Kynnyksenvartija on tämä olento, jonka jotkut tulkitsevat paholaiseksi. Sen näkeminen on luonnollinen osa ihmisen psykologista kehitystaivalta.
Englantilainen Sir Edward Bulwer-Lytton kertoo kynnyksenvartijasta romaanissaan Zanoni.
Romaanihenkilön vihkimyksen yhteydessä näkemä hirviö on kynnyksenvartija. Se pelottaa ulkonäöllään ja kuiskaa, että ihminen ei onnistu jossakin korkeammassa hankkeessaan. Jos se voitetaan, havaitaan korkeampia maailmoja, mutta pelko estää sen voittamisen. Zanonin mukaan olento voitetaan ainoastaan uskolla hyvyyteen ja sisällä olevaan voimaan. Tämä vaatii omakohtaista varmuutta henkisestä todellisuudesta, mikä puolestaan saadaan puhdistuksessa. Sekä Glyndon että Zanoni kamppailevat romaanissa tätä haamua vastaan.
Kynnyksenvartija aiheuttaa pelkoa kaikkialla siellä missä pyritään tavallisuutta korkeammalle, mutta se havaitaan hahmona vain siellä missä pyritään okkulttiseen tietoon. Zanoni sanoo Pariisissa keskellä mestauksia että kynnyksenvartijan luoma pelko ajaa ihmisiä tappamaan. Pelko liittyy myös edellä mainittuihin ihmismuodossa esiintyviin Glyndonin vastuksiin: yleinen mielipide, köyhyys, skeptisismi, järkeily, varovaisuus, mieltymys, vastenmielisyys ja väärät keinot.
Zanonin kynnyksenvartijaan on viitattu usein, koska se on niin pelottava ja mieleenpainuva elementaaliolento. Se lienee kirjan kuuluisin käsite. Sana on kyllä hyvin vanha ja Bulwer-Lytton itse mainitsee jo Vergiliuksen käyttäneen sitä. Tälle olennolle ovat salatieteilijät antaneet hieman erilaisia selityksiä. HP Blavatskyn mukaan kynnyksenvartija on kuolleen paheellisen ihmisen jäännös astraalitasolla. Steinerin mukaan se on luonnon asettama vartija, jotta astraalitasolle ei tulla sattumalta. T. Subba Row ja Mabel Collins taas näkevät, että se edustaa pyrkijän herättämiä alemman minän ominaisuuksia: itsekkyyttä ja pelkoa siitä että menettää sen, mihin on kiintynyt aineellisessa elämässä.
Nämä tulkinnat eivät välttämättä ole ristiriitaisia. Olennaista on, että Zanonin mukaan ihmistä ei kohtaa ulkopuolelta mikään, mikä ei ole myöskään hänen sisällään. Haamu houkuttelee ihmisen sisäiseen maailmaan pohjautuvia ajatuksia. Kynnyksenvartija ei ole pohjimmiltaan paha, vaan suorittaa vain tehtäväänsä, sillä kirjan lopussa kun Zanoni voittaa sen, se iloitsee Zanonin puolesta!
Glyndon oppii vastustamaan haamua pysymällä kiinni hyveessä, mutta ei saa vihkimystä koko kirjan aikana. Kirjassa todetaan, että karmakin on opettaja: että ennen vihkimyskoetusta Glyndon ei ollut vielä kärsinyt elämässä tarpeeksi eikä ollut siksi vieraantunut tavallisesta elämästä.
Englantilainen Sir Edward Bulwer-Lytton kertoo kynnyksenvartijasta romaanissaan Zanoni.
Romaanihenkilön vihkimyksen yhteydessä näkemä hirviö on kynnyksenvartija. Se pelottaa ulkonäöllään ja kuiskaa, että ihminen ei onnistu jossakin korkeammassa hankkeessaan. Jos se voitetaan, havaitaan korkeampia maailmoja, mutta pelko estää sen voittamisen. Zanonin mukaan olento voitetaan ainoastaan uskolla hyvyyteen ja sisällä olevaan voimaan. Tämä vaatii omakohtaista varmuutta henkisestä todellisuudesta, mikä puolestaan saadaan puhdistuksessa. Sekä Glyndon että Zanoni kamppailevat romaanissa tätä haamua vastaan.
Kynnyksenvartija aiheuttaa pelkoa kaikkialla siellä missä pyritään tavallisuutta korkeammalle, mutta se havaitaan hahmona vain siellä missä pyritään okkulttiseen tietoon. Zanoni sanoo Pariisissa keskellä mestauksia että kynnyksenvartijan luoma pelko ajaa ihmisiä tappamaan. Pelko liittyy myös edellä mainittuihin ihmismuodossa esiintyviin Glyndonin vastuksiin: yleinen mielipide, köyhyys, skeptisismi, järkeily, varovaisuus, mieltymys, vastenmielisyys ja väärät keinot.
Zanonin kynnyksenvartijaan on viitattu usein, koska se on niin pelottava ja mieleenpainuva elementaaliolento. Se lienee kirjan kuuluisin käsite. Sana on kyllä hyvin vanha ja Bulwer-Lytton itse mainitsee jo Vergiliuksen käyttäneen sitä. Tälle olennolle ovat salatieteilijät antaneet hieman erilaisia selityksiä. HP Blavatskyn mukaan kynnyksenvartija on kuolleen paheellisen ihmisen jäännös astraalitasolla. Steinerin mukaan se on luonnon asettama vartija, jotta astraalitasolle ei tulla sattumalta. T. Subba Row ja Mabel Collins taas näkevät, että se edustaa pyrkijän herättämiä alemman minän ominaisuuksia: itsekkyyttä ja pelkoa siitä että menettää sen, mihin on kiintynyt aineellisessa elämässä.
Nämä tulkinnat eivät välttämättä ole ristiriitaisia. Olennaista on, että Zanonin mukaan ihmistä ei kohtaa ulkopuolelta mikään, mikä ei ole myöskään hänen sisällään. Haamu houkuttelee ihmisen sisäiseen maailmaan pohjautuvia ajatuksia. Kynnyksenvartija ei ole pohjimmiltaan paha, vaan suorittaa vain tehtäväänsä, sillä kirjan lopussa kun Zanoni voittaa sen, se iloitsee Zanonin puolesta!
Glyndon oppii vastustamaan haamua pysymällä kiinni hyveessä, mutta ei saa vihkimystä koko kirjan aikana. Kirjassa todetaan, että karmakin on opettaja: että ennen vihkimyskoetusta Glyndon ei ollut vielä kärsinyt elämässä tarpeeksi eikä ollut siksi vieraantunut tavallisesta elämästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
painonvartijoihin vai teosofian harrastajiin, vai molempiin?
Oletko tutustunut Rebecca Brownin teoksiin?
Olen evankelis-luterilainen mutta teosofi toki samalla tavalla kuin esimerkiksi apostoli Paavali, joka sanoi ensimmäisen korinttolaiskirjeen 2. luvun jakeissa 6-7 seuraavasti:
"Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme SALATTUA JUMALAN VIISAUTTA (Theou Sophian en mysterio), sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme."
Tämä raamatunlause on myös yksi teosofien tunnuslauseista.
Taisipa tämä Paavalikin olla semmonen oman ittensä ylentäjä. No, saahan sitä ihminen rakentaa elämälleen sisältöö vaikka tommosesta huuhaasta. Parempi sekin kun potkia mummoja kadulla tai spraymaalilla sotkea kiinteistöjä.
Pakana-möttönen