tekopyhyyteen ja siihen esitykseen mikä on jatkuvasti läsnä arkisissa tilanteissa. Kasvokkain ollaan mielin kielin, selän takana puhutaan paskaa.
Olen kyllästynyt ihmisiin
seuratekeekaltaisekseen
33869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sen takia mä ainakin viihdyn mun muumien kanssa ja rakastan niitä niin paljon että olen valmis päästämään irti jos ne ei halua pysyä laaksossa. 🤗❤
yleensä kaikenlaisissa yhteisöissä esim. työpaikat, koulut jne. Kaikenlaiset paikat, joissa on jonkinlainen hierarkia. Siitä muodostuu yleinen tapa toimia kyseisessä paikassa, poikkeavana toimintavasta joutuu itse silmätikuksi.
Ei se ole teattiaria. Siinä osiaalinen järjestäytyneisyys esittäytyy.
On se tietyllä tavalla esitystäkin ja yksityiselämä ei kuulu työpaikalle. Ei tule sellaista päivää etä se hyväksytään.
Kuka ei olisi soopaan väsynyt. Itse hekumoin sillä, että pääsen vuorotteluvapaalle kuukauden päästä ... sen päälle nakkaan kinttaat kiukaalle, vetäydyn pirttiin ja vedän karvat korville. Koiralle sanon "terve", annan ruokaa ja olen, mutta muutoin se on haista paska ja näkemiin. Soitan lopuksi puhelintoivekonserttiin; totean "Turnabouts Merrilee" ja se oli siinä.
Mä en voi sietää tota et yksityiselämä ei kuulu työpaikalle -lätinää. Ihan kuin ihmiset lakkais olemasta ihmisiä kun ne tulee töihin ja kouluun jne.
Sinun pitää ymmärtää etteivät kaikki halua käsitellä yksityiselämäänsä töissä ja heillä on oikeus siihen. Jos he haluavat sitä he ottavat sen itse oma-aloitteisesti esille. Ei ole todellakaan kivaa että muut "höpisevät" jatkuvasti vihjaillen miten sun pitäisi elämäsi elää. Jos niin tapahtuu jatkuvasti se saa aikaan sen, että yksin oleminen on ainoa vaihtoehto. Olipa kyseessä kuka tahansa hänellä on oikeus vaatia työrauhaa, muuten muut osoittvat käytöksellään etteivät he kunnioita ja arvosta työkaveriaan.
Joo mut jos polla sakkaa työpaikalla esim kauheet koti ongelmat nii se vaikuttaa työ ilmapiiriin ja työn laatuun. pahimmillaan johtaa työntekijän romahdukseen jos ei saa apua mistää ja joutuu tekee saman työn ku muutki eikä osaa pitää puoliaan. kapitalistmi ja teollisuus on yksilön vihollinen
kannattaa mieluummi ajatella omaa itteä kun jotain yhtiön pystyssä pitämistä. kun jos sä romahdat nii sä et merkkaa enää yhtiölle mitää ja sut vaa korvataan uudella. mut terveyttä et saa enää takasi.
Mä arvasin että tismalleen just tällasen vastauksen joku intopiukee rustaa!!!! Huvittavaa! (No ihan pikkasen oon kyyninen kyllä😆)
Sunlaiset kyylät ei kuulu mihinkään työpaikoille.
Itsellesi. Huutamiseen täällä on totuttu, mutta on jotenkin tunne että lisähuutamista ja harmistumista täällä juurikin kaivataan. Anna paukkua Irma!
No ei tietenkään, missään tappauksessa! Voi taivas! Sehän olis ihan kauheeta jos mie joutusin tavallisten ihmisten kanssa samoille huudeille, siitä mittään tulis. Ei kuulkaa kyllä mie olen sitä mieltä että hulluinhuone on ainoa oikea paikka kaikille reppanoille jotka yksityisasioitaan työpaikoillaan kaiket päivät jaarittelevat!
Hienoa ja sutvakkaa kieltä, jota on ilo lukea. Olet varmaankin sieltä oikeasta paikasta eli suuren Savon ja yhtä suuren Karjalan rajamailta. Yhtä kaikki; olen niin ihastunut Ittään että pahhaa tekkee.
Tässä mittään oo ihastelemista, kaiket päivät seikkailevat kahjot ihmiset ihekseen mehässä hulluilemassa, ne muuta tee ku kyyläilevät siellä mehässä toisiaan. Ihan hullua porukkaa niin ku miekii. Mutta on ne mukavia, hullut. 😃
Ihastelija on täältä naapuriheimosta eli Kainuusta ja Kuhmosta. On se vaan sujuvaa asuva täällä kaiken kurjuuven keskellä ja toveta, että koirakin asuu leveämmin kuin suomalainen alempana keskimäärin. Tiedä sitten pitääkö moisella asialla minunkaan elvistellä.
Joo, kyllähän sitä tulee nähtyä, liikaakin. Välillä vituttaa, mutta eihän siihen tarvitse lähteä itse mukaan.
Äläs nyt. Eikös sitä pidä mennä ja remuta joka tilanteeseen? Huutaa ja möyhätä? Jos vain ehtii , niin katsoa mennessään vielä jotain älylaitetta ettei saa syrjäytyneen mainetta?
Hyvinkin paikkansa pitävä.
Hymyn sait aikaan. Ihanaa, kun ei tarvitse. Mieluummin olen "syrjäytynyt". Kukin tyylillään kuitenkin.
Jos koet itsesi syrjäytyneeksi niin lue Pentti Linkolan kirjat: "Unelmat paremmasta maailmasta ja Voisiko elämä voittaa ja millä ehdoilla" En perustele asiaa tässä yhteydessä enempää, mutta jos luet, niin pääset ainakin melko lähelle elämää.
Mahtipontisiin esityksiin? Jotka eivät kata edes siihen asti, että viimeisen sanan lause lakkaisi kuulumasta.
Itseäni harmittaisi enempi sellaiset tekopyhäilyt, jossa odottavat toiselta osapuolelta pienintäkin virheaskelta, jota osoittelemalla saavat sitten vetäytyä marttyyrimaisesti peittelemään omia toimintojaan. Liioittelevat, esittävät jokaisen 1/100 toimen olevan erityisesti mielessä joka hetki, ja unohtavat mieluusti 99 hyvää.
(Tietysti myös toisella osapuolella voi olla mielessä muutama yksittäinen temppu). Ne täytyy vain lopulta asettaa perspektiiviin, kokonaisuuteen.
Yliloukkaantujat, omien syitensä takia, mikä ei edes liity niin voimakkaasti siihen hlöön, jonka esittävät loukanneen.
Tietysti on ymmärrettävää, että jotkin yksittäiset asiat jäävät mieleen, jos on suuria toiveita saada jotain muuta nimenomaan ko hlöltä, se on omaa sisäistä loukkaantuneisuutta, josta tekee suuren numeron muille, eikä kuitenkaan kestä sitä totuutta, ettei muista voi mennä levittelemään ja esittämään mitä tahansa. Tekopyhäilevät ja "unohtavat" miten ovat toimineet, kun saavat jonkun risahduksen toisen osalta, jonka turvin leikkiä marttyyrimaisesti.
Joten ei ihan sitä perinteistä ja yleistä tekopyhäilyä, jossa halutaan vaikuttaa muulta, mitä kokonaisuutena ovat.
Pysty tuollaiset ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan, piiloutuvat marttyyrimäisyyteen, ja esittävät toisen siten kun sillä olisi erityisesti jotain häntä/heitä vastaan. Projisoitua oman toiminnan, ajatusten heijastelua, joka on saatava näyttämään yksinomaan toisen viaksi.
Kieltäytyvät laajalti yhteistyöltä, toimivat vastaan, jättävät itse huomioimatta, ja katsovat sitten seuraavana päivänä huomaamattomuuden toisen viaksi (unohtaen omat selän kääntämisensä, toisesta nimittelyt, muiden mukaan vetämiset ym . Sellaista peliä, jossa eivät tiedä mihin heimoon parhaiten pitäisi kuulua, kun koheesio hajoilee.
Tekopyhästi vaativat tekopyhää myötäilevää käytöstä, ilman ymmärrystä, selvytystä, mistä konfliktoinnit voisivat johtua, miten toimivat ja toimintaansa jatkavat.
Jotkut menevät uppoutumaan oman toiminnan peittelemisten tarpeensa vuoksi marttyyriiteen asti. Harva noin sokea, ymmärtämätön on omille toimilleen, vasta arvostelun ulkopuolella, käytöksilleen, jonka perustelee itselleen jonkin yksittäisen muistikuvan oikeutuksella.
Kuin tuollaista voisi samalla tavalla niellä, kuin tarkoitusperäiset jotka näkevät tilaisuutensa korostaa hurskauttaan, missä on samaa oman toimintansa peittelyn tarvetta.
Ja tuollaisia puolustelevat, uskottelevat että heidän heimoonsa liittyminen tuo autuuden.
Jos rautalangasta vääntäisin yhden esimerkin tapaisen ihmisten tavoista, millä saavat itselleen marttyyrimäisen oikeutuksen tunteen omien toimiensa jälkeen.
Haluavat ilmaista useasti, että voivat toimia siten että sammuttelevat tstolla valot ympärillä, eivät sano lähtiessä mitään, viikonloppuja toivottele ym.(koska voisi luoda liiallisen avoimen kanssakäymisen ihmisten kanssa joihin ei halua tutustua).
Maanantaina odottavat silmät killuen, että jos nyt tästä menet ohi huomaamatta, nostavat metelin ja esittävät muille että nyt on häntä vastaan kun ei huomioinut.
Ihan sellaista että ensin itse näyttää ettei välitä huomioida, toimia kanssakäymisissä, ja voi esittää että toisen pitäisi jaksaa pinnallisesti pitää yllä yksipuolisesti hyviä tapoja (tietäen nimittelyistä ja muista).. Ja nimenomaan tekopyhän pinnallisesti, varomatta astumatta aitoon kanssakäymiseen, minkä tietysti (rajan) määrittelee hlö kulloisenkin mielialansa mukaan.
Risahdus sentään, väärä päivä.
👏
Unohtavat kaiken yrityksen hyvempään.
Pieni askel ihmiskunnalle, suuri ihmiselle on yrittää luoda hyvää yhteisöllisyyttä, tuomalla jotain hyvää, jakaa sitä, käydä kertomassa for you too, kaikista tapahtumista huolimatta (ulkoisista että sisäisistä).
Vastaantuloa, oliko sitä? Mieluummin halua "heimon" kuvitteellisiin sisäisiin hierarkio turviin. Marttyyrisyyteen, vastakkainasetteluihin.
Valintoja, unohteluja, estämisiä, pelkoja joihin ihmiset haluavat sortua.
Valintoja, joita ihmiset tekevät joka päivä, jonka voivat päättää, jos kykyä ja uskallusta riittää itsenäisesti.
skitsoilun huippua, yksi versio esimiehille ja työkavereille, huomioimattomuudesta, vastaan olemisesta.
Kuinka ankeeta oli olla samoissa tiloissa.
Kavereille kuinka kihelmöivää oli nähdä, olla samoissa tiloissa.
Kaksi versiota samasta ajankohdasta. Täsmälleen samasta ajankohdasta.
Onko unta vai unelmaa, raakaa todellisuutta mikäkin versio omasta "näkökulmasta", joskin versio vaihtelee kuulijakunnan mukaan.
Jokin tarkoitusperäinen haku on eri versioiden kuulijoiden avulla saavuttaa.
Harvemmin onnistuu ylläpitää tuollaista noinkin kauan.
Se on sitä, kun pimitetään ihmisiltä tietoja, mitä saavat tietoonsa, ja ilmaisevat ne liian myöhään.
Tuollaiset sekoilemiset, sekaannukset olisi voitu välttää. Oma tarkoitusperä se on sellaisillakin ihmisillä jotka eivät tuo tietoon toiselle hlölle mikä on tilanne ympärillä.
Molempien versioiden kuulijat, ovat sellaisenaan halunneet uskoa kuulemaansa.
Mutta eihän kahden eri version olemassa olon myötä voi löytyä yhtä absoluuttista totuutta. Toisen persoonan esittäminen työkavereille, hyvin voimakkaasti ja toinen uppoutuva puolkavereille. Joilta sentään saa "ansaittua" huomiota.
Kuin joku voisi tosissaan ihmetellä miksi sellaisten tekojen jälkeen häneen voisi suhtautua pinnallisen huomioivasti.
Ja kumma kyllä se olisi riittänyt, kuin muiltakin esim ihmiseltä joka suoraan ilmoittaa hälle (sick että ylipäätään puhuvat tuohon sävyyn keskenään), että olet roskaa ja ala-arvoinen(mutta jonka pitäisi kelvata toisaalle, jonka luokse voisi mennä esittämään "rakkauttaan"?), mutta iloinen moi moi kuittaa kaiken (ja odottaa samaa muilta, että vastaanottajat hyväksyisivät tuon jälkeen) . Kaikki hyvin taas.
Jotain on käsittelykyvyssä pielessä. Pelkkä pinnallinen huomio riittää. Saahan sen avulla jotain rippeitä itsestään säilyttää.
Mutta mitäpä sitä jos riittää niin riittää. Mitään sellaisen varaan ei kyllä rakenneta.
Versioiden vastaanottajat levitelleet niitä tohkeissaan, totuuksina, ampautuneet mukaan kihelmöintiin, samaistuneet.
Ilman kyseenalaistamisen häivääkään, nähneet vaivaa omien twist versioiden tekemisiin, etsien lisätietoja esteiden rakentamiseksi, kiihkoilemiseksi.
Luoneet tarinaa, jota ei edes ollut.
Vuosia saman kihelmöintiä lause version myötä. Kuin muuta tekemistä ei olisi ollut. Pikkasen rupeaa tuota ajatellessa suupielet nykimään ylöspäin.
Kumpi versio on todempi kellekin? Jos noin vahvasti (todella vahvasti) elää kahta eri puolta, samanaikaisesti(välillä tippuen sivujuonimaisesti irstailuun mukaan, mutta hei, mitäpä se tähän kuuluisi vai mitä vai mitä?, mikä nyt estäisi...)
Tuskin kovin ihanana toisen silmissä näyttää, jos vaikka ihan...#!#==*~???
Moi moi!
😊
Jos uppoutuu tuollaisille aaltopituuksille, että "keskustelee" mielipiteestä että toinen on parempi ihminen kuin sinä ja väittää vastaan!""
Eihän se välittämisestä ja toisesta pitämisestä kerro, vaan kilvoittelemisesta, jopa tuollaista mielikuvaa vastaan.
Kiihtyy sekunnissa lauseiden myötä ääripäästä toiseen. Siinä toisella mitään merkitystä ole.
Harva suoralta kädeltä väittäisi vastaan, vaikka vertailuna olisi kuka tahansa, sillä puolensa ja puolensa on ihmisissä.
Hyväyahtoinen ihminen nyt ainankaan.
Aaltopituilivat oman pimeän materiansa tasolla, missä musta kitkerä ihmismieli voi vahingoittaa, joka valoon ei saisi tulla.
Puolensa on ihmisillä, toi esille asian varmaan sen myötä kun pitää tuollaisia ilmentäviä naisia harakoina, varastavat ja ylpeilevät kuin olisi omaa, myyvät itsensä kiiltävän myötä. Mielikuvaa vai ei?
Sidoksissa toisiinsa heidän juttunsa myötä. Hyvinkin sidoksissa, josta voivat kimmota esittämään toisaalle omia esityksiä.
Pimeitä puolia, joita kohdistetaan valolta piilossa.
Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa.
Se on tarinan opetus.
Samoin!
Sama täällä kyllästynyt yhteen innokkaaseen esittäjään. Kai se pitää joskus sille päin naamaa sanoa kun ei osaa vihjeitäni ymmärtää. Olisi vain paljon helpompaa kun jättäisi rauhaan. Ottaisin yhteyttä sitten kun se minulle sopii. Mutta tiedän miksi olen sille mielenkiinnon kohde. Ja tiedän sen puhuvan paskaa eräälle.
Tämän päivän kiduttajia - ihmisten mitätöinti kaikin käytettävissä olevin keinoin (Hesarin juttu tämänpäivän lehdessä). Naiset osaavat tämän lajin.
sama täällä, kunnioitan aitoja rehellisiä ihmisiä.