Haukutko hänen auton?
Mollaatko hänen suuntavaistoaan?
Pyritkö osoittamaan, että olet häntä parempi - niin monessa asiassa?
Tuntuuko, että tapaaminen on kilpailu?
Mollaatko hänen suuntavaistoaan?
Pyritkö osoittamaan, että olet häntä parempi - niin monessa asiassa?
Tuntuuko, että tapaaminen on kilpailu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jääkö toisen seurasta sinulle ikävä tunne?
En tarkoita kaipausta vaan negatiivista ikävää...inhottava, epämiellyttävä.
Mitä jos onkin niin, että se tunteen aiheuttaja on se ongelma- etkä sinä?
Asiat jotka satuttaa, on yleensä totta. Mutta ihminen on liian tyhmä ymmärtämään, että toinen ajattelee sinun parasta. Silloin sinä syynäät ja puolustaudut ja elät elämääsi ja koet virheesi. Kun aika koittaa palaat aina takaisin pyytämään anteeksi, että näin taas tuli käymään. Ota toisten neuvot vakavasti äläkä vihaisesti.
Minulla ei ole juuri ollut ala-asteen jälkeen ystäviä jotka ajattelisivat parastani. Ensinnäkin kokemukseni ja tilanteeni on olleet niin vaikeita ja tovereistani poikkeavia iloineen ja suruineen, että heidän on ehkä mahdotonta kyetä ajattelemaan parastani. Joskus toivoisin että he nopeammin käsittäisivät tämän asian ennen kuin loukkaukset ja kaunat pakottavat katkaisemaan suhteen. Muutama onkin, joiden kanssa sitten olen kyennyt pitämään yhteyksiä piempään uupumatta.
Itse olen ollut omasta mielestäni todella kiinnostunut ja kyselevä ystävä tukien ja kannustaen heitä pyrkimyksissään. Ns. normaalitaustaiset ovat vaan omahyväisine itsestäänselvyyksineen usein liian raskasta seuraa.
Mä en kyl lähde kenenkään kanssa kahville
vain kuuntelemaan omaa vikalistaani.
Eihän se ole mikään katsastus.
Ei hänkään ole täydellinen,
mutta ei kai ystävän kanssa kilpailla...?
Mä en arvostele ystävän auton ikää, en tuloja, enkä hänen virkeystasoja
ystävä otetaan ystävänä..ja ihminen ihmisenä.
Olen samaa mieltä, "normaalit" ja omahyväset ovat liian raskasta seuraa.
Aika pieni maailma niilläkin - noin loppujen lopuksi.
Minulla ei ole kilpailuviettiä, tai se on ehkä ainakin jotenkin vaurioitunut totaalinujerruksista lapsena, jolloin joku aikuin asetti minut kilpailuasemiin, vaikken itse ollut kyllä yhtään messissä. Naisilla varsinkin näyttää ennemminkin olevan taipumusta samistaa toista väkisin, vaikkei toisella olisi mitään edellytyksiä samuuteen, ehkei halujakaan. Paljon odotetaan validointia ja hyväksyntää omille valinnoille ja tavoille, jota ihan mielelläni annankin ymmärtäessäni hänen asemansa, mahdollisuutensa, kykynsä ja tarpeensa. Mutta pelkkä minun olemassaolo melko erilaisine kokonaisuuksineen on ilmeinen uhka, vaikkei pitäisi olla heiltä erityisemmin pois, että se saa aikaan jonkin samistamispyrkimyksen, jonka koen erittäin väkivaltaisena. Väkivaltaan vastataan...?
Jokunen ruikuttanut sitten perään, mutta eipä paljoa huvita kun ollaan siinä pisteessä että minä joudun laittamaan pillejä pussiin. Sitä ei tapahdu ihan pikkujutuista.
Niin siis juuri sanot, että sinä olet aina kaikessa oikeassa ja se toinen väärässä.
En todellakaan. Sanon mieluummin hyviä asioita hänestä.
Hyvä ystävä niin ei tee että alkaa mollaama hänen autoa, suuntavaistoa tai jotain muuta!
Hyvä ystävä on tueksi hänelle, hänen suunnitelmalle ja olkoon kuin huonot suunnitelmat vaan, niin kannustava pitää vaan olla, kyllä joskus tulee myös hyvät suunnitelmat
Hyvää ystävää on tosi mukavaa nähdä. Ystävykset kuuntelevat toistensa murheita ja yrittävät ymmärtää, jos jommalla kummalla on murheita. Yhdessäolo on laatuaikaa molemmolle.
Sellainen joka kuuntelee..
En hauku.
Pidän ystäviä tasavertaisina ihmisinä.
Hyvinä omina itsenään.