Kolmen puhelimen taktiikka!

Olen nettiriippuvainen, minkä vuoksi en voi pitää nettiliittymällä varustettua puhelinta mukanani enkä varsinkaan kotonani. Muuten kaikki aika menisi netissä roikkuen. Joskus kuitenkin pitää päästä hoitamaan esimerkiksi pankkiasioita netissä. Sen vuoksi olen havainnut seuraavan systeemin toimivaksi:

1.) Mukanani on jatkuvasti halpa perus "mummopuhelin" jossa ei ole nettiliittymää. Pystyn siis juttelemaan ja lähettämään tekstiviestejä kuten kuka tahansa, koska näihin asioihin ei liity addiktio-ongelmaa. Halpa peruspuhelin on myös siitä hyvä, että se on kevyt, akku kestää viikkokausia, eikä sen hajoamista tarvitse erityisemmin varoa.

2.) Minulla on kotonani henkilökohtainen älypuhelin jossa ei ole SIM-korttia. Jos tulee tarve hoitaa pankkiasia, niin käyn naapurissa olevassa baarissa jossa on asiakkaille wifi. En voi kuitenkaan jumittua tuntikausiksi roikkumaan nettiin - viimeistään baarin henkilökunta pitää siitä huolen. Lisäksi baariin siirtymisessä on oma vaivansa, mikä ehkäisee addiktiivista kierrettä.

Kun joku kaverini tulee kylään, niin hän voi tarvittaessa virittää omasta puhelimestaan minullekin hotspotin, jos meidän pitää esim. suunnitella jotain lomareissua netin kautta, tai katsella verkkokaupoista tavaroita. Kaverin läsnäolo ehkäisee addiktiivista käytöstä.

Otan samaisen SIM-kortittoman älypuhelimen tarvittaessa mukaan ulkomaan reissulle; minulla on siinä offline-karttasovellus jonka avulla voin suunnistaa vieraassa ympäristössä. Puhelin toimii myös kamerana. On kuitenkin ihanaa olla sosiaalisen median ja muun addiktiivisen paskan ulottumattomissa, ilman SIM-korttia.

3.) Töissä minulla on SIM-kortilla varustettu työnantajan kustantama älypuhelin. Sen avulla voin rajattomasti hoitaa ihan kaiken työhön liittyvän arkisin. Työpaikalla nettiriippuvuus ei muodostu ongelmaksi, koska työyhteisön läsnäolo estää addiktioihin uppoutumisen. Kuitenkin työpäivän päätteeksi jätän aina tämän puhelimen töihin, jotta olen illalla vapaa netin houkutuksista.

Suosittelen tämän tyylistä järjestelyä muillekin jotka kokevat netin liian addiktoivaksi. Olen elänyt itse näin jo muutaman vuoden, ja vaikutukset onnellisuuteen ovat olleet huomattavia. Kotini on nykyään vapaa kaikenlaisista someraivoista ja kohuista, ja olo on muutenkin levollinen!
0333
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Nettiaddikti kirjoitti:

Olen nettiriippuvainen, minkä vuoksi en voi pitää nettiliittymällä varustettua puhelinta mukanani enkä varsinkaan kotonani. Muuten kaikki aika menisi netissä roikkuen. Joskus kuitenkin pitää päästä hoitamaan esimerkiksi pankkiasioita netissä. Sen vuoksi olen havainnut seuraavan systeemin toimivaksi:

1.) Mukanani on jatkuvasti halpa perus "mummopuhelin" jossa ei ole nettiliittymää. Pystyn siis juttelemaan ja lähettämään tekstiviestejä kuten kuka tahansa, koska näihin asioihin ei liity addiktio-ongelmaa. Halpa peruspuhelin on myös siitä hyvä, että se on kevyt, akku kestää viikkokausia, eikä sen hajoamista tarvitse erityisemmin varoa.

2.) Minulla on kotonani henkilökohtainen älypuhelin jossa ei ole SIM-korttia. Jos tulee tarve hoitaa pankkiasia, niin käyn naapurissa olevassa baarissa jossa on asiakkaille wifi. En voi kuitenkaan jumittua tuntikausiksi roikkumaan nettiin - viimeistään baarin henkilökunta pitää siitä huolen. Lisäksi baariin siirtymisessä on oma vaivansa, mikä ehkäisee addiktiivista kierrettä.

Kun joku kaverini tulee kylään, niin hän voi tarvittaessa virittää omasta puhelimestaan minullekin hotspotin, jos meidän pitää esim. suunnitella jotain lomareissua netin kautta, tai katsella verkkokaupoista tavaroita. Kaverin läsnäolo ehkäisee addiktiivista käytöstä.

Otan samaisen SIM-kortittoman älypuhelimen tarvittaessa mukaan ulkomaan reissulle; minulla on siinä offline-karttasovellus jonka avulla voin suunnistaa vieraassa ympäristössä. Puhelin toimii myös kamerana. On kuitenkin ihanaa olla sosiaalisen median ja muun addiktiivisen paskan ulottumattomissa, ilman SIM-korttia.

3.) Töissä minulla on SIM-kortilla varustettu työnantajan kustantama älypuhelin. Sen avulla voin rajattomasti hoitaa ihan kaiken työhön liittyvän arkisin. Työpaikalla nettiriippuvuus ei muodostu ongelmaksi, koska työyhteisön läsnäolo estää addiktioihin uppoutumisen. Kuitenkin työpäivän päätteeksi jätän aina tämän puhelimen töihin, jotta olen illalla vapaa netin houkutuksista.

Suosittelen tämän tyylistä järjestelyä muillekin jotka kokevat netin liian addiktoivaksi. Olen elänyt itse näin jo muutaman vuoden, ja vaikutukset onnellisuuteen ovat olleet huomattavia. Kotini on nykyään vapaa kaikenlaisista someraivoista ja kohuista, ja olo on muutenkin levollinen!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu