Mitä pelkäät

Merkkareita ja lakuja pelkään.

Ovikelloa ja jääkaapin huminaa

en pelkää teitä senkus tapatte pelkureita ootte

Pelkään toivoa mitään liian hyvää, pelkään ihmisiä jotka on sisältä hyviä

Mitä kAnnattaa tehdä jos tekee sormiskeitillä kickflipin koiran persereikään?

Ps.bush did 9/11
#ThanksScottBaio

Pimeässä väijyy kaikki "möröt". https://www.youtube.com/watch?v=OpYeT-vQu2I

Joskus olen kuullut elämisen ääniä vaikka olen ollut yksin. Usein pelkään pimeää tuntemattomissa paikoissa. Ulkona en pelkää muuta kuin epäillyttävän näköisiä ihmisiä pimeän aikaan. Onneksi olen hyvä selviytymään ja tuskin kukaan pääsisi käsiksi minuun ilman seurauksia. Olen varmasti hyvin ärsyttävä ja vaikea luonne napattavaksi. Tuskin kestäisivät minua ja lopulta luultavammin saisin kuulan kallooni tai sitten onnistun pakenemaan. Minulla on keinoni aina.

Pelkään sitä että mut haudattais elävänä. Että mua luullaan kuolleeksi ja haudataan siis, ei että joku murhaaja tekis sen... no oishan tuokin yhtä pelottavaa. Näin lapsena sellaisen unen

En tiedä onko se pelkoa,ehkä on.Sitä,että toinen ihminen osoittautuu petolliseksi kusettajaksi.Tekee ja puhuu pahaa.En pelkää kuolemaa enkä rankkoja elämänkokemuksiakaan kuin sitä valheellisuutta ja toisen hyväksikäyttämistä.

En nyt varsinaisesti pelkää mutta huolissani olen tietyistä asioista..
Tai no ehkä pelottais olla jossain hurjissa huvipuisto laitteissa kun en oikein luota niiden turvallisuuteen..

Ikuista yksinäisyyttä

Ehkä mä pelkään sitä,että kuolen ennenkuin me kohdataan ja saadaan jutella ja halata.Se olis kyllä surullisinta maailmassa.

Pelonaiheita on aika monta. Ehkä tällä hetkellä suurimmaksi pelon- ja huolenaiheeksi nousee se, jos ja vääjäämättä kun hän löytää kumppanin ja menetän hänen ainutlaatuisen ystävyytensä. Suru tietty tuplaantuu siksi, että rakastan häntä muunakin kuin ystävänä.

Pelkään myös, etten koskaan pääse hänestä yli, koska hän on... tuntuu, että hmmm... että en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan sellaista yhtä vahvaa yhteyttä ja jotain selittämätöntä, mitä häntä kohtaan tunnen. Elämässäni mikään ei ole jäänyt ennalleen hänet kohdattuani. Hän on tuonut elämääni värit. Hän on myös saanut minussa valtavasti hyviä muutosprosesseja alkamaan. Tunnen, että minusta saattaa tulla parempi ihminen vielä joskus. Mutta minun on opittava luopumaan, varauduttava siihen että menetän kenties kauneimman asian tähänastisessa elämässäni.

Pelkään, etten "korjaannu", parane haavoista joita elämän aikana on tullut. Siinäkin on opittavaa. On opittava luottamaan että eheyden ja voin joskus olla onnellinen ja tasapainoinen. :)

Oho, tulipas pitkä kirjoitus.

En tietenkään. Minä olen Tuuli vielä pelottomampi joka ei tee kun Saatana Sanotaan.

En pelkää mitään.

Mitä ihmettä te ootte ottanu :D

La klo 02.36 pelkäsin mustaa miestä



Sitä ennen oon pelännyt epäkuntoisia sähkölaitteita, henkisesti tasapainottomia miehiä

No niin hyvä kun tulee kaikki pelot ja painajaiset julki kun vähän potkii.... minua kyllä itseäni pelottaisi jos täysin päivän valossa näkisin tuollaisia:

Naamari-tyttöjä, eivät suostu ottamaan naamareita pois mitenkään päästään ja veitsien kanssa hyökkäävät kimppuun keskellä päivääkin.

Bad Apples, elokuvassa oli tuollaisia :)

Mutta elämä on elämää, ja jossain vaiheessa on unohdettava suhde isään sekä äitiin, mieluiten ennen heidän kuolemaakin jo ottaa oma elämä haltuun.

Pelkään jonkun hiipparin varastavan kaljani parvekkeelta.