestä kuten aiemmin koska se yhteys mikä meillä oli alussa ja miten hyvin tultiin juttuun ja jännittämättä puhuttiin kaikkea mahollista niin se on niin arvokasta että en ole valmis heittään pois sitä joten en luovuta eikä tarkota että yrittäsin iskeä jos et sitä halua mutta ansaitset kaiken huomion ja sen että sulle sanon ja muistutan kuinka ihana nainen olet
Parhin vuoreni.
En voi luopua sinusta ajatuksen tasolla. Olen yrittänyt, mutta sinä hetkenä kun päätän lakata rakastamasta ja uskomasta rakkauteen, jokin aina kuolee minussa. Tuntuu kuin en eläisi enää lainkaan. Kaikki katoaa. Sanat, palo elämään, tunne siitä että olen ja hengitän, tunnen jotain pyhää, jotain mitä haluan vaalia. Tämä järjen viitoittama elämä ei vain sovi minulle. Olen kahden valtakunnan lapsi - todellisen ja uneksitun, ja mitä todellisuus ei tarjoa, sen uneksin. Ja mitä merkitystä sillä olisikaan vaikka yhä osoittaisin sanani sinulle? Todennäköisesti niitä ei kukaan koskaan lue tai näe. Ne ovat vain hiipuvan tulen kipunoita yössä.
Ajatuksia ei kukaan voi kieltää mutta muuten kannattaa antaa olla rauhassa kun hänen elämä on muualla. Älä sotke äläkä sotkeennu. Hän on valintansa tehnyt aikanaan, kunnioita sitä.
Samaa mieltä, ihan yleisellä tasolla. Jokaisella on oikeus tehdä oman elämänsä päätölset, eikä ne kuulu muille.
Reilu peli tulla sanomaan ihan jonkun toisen puolesta, että älä tee sitä äläkä tee tätä. Mitä kukaan teistä tietää toisten ajatuksista ja tunteista?
Siitä ei ole tarvetta murehtia. Minulla ei ole enää hänen puhelinnumeroaan, etten enempää nolaisi itseäni. Mutta en voi sanoa, ettemmekö enää näkisi. Se on yhä täysin avoin kysymys. Olen oppinut luottamaan häneen niin paljon yhdellä elämäni osa-alueella, että sitä aukkoa on todella vaikea korvata ja päivästä toiseen se on yhä ratkaisematon kysymys siitä, miten pitkälle minun pitää tässä itseni rankaisussa ja oikein toimimisessa mennä? Jos hän omin sanoin pyytäisi minua poistumaan täydellisesti elämästään, niin se ei jättäisi juurikaan vaihtoehtoja, nyt kaikki on enemmän oman tulkinnan, oikean ja väärän, harmaan alueen varassa, jota itse olen yrittänyt määritellä.
No siinähän ne oli ylempänä selvitettynä moneen kertaan vai etkö ymmärtänyt.
Niin yhen osapuolen tunteet ja ajatukset on kirjoitettu tänne, mutta kukaan ei voi meistä sanoa siitä toisesta osapuolesta mitään kuin mitä tämä itte. Mistäs sitä tietää mitä tämä miettii ja ajattelee?
Sellaisia tarvitsekaan tietää, täällä kommentoidaan täällä olevia kirjoituksia mikäli haluaa ja se riittää. Muusta ei tarvitse tietääkään.
Mitä nyt ylempänä aika suoraan neuvotaan ikään kuin tiedettäisiin koko asia. Ei varmana kukaan täällä voi sanoa mistä on kyse.
Itse asiassa päätöksenteko asiasta kuin asiasta viedään toiselta pois, jos hän ei tiedä asiasta ts. näissä jutuissa siis tunteista ym. Ei siinä toista ihmistä kunnioiteta. Se on sama asia kuin töissä yrittäisit tehdä päätöksiä puolittaisilla tiedoilla.
Kari sinäkö se?
Kuka sinä olet?
Jokaiselle pitäisi olla itsestään selvää milloin tunteista ollaan hiljaa ja milloin ei. Kaikki muu on silkkaa itsekkyyttä.