Yksinään hän tuijottaa joen uomaa kapeaa. Kättä toivoo kädellensä, ystävää vierellensä.
Mistä voimaa saada voi yksinäinen tyttö tuo? Kuka häntä rohkaisee eteenpäin jatkamaan?
Jos tuo tyttö iloton ei anna joen viedä, niin edessä on onnela kun periksi ei anna.
Säteet kirkkaan auringon pilven takaa pilkistää. Nousee tyttö jaloilleen ja astuu uuteen elämään. Nyt on mieli korkea ja onni hyvä matkassa.
Vierellä on ystävä, kullan kallis, arvokas.
Pieni enkeli varjoissa vaeltaa kohti parempaa paikkaa, pois tästä pahasta maailmasta, mutta se pieni enkeli ei tunnu löytävän tietä, tietä pois tästä kaikesta.
Sen siivet ovat niin puhki, kuluneet, ettei se pääse enää eteenpäin. Ainoa mahdollisuus on lakata vain yrittämästä.
Kuka rakastaakaan minua nyt ja ikuisesti sellaisella antaumuksella, ettei mikään sattuma tai vastoinkäyminen, mikään tekemäni rikkomus voi sitä sammuttaa?
Se on äitini, sinä oma äitini.
Jos vain päästäisin irti, leijuisin pois tästä kaikesta.
Ehkä kärsimys ja suru loppuisi, ehkä voisin saavuttaa jotain uutta, mutta mikään ei voi muuttaa rakkauttani äitiin.
Minä tiedän, että sinulla on vaikeaa, minä tiedän, että sinä pelkäät. Vaikka kuinka haluaisin en osaa auttaa. Mutta ole vahva, itsesi takia. Ole vahva, jotta et häviäisi taistelua valon ja pimeyden välillä. Vaikka en ymmärräkkään miltä sinusta tuntuu. Olen tukenasi aina.
Kylma huone, yksinäinen tyttö. Suuret kyyneleet poskilla, lohduttajana vain haaveita, joille maailma tuntuu olevan liian pieni.
Mistä voimaa saada voi yksinäinen tyttö tuo? Kuka häntä rohkaisee eteenpäin jatkamaan?
Jos tuo tyttö iloton ei anna joen viedä, niin edessä on onnela kun periksi ei anna.
Säteet kirkkaan auringon pilven takaa pilkistää. Nousee tyttö jaloilleen ja astuu uuteen elämään. Nyt on mieli korkea ja onni hyvä matkassa.
Vierellä on ystävä, kullan kallis, arvokas.
Pieni enkeli varjoissa vaeltaa kohti parempaa paikkaa, pois tästä pahasta maailmasta, mutta se pieni enkeli ei tunnu löytävän tietä, tietä pois tästä kaikesta.
Sen siivet ovat niin puhki, kuluneet, ettei se pääse enää eteenpäin. Ainoa mahdollisuus on lakata vain yrittämästä.
Kuka rakastaakaan minua nyt ja ikuisesti sellaisella antaumuksella, ettei mikään sattuma tai vastoinkäyminen, mikään tekemäni rikkomus voi sitä sammuttaa?
Se on äitini, sinä oma äitini.
Jos vain päästäisin irti, leijuisin pois tästä kaikesta.
Ehkä kärsimys ja suru loppuisi, ehkä voisin saavuttaa jotain uutta, mutta mikään ei voi muuttaa rakkauttani äitiin.
Minä tiedän, että sinulla on vaikeaa, minä tiedän, että sinä pelkäät. Vaikka kuinka haluaisin en osaa auttaa. Mutta ole vahva, itsesi takia. Ole vahva, jotta et häviäisi taistelua valon ja pimeyden välillä. Vaikka en ymmärräkkään miltä sinusta tuntuu. Olen tukenasi aina.
Kylma huone, yksinäinen tyttö. Suuret kyyneleet poskilla, lohduttajana vain haaveita, joille maailma tuntuu olevan liian pieni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanoja,hyviä!!!
Olisi alkuun auttanut,ainakin minua jos olisit selvästi erottanut nämä eri runoiksi esim.nimillä.
voisit jaotella runojasi hiukan, olisi helpompi hahmottaa yksi tarina/runo. Ja helpompi lukea.
Itse teksi hyvää!