Alotin viime syksyllä opiskelemaan hiusalaa. Oon opiskellut melken vuoden ja nyt päättänyt lopettaa opiskelun. Tykkään ihan alasta mutta en vain fyysisesti enkä henkisesti enään jaksa. Mun koulumatka on päälle 40km pitkä ja kestää n. 2h kahdella eri bussilla. Herään aamulla klo. 6.00, bussi lähtee 7.00 ja on opiskelu paikka kunnalla 8.15 josta menen vielä eri bussilla koululle. Oon koululla n. klo. 8.40 ja kouluhan alkaa 8.15 eli olen myöhässä joka päivä. Muuta vaihtoehtoa ei ole, koska tämä seitsemältä lähtevä bussi on ensimmäinen lähtevä aamulla. Olen 8h koulussa, bussi lähtee 16.15 ja olen kotona puoli kuusi. Ehdin syömään ja käymään pesulla ja sitten jo väsyttääkin. En ehdi/pysty mitenkään tekemään vielä läksyjä jossain vaiheessa päivää. Tämä on mun arkea. Mun kroppa ei myöskään kestä tätä alaa, pitää olla jalkojen päällä se 11h joka päivä ja vielä koulussa huonoissa asennoissa kun työskentelee. Selkä ja niskat aivan jumissa. Välillä en edes pysty kääntämään päätä jompaan kumpaan suuntaan kun niin jumissa. Mulla on myös migreeni, johon tosin esilääkitys mutta eihän tuokaan niitä päänsärkyjä tai migreenikohtauksia kokonaan vie pois. (Mun migreeni laukee joskus hajuista joten välillä koulussa oleminen laukaisee migreenin) Mulla on aika pahaa masennus taustaa joten väsyn muita herkemmin ja pelottaakin, että masennus nyt uusiutuu tän kaiken takia. En vain suoraan sanottuna kykene jaksamaan tätä arkea ja kaikkea mikä tulee koulun kanssa.
Kaikki sukulaiset ja perheenjäsenethän ei tätä tunnu ymmärtävän ja sanoo vain kuinka ”kaikilla on sama tilanne” en vain tiedä, tuntuu jotenkin tosi ahdistavalta tää kaikki ja suoraan sanottuna en tiedä mitä tehdä mun elämällä tällä hetkellä.
Jos kellään on samallainen/saman olonen tilanne tai vaan muita elämän ohjeita olisi kiva kuulla. Ja jos on ollut samankaltaisessa tilanteessa, miten olet siitä eteenpäin jatkanut?
Kaikki sukulaiset ja perheenjäsenethän ei tätä tunnu ymmärtävän ja sanoo vain kuinka ”kaikilla on sama tilanne” en vain tiedä, tuntuu jotenkin tosi ahdistavalta tää kaikki ja suoraan sanottuna en tiedä mitä tehdä mun elämällä tällä hetkellä.
Jos kellään on samallainen/saman olonen tilanne tai vaan muita elämän ohjeita olisi kiva kuulla. Ja jos on ollut samankaltaisessa tilanteessa, miten olet siitä eteenpäin jatkanut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus sitä ihmettelee nuorten voimattomuutta. Miten näiden käy elämässä? Ovat varmaan jo kolmekymppisinä vanhainkodissa täysihoidossa.
Tässä tapauksessa koulumatka on pitkä. Ongelma ratkeaisi muuttamalla koulun lähelle. Siis yksinkertainen ratkaisu, mutta mikä estää?
Usein väsymykseen auttaa riittävä määrä tekemistä, ei sitten ehdi ajatellaväsymystä. Tai olisiko syytä käydä lääkärissä tarkistuttamassa terveys kaikin puolin?
Hiusala on erittäin haluttu. Ei kannattaisi jättää kesken!
Joskus sitä ihmettelee nuorten voimattomuutta. Miten näiden käy elämässä? Ovat varmaan jo kolmekymppisinä vanhainkodissa täysihoidossa.
Tässä tapauksessa koulumatka on pitkä. Ongelma ratkeaisi muuttamalla koulun lähelle. Siis yksinkertainen ratkaisu, mutta mikä estää?
Usein väsymykseen auttaa riittävä määrä tekemistä, ei sitten ehdi ajatellaväsymystä. Tai olisiko syytä käydä lääkärissä tarkistuttamassa terveys kaikin puolin?
Hiusala on erittäin haluttu. Ei kannattaisi jättää kesken!
Niin noh, olen 17 joten jos muuttaisin omilleni en saisi tukia, koska vanhempien tulot vaikuttavat vielä kaksikymppiseksi saakka. En pystyisi mitenkään elämään omillani kun en saisi tukia ja vanhempienkin tulot ei ole mitään silmiä huumaavia joten ei heilläkään ole rahaa mun asumista rahottaa.
Kaikki ammatit ei sovi kaikille. Se on niin. Kemikaaliherkkyys on ikävä juttu. Se että myöhästyt koulusta, kun linkkarit ei kulje, on paha paikka. Saat opettajalta pyyhkeitä ja opinnot kärsivät. Se syö ihmistä sisältä. Aika paha tilanne. Joku täällä puhuu toitottaa laiskuudestasi. Se on täyttä puppua. Aina ei voi muuttaa lähelle koulua. Asunnon järjestyminen läheltä ei välttämättä nappaa jos ei ole fyrkkaa. Monen opintie katkeaa rahan puutteeseen. Tunnen tapauksia. Se on tosiasia. Harmi jos omat vanhemmat paasaavat skeidaa että "kaikilla on sama" . Vanhempien ja läheisten negatiivinen asenne on suurinta keppiä mitä vain voi olla. Vanhemmille neuvoksi "auta" älä "kamppaa". Tsemppiä.