Olen kohta 85 v. Tällä hetkellä terve ja hyvinvoiva. Niinpä asun yksin, lähimmälle bussipysäkille on 400 m. On tuttavia, jotka tarjoavat toisinaan kyydin kauppaan, mutta yleensä hoidan itse kaikki asiani, pankkiin on puolen tunnin bussimatka.
Eihän tässä mitään . . . tänään, ei ehkä huomennakaan, mutta väistämättä tulee päivä, jolloin nykyinen loppuu.
Mietittekö kanssakulkijat, miten selviätte siitä päivästä? Tuleeko joku? Pääsettekö puhelimeen? Vaikka itse saisitte soitetuksi apua, pääsettekö ovelle? Löytyykö avain?
Eihän tässä mitään . . . tänään, ei ehkä huomennakaan, mutta väistämättä tulee päivä, jolloin nykyinen loppuu.
Mietittekö kanssakulkijat, miten selviätte siitä päivästä? Tuleeko joku? Pääsettekö puhelimeen? Vaikka itse saisitte soitetuksi apua, pääsettekö ovelle? Löytyykö avain?
Vastaukset 16
Vanhimmat
No hei sinä 85!
Täällä kirjoittelee samaa ikäluokkaa olevan omaishoitaja.Itse olen 53 v.Kotona olen ollut vuodesta 2007, isä poistui keskuudestamme 2010.Äidin kanssa hoidimme häntä niin pitkään kuin pystyimme.
Äidin kanssa ollaan sitten oltu kahdestaan surussakin.Elämä tosiaan kääntyi kokonaan.Huoneet pölyttyivät, keittiöstä kuului äidin hiljainen itku.Pikku hiljaa siitä toivuttiin, surutyö jatkui pitkään.
Äitini pyynnöstä jäin hänen seurakseen, Todella yksinäistä hänellä olisi ollut jos olisin lähtenyt isän kuoleman jälkeen.Yksin hän ei olisi pärjännytkään, tämän ymmärsin.Kun nuo rajat ovat auenneet niin kaiken maailman kauppiaita,l.varkaita liikkuu koko ajan.Jostain syystä äiti vaan aina aukaisi oven koputtajille.Hänen turvanaan tässäkin asiassa.Paljon muutakin huonoa on sattunut, no paha saa palkkansa.
Toivottavasti sinulta löytyy joku omainen joka pitää huolta sinusta.Kuinka paljon yksinäisiä vanhuksia täällä onkaan muistojensa keskellä.
Nämä avaimet,puhelimet ym.järjestelyt ovat sitten tosi tärkeitä kuin myös muiden jokapäiväisten asioiden hoitaminen.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa!
T:Tekstisi lukija.
Kiitoksia tsemppaamisesta. Hyvin selviän arjesta nyt. Omaisia on, mutta eiväthän he aivan naapurissa asu. Ovat työelämässä ja kiireisiä ihmisiä.
Sehän tässä askarruttaa, että en tarvitsisi mitään kunnan kotiapua, joka kävisi päivittäin, enkä ruoka-annoksia. Sellainen ihminen olisi jollakin lailla avun ulottuvilla, jos vaikka kaatua kupsahtaisi, eikä pääsisi pystyyn. Joku löytäisi. Niinpä olisi mukava, jos joku tulisi omilla avaimillaan kerran päivässä ja moikkaisi. Mutta sellaista lähinaapuria ei ole, minua ei käy päiväkausiin kukaan katsomassa. Tosin olen aina vastannut puhelimeen. Ehkä huoli nousisi, jos en pystyisi vastaamaan. Olen miettinyt, tulisiko naapuri soittamaan ovikelloa, jos en tekisi lumitöitä ja kinokset nousisivat portaille. En tiedä, huomaisiko kukaan.
Tietysti tällainen ongelma on kenellä tahansa yksin elävällä, minkä ikäisellä vaan. Jos jotain sattuu, on vaikea saada apua.
Mutta mielellään sitä on kotonaan. Jo pelkkä ajatuskin, että pitäisi ruveta muuttamaan tällä iällä, tuntuu ylivoimaiselta.
Minä en surkuttele, olen vain realisti.
OmaSeniori turvapalvelu sisältää turvarannekkeen ja kutsupainikkeen, joiden avulla seniori voi lähettää nappia painamalla apupyynnön lähipiirin kännyköihin. Aloituspaketti sisältää WiFi keskusyksikön ja kaksi kutsupainiketta, ilmainen käyttö.
https://www.omavahti.fi/tuote/turvaranneke-wifi/
Onpa mukava kun on tytär . joka voi olla äidin seurassa ja hoitaa häntä. Minä olen yksin omakotitalossa ja hoidan asiat lumitöistä alkaen, mutta minä pääsen asioille kun on auto ja kortinkin sain uusittua. Kiitän luojaa kaikesta jaksamisesta ym. Onhan minulla poikia ja saan heiltä apua kun pyydän , vaikka he asuvat muutaman kymmenen kilometrin päässä. Ikää minulla on 85 v. Jaksellaan niin kauan kuin mahdollista. Olen ollut leskenä yli 10 vuotta. Tämä sukupolvi on selviytynyt monista vastoinkäymisistä ja yritetään pitää yritteliäisyyttä ja säästäväisyyttä kunniassa. jaksamista !!!!!
Jokaisella pitää olla oma huolehtijansa.
Sinulle Viimeisellä ranalla!
Minä todella asun rannalla.Rantatilaani hoidan yksin.Olen paljasjalkainen hesalainen,asunut tietty Hesassa,Jyväskylässä Tampereelta tänne muutin.
Leskeydyin reilut pari vuotta sitten.
Pidän lämpimänä 80 neliöistä rintamamiestaloani,enkä lainkaan tuijjota noihin ikäkertymiin,siis kahdeksankymmentä tulee lasiin ensi kesänä.
Minusta turhan kuluttavaa elää elämää etukäteen,se tulee mitä tulee?
Minulla lapset kolmensadan kilometrin päässä ja lähin naapuri 1,5 km päässä,krematorio tosin vain 60 km päässä,että näillä eväillä jatkan elämää
Aloittaja.
Ystäväpalvelua on joillakin järjestöillä, esimerkiksi Punainen Risti. Ehkä asuinpaikkakunnallasikin on ystävätoimintaa. Sieltä voisi saada luotettavan henkilön, jonka kanssa voisi tavata sopivasti.
Oletko kysellyt tällaisesta?
Tämähän on vuosia vanha aloitus! Miksi se nyt on tapetille nostettu?
Kaikilla ihmisillä on viimeinen ranta, onnea sinulle. Punainen Risti ja kaikki auttajat pyytävät vain rahaa nämä maailman perkeleet--älä auta ketään näitä apinoita koska välirahat menevät huviin ja viinaan. Omaisuus käytä itse jos ei ole sopivia perellisiä.
Yksin asun ja auto on että pääsee edes katselemaan muutakin kuin ikkunannäkymää.
Lapsista ( 2 ) ei ole muuta kuin neuvoja jakamaan, tee niin ja sitten noin, ja paljon muuta joutavaa kuin en ikinä olisi mitään tehnyt.
Monesti päivässä tulee mieleen entä kun voimat ja terveys horjuu?
Kun voimat heikkenee, on kodinhoito tiimi olemassa. Sen lisäksi voi hankkia Oma seniori liiketunnistimen ja turvarannekkeen. Jos ei vanhus liiku aamulla tai aamupäivällä, seuraa hälyytys. Hankinta maksaa € 39,00 kk ja asennus jotakin 60,00 €. Lasten puhelinnumero tiedot vaaditaan.
Kyllä se määrättyä turvaa tuo, kun on turvaranneke, ja tiedot menee omaisille, jos ei itse kykene soittamaan.
Itselleni annan asentaa Oma Seniorin ensiviikolla, hyvää rantamatkaa! ⚓️⛴ 😊
Joku suunnitelma kannattaa tehdä. Kun alkaa elämä olla hankalaa, voi hankkia rannekkeen, joka hälyttää, jos jotain sattuu. Jollekin luotettavalle ihmiselle annettava avain, lapsille tai muille lähisukulaisille jokaiselle omansa avainrenkaaseen.
Ja varottava kiipeilemästä palleille ja tuoleille, sillä ne voivat pettää alta. Kun itse jäin yksikseni, huomasin, etten koskaan aikaisemmin joutunut kiipeilemään siinä määrin, kuin nyt, kun lamput sammuu katosta, yläkaapeista pitää etsiä tavaroita ja ikkunan verho on irronnut pidikkeistään. Hommasin kolmet tikkaat, ettei huteroita rakennelmia tarvitse koota.
Ehjänä olen toistaiseksi pysynyt, ja nyt onkin yksi jälkeläinen talossa turvanani.
Aurinkoisia helmikuun päiviä 2021!
https://www.youtube.com/watch?v=nITX_-ckgVo
Toivottavasti tämä rentouttava musiikki kiidättää ajatuksemme uuteen parempaan aikakauteen,
t. L
Kaunista,,,,, suur KIITOS
alottajalle,,, jos vielä olet keskuudessamme,,,,
täällä on toinenki viimesellä tuonenvirran rannalla, venhettä oottelaan,, ei näy vielä,,,
jaksellaan vaikka ei aina jaksettakaa,,,,
Entinen lastenhoitajamme siirtyi tuonpuoliseen viime yönä .- Lempeät tuulet kummullesi !
Per-kel
Otan osaa,
en kuitenkaan sano, surullista ,
koska se voi olla jopa helpotus hänelle,
kuten joskus minullekki,