Kangaskartano Viitasaari

Minä menisin jos olisi tarvetta! Ihan eri paikka kuin nämä kirjoitukset antaa ymmärtää.

Spekkis kirjoitti:

Minä menisin jos olisi tarvetta! Ihan eri paikka kuin nämä kirjoitukset antaa ymmärtää.

Kyllä kirjoitukset antaa oikein ymmärtää.

Itse olen ollut kaksi kertaa Kangaskartanossa alkoholiriippuvuuden vuoksi. Minulla on ainoastaan positiivisia kokemuksia. Henkilökunta on suhtautunut hienosti sopeuttaen jokaisen kuntoutuksessa olevan tilanteen olosuhteisiin. Itse ainakin sain käydä kuntosalilla, lenkillä, luonnossa, uimassa yms aina kun halusin, kunhan osallistuin päivän ohjelmaan. Kaarina porukoineen aivan ihana. Kiitos Kaarina, Sami, Paula, Tuomo ja Esakin😊 Terveisin Marjaana

Osa siellä hoitajista on vanhoja subu narkkeja.. Mistä sitä tietää,

Paska haisee pihalla ja on täysin paska nistien paikka... Vittu siellä vaan simputetaan ihmistä ja ruokaa saa vaan annoksina... Ei voi valita mitä haluaa.... Täysin rahastuspaikka vailla ammattitaitoista henkilökuntaa ja itse Sami Karjalainen on omistaja ja täysin ammattitaidoton paska tyyppi. En suosittele kenellekään tuota paikkaa... Hyi kauhia...

Anonyymi kirjoitti:

Paska haisee pihalla ja on täysin paska nistien paikka... Vittu siellä vaan simputetaan ihmistä ja ruokaa saa vaan annoksina... Ei voi valita mitä haluaa.... Täysin rahastuspaikka vailla ammattitaitoista henkilökuntaa ja itse Sami Karjalainen on omistaja ja täysin ammattitaidoton paska tyyppi. En suosittele kenellekään tuota paikkaa... Hyi kauhia...

Lue lisää

Jos kyseessä on kodinomainen yhteisö, jossa kokkaillaankin yhdessä, niin kyllä luulisi että ruokaa olisi riittävästi ja itse saisi valita mitä syö ja ottaako lisää ym. Ruoka on tärkeää erityisesti toipuvalle.

Tämmöistä ei ole nyt tapahtunut omistajaa ei edes näy kuin jos tuo jonkun tänne uuden asiakkaan nyt ollut kaikki ok voi olla että tuolloin on paikkaa paranneltu.

Anonyymi kirjoitti:

Osa siellä hoitajista on vanhoja subu narkkeja.. Mistä sitä tietää,

Ei ole ja sehän vain olisi hyvä jos omakohtaista tietoa nyt ovat kyllä vain hoitajia kaipaisi kokemus asian tuntijaa

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ja sehän vain olisi hyvä jos omakohtaista tietoa nyt ovat kyllä vain hoitajia kaipaisi kokemus asian tuntijaa

Kokemusasiantuntijuus hyvä, mutta omaa raittiutta pitää olla takana pitkästi ja kokemusasiantuntijan oma pakka kasassa. Ei ole ammattimaista ottaa pari kuukautta kuivilla ollutta käyttäjää ”kokemusasiantuntijaksi”.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen ollut kaksi kertaa Kangaskartanossa alkoholiriippuvuuden vuoksi. Minulla on ainoastaan positiivisia kokemuksia. Henkilökunta on suhtautunut hienosti sopeuttaen jokaisen kuntoutuksessa olevan tilanteen olosuhteisiin. Itse ainakin sain käydä kuntosalilla, lenkillä, luonnossa, uimassa yms aina kun halusin, kunhan osallistuin päivän ohjelmaan. Kaarina porukoineen aivan ihana. Kiitos Kaarina, Sami, Paula, Tuomo ja Esakin😊 Terveisin Marjaana

Lue lisää

Mukavaa kuulla että joku muukin tykkäsi paikasta. Kun tämä vuonna kävin asukkaat oli hyviä tyyppejä,osattiin pitää toisist huolta ja vetämään yhtä köyttä. 15 henkilön yhteisö jossa ollaan sosiaalisessa kanssakäymisessä joka päivä ni on vähän pakko,ja miksi ei. Ohjaajat oli tiiviisti yhteydessä asukkaisiin pienillä palavereillä ja muilla tavoin,tällain ollut ajantasalla ko henkilöstä. Henkilökunta mukavaa,kohteli asukkaita tasavertaisesti ja olivat ymmärtäväisiä (ja pitkäpinnasia). Minulle luennot joita ohjaajat pitivät olivat hyödyllisiä suunnattu kutoutujalle ja mielenkiintoisia. Sain napattua muutama työkalu joka ollu apuna minulle raittiina pysymisestä. Iso plussa paikalle myös siitä että saa ottaa kotieläimiä mukaan kuntoutukseen. Mikä on tärkeää itse kuntoutukseen keskittymisen kannalta. Asukkaiden kesken oli lämmin tunnelma yhteisönä .

Anonyymi kirjoitti:

Jos kyseessä on kodinomainen yhteisö, jossa kokkaillaankin yhdessä, niin kyllä luulisi että ruokaa olisi riittävästi ja itse saisi valita mitä syö ja ottaako lisää ym. Ruoka on tärkeää erityisesti toipuvalle.

Lue lisää

Kyllä siellä pärjäsi jos kävi syömässä sillo kun oli ruoka aika. Kaupasta on voinu ostaa itelle ilta mässyjä.

Anonyymi kirjoitti:

Osa siellä hoitajista on vanhoja subu narkkeja.. Mistä sitä tietää,

Nehän ne on oikeesti parhaita hoitajia. Tietävät mitä puhuvat ja pystyvät omaksumaan asiakkaan olot ja tarpeet.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ja sehän vain olisi hyvä jos omakohtaista tietoa nyt ovat kyllä vain hoitajia kaipaisi kokemus asian tuntijaa

Olen valmis tulemaan jos palkasta ja asunnosta sovitaan. Teillä on siellä kyllä mun yhteystiedot t.petri k. j.koski

Anonyymi kirjoitti:

Paska haisee pihalla ja on täysin paska nistien paikka... Vittu siellä vaan simputetaan ihmistä ja ruokaa saa vaan annoksina... Ei voi valita mitä haluaa.... Täysin rahastuspaikka vailla ammattitaitoista henkilökuntaa ja itse Sami Karjalainen on omistaja ja täysin ammattitaidoton paska tyyppi. En suosittele kenellekään tuota paikkaa... Hyi kauhia...

Lue lisää

No tuo on kyllä vähän huono, jos ruokaa säännöstellään. Ravitsemus on kumminkin aika tärkeä toipumista tukeva asia ja jokaisella on omat ruokatottumuksensa sekä myös keho kertoo, mitä se tarvitsee, sitä tekee mieli. Lukuunottamatta sokeri, se auheuttaa riippuvuutta ja sitä tekee mieli sitä enemmän mitä enemmän sitä syö.

Itselleni tuli Tuhkimossa niin paha ummetus, että jouduin alkaa polttamaan tupakkaa sen takia. En siis ole ikinä varsinaisesti tupakoinut, mutta pilven seassa polttanut sen verran, että tiedän sen vetävän vatsan löysälle. En voinut saada gluteenitonta ruokaa, mikä ruokavalio minulla oli ollut vuosia, koska ei ollut lääkärintodistusta keliakiasta. Käytettiin terveyskeskuksessa vilja-allergiatesteissä, kun ei vaan millään Raija voinut uskoa tai edes googlettaa, että keliakia ja vilja-allergia on eri. Ei löytynyt vilja-allergiaa. Kumminkin olin ollut sillä ruokavaliolla jo vuosia ja lapsuudesta asti olleet suolisto-oireet väistyneet ryyppäämisestä huolimatta. Koska ei löydetty vilja-allergiaa, eikä voitu hankkia gluteenitonta ruokaa, mutta en halunnut vuosien jälkeen alkaa syömään viljaa uudelleen, niin tehtiin sillätavalla, että en vain syönyt leipää, puuroa enkä mitään lämmintä ruokaa silloin jos oli makaroonia. Sain ottaa enempi salaattia ja jonkun lisäjogurtin ja hedelmän joskus. Ummetus tuli silti ja oli hankittava norttiaski. No, en tosiaan pidä tupakasta, joten tupakointi ei jäänyt päälle vaan lopetin sen heti kun pääsin kotiin ja normaalille ruokavaliolle.

Anonyymi kirjoitti:

Paska haisee pihalla ja on täysin paska nistien paikka... Vittu siellä vaan simputetaan ihmistä ja ruokaa saa vaan annoksina... Ei voi valita mitä haluaa.... Täysin rahastuspaikka vailla ammattitaitoista henkilökuntaa ja itse Sami Karjalainen on omistaja ja täysin ammattitaidoton paska tyyppi. En suosittele kenellekään tuota paikkaa... Hyi kauhia...

Lue lisää

Sama kokemus itselläkin tosta Samista.. alkoi pitää mykkäkoulua ku sille sosku työntekijä sanoi asiasta ku se nöyryyttää asiakkaitaan..

Jep ite iha samaa mieltä. Se johtaja Sami on iha täys kusipää jolla ei ole ollenkaan hermoja eikä ammattitaitoa.

Jep

Tää on siis totta, uhkailtiin väkivallalla!

Anonyymi kirjoitti:

Tää on siis totta, uhkailtiin väkivallalla!

Missä tilanteessa näin kävi?

Täällä ei ole kokemus tuntijoita

Anonyymi kirjoitti:

Tää on siis totta, uhkailtiin väkivallalla!

Mitens siviilissä onko uhattu koskaan?

Anonyymi kirjoitti:

Mitens siviilissä onko uhattu koskaan?

Minut siis kokemusasiantuntija haastoi ulos ottamaan matsia, ei tykännyt kun en alistunut ja sanoin että mennään. Oli sillä makella sen verran tilannetajua että ei menty ottamaan matsia..

Opetetaan elämää tällä tavoin sinä et varmaan pese muutenkaan pyykkiä,kuin piri päissäs

Mulla ainakin pyykinpesu on se ensimmäinen kotityö, johon viekkareissa pystyn. Olettaen että pyykki pestään kuitenkin koneella, eikä käsin... Sitten vähän myöhemmin vasta jaksan laittaa ruokaa, tiskata ja luututa oksennukset lattioilta.

No jos sä oot miespuolinen niin sitten siinä on jo vitun paljon isompikin ongelma esteenä😂 Ei varmaan tarvi selitellä enempiä😂🏳️‍🌈

Juu tänne vaa tääl hyvä porukka koos tällä hetkellä ja muutenki iha hyvä paikka👍 Ryhmiin yms pakko osallistuu heti samana päivänä ku tulee ja oman vastuualueen saa yleensä muutaman päivän päästä tulemisesta

Anonyymi kirjoitti:

Juu tänne vaa tääl hyvä porukka koos tällä hetkellä ja muutenki iha hyvä paikka👍 Ryhmiin yms pakko osallistuu heti samana päivänä ku tulee ja oman vastuualueen saa yleensä muutaman päivän päästä tulemisesta

Lue lisää

Toivottavasti oli kavereita siellä. Voitte pitää vähän lomaa!!

Et voi tietää mistään kaavoista yhtään mitään, koska kirjoituksista ei voi päätellä, kuka on raitistunut ja kuka ei. Typerää väittää noin.

Lainaus: "Olen tätä ketjua aina välillä käynyt lukemassa ja näissä kirjoituksissa toistuu selkeä kaava: ne jotka kamppailevat edelleen päihteiden kanssa, eivätkä ole saaneet käyttämistä kuntoutuksen avulla katki, syyttävät Kangaskartanoa siitä ja keksivät aivan naurettavia juttuja omistajista ja työntekijöistä.
Ja positiiviset palautteet tulee raitistuneilta ihmisiltä."

Niin varmasti. Osa voi olla keksittyjä juttuja. Itse en ole Kangaskartanossa käynyt, mutta olen kyllä kohdannut muissa päihdehoitopaikoissa (Hoitokoti Tuhkimossa ja jo onneksi edesmenneessä Karvoshovissa Pohjois-Pohjanmaan Nivalassa) henkilökunnan taholta niin ihmeellistä käytöstä, että ei niitä juttuja monet usko todeksi ja se tekee traumoista syvempiä. Että kyllähän ihmiset jatkuvasti on pahoja ja epärehellisiä ja ilkeitä, mutta se tuntuu pahemmalta, kun sitä tekee ihmiset joilta odotti apua ja jotka ulospäin näyttelee olevansa hyväntekijöitä ja haluavansa auttaa. Ja heille maksetaan siitä. Sitten he tekevätkin jotain ihan muuta ja tekevät hoidossa oloni mahdottomaksi ja sitten minä saan syyt siitä niskoilleni ja vuosikausien muistuttelut ja vittuilut kelantätiä myöten, että olen jättänyt kuntoutukset kesken. Lisäksi vielä valehtelevat sinne papereihin kaikenlaista, mutta enemmistö uskoo minun valehtelevan... Tulee araksi sitten hakeutumaan hoitoon.

Sitten kun uskaltautuu pakosta taas hakeutumaan ja koittaa kysellä etukäteen miten hoitopaikoissa toimitaan, vertailla niitä keskenään, että mihin kannattaisi mennä, ettei kävisi taas samalla tavalla, ettei siellä hoidossa pysty olemaan ja kunnan rahat menee hukkaan... Tulee ystäviltäkin kommenttia: "Hassua kun sinä olet tuollainen sosiaalitapaus ja sinä rupeat kilpailuttamaan niitä hoitopaikkoja..." Niin. Kun minua oltiin laittamassa hoitoon dementiakotiin, missä ei minkäänlaista päihdehoitoa ollut, eikä olisi saanut edes kahvia keittää itse, liikkua olisi kuulemma saanut vapaasti ja alle 2km lähimpään Alkoon. Perustelut: "Pelataan vähän kotiin päin". Ilmeisesti siis kun paikka olisi ollut melkein kotikunnassa. Siellä samassa kunnassa oli kyllä myös useampia päihdeongelmaisten asumisyksiköitä, että miksei niihin? Ja, että "Se on aika havahduttava paikka se dementiakoti". No minä kyllä tiedän, että alkoholinkäytöstä voi dementoitua. Mutta kunta olisi maksanut 3000e siitä, että lepäilen siellä kuukauden tekemättä mitään. En ollut tietääkseni kovin toimintakyvytön tuolloin, koska asuin puulämmitteisessä mökissä, jossa kannoin vedet kaivosta. Sauna oli 500m päässä, jonne kesällä kannoin ja talvella vedin pulkalla polttopuut. Bussipysäkki ja roskalaatikko olivat kahden kilometrin päässä, lähin kaveri kuuden kilometrin päässä ja ruokakauppa 20km:n päässä, missä kävin kesäisin pyörälläkin.

Jos sinne dementiakotiin pitää mennä havahtumaan, että se alkoholiongelmaan auttaa, että näkee dementikkoja, niin olisiko ollut fiksumpaa maksaa vain mulle kuukausikortti linja-autoon ja työkokeiluun tai palkkatuella töihin. Yhtälailla olisin nähnyt läheltä dementikkoja, joista osa alkoholidementikkoja. Silloin oisin voinut tehdä siellä jotain, enkä turhautua vaan ja ei olisi maksanut niin paljon.

No en mennyt sitten sinne dementiakotiin, enkä mihinkään muuallekaan. Menin kaverin luokse kirkonkylälle rivitaloon juopottelemaan ja katselin keittiönikkunasta, kun kaksi miestä, kaverin naapuri ja joku muu tukee sitä sosiaalityöntekijää, joka ois mua ollu dementiakotiin lähettämässä kainaloista, kun se on umpikännissä keskellä päivää, eikä pysty kävelemään. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta pelataanpa kotia päin...

Ainoa keino niistä tapahtumista ylipääsemiseen on puhua ja kirjoittaa niistä. Joka kerta, kun rehellisiä tosijuttuja epäillää, tulee takapakkia ja täytyy puhua lisää. Ei pääse puhumaan sitten siitä alkuperäisestä ongelmasta, eli alkoholiongelmasta. Alkoholiongelma on minun alkuperäinen ongelma ja se ei ole kenenkään syy, mutta useat ammatti-ihmiset vain ovat vaikeuttaneet siitä toipumista. Sitten läheiset ajoittain itkee, että kun menisit hoitoon ja hekään eivät jaksa monet kuunnella, että minä mielellään menisin, jos pystyisin luottamaan, että kohtelu on asiallista ja henkilökunta rehellistä.

Nyt olen vain avohoidossa, mutta eihän se meinaa riittää. En vain löydä itsestäni jotain... Jotain nappia, josta asiat naksahtaisi oikealle tolalle. Tiedänhän minä alkoholismista jo tälläiällä, mutta ikäänkuin tunteen ja järjenvälilllä olisi jotain. Niinkuin silta olisi poikki.

Siksi tällä sivustolla lueskelemassa, kun kuumeisesti mietin, pitäisikö vielä jonnekin kalliiseen hoitoon yrittää totuttelemaan selvään päähän. Luulen kuitenkin, ettei ehkä Kangaskartanoon. Onko siellä enimmäkseen huumeidenkäyttäjiä? Joku tuossa kirjoitti, että pitää olla niinkuin vankilassa, että pitää huolta vaan omista asioistaan. En oo ollu vankilassa, mutta oon varma, etten tälläisena höpsönä yliempaatikkoautistina siellä pärjäisi...

Anonyymi kirjoitti:

Lainaus: "Olen tätä ketjua aina välillä käynyt lukemassa ja näissä kirjoituksissa toistuu selkeä kaava: ne jotka kamppailevat edelleen päihteiden kanssa, eivätkä ole saaneet käyttämistä kuntoutuksen avulla katki, syyttävät Kangaskartanoa siitä ja keksivät aivan naurettavia juttuja omistajista ja työntekijöistä.
Ja positiiviset palautteet tulee raitistuneilta ihmisiltä."

Niin varmasti. Osa voi olla keksittyjä juttuja. Itse en ole Kangaskartanossa käynyt, mutta olen kyllä kohdannut muissa päihdehoitopaikoissa (Hoitokoti Tuhkimossa ja jo onneksi edesmenneessä Karvoshovissa Pohjois-Pohjanmaan Nivalassa) henkilökunnan taholta niin ihmeellistä käytöstä, että ei niitä juttuja monet usko todeksi ja se tekee traumoista syvempiä. Että kyllähän ihmiset jatkuvasti on pahoja ja epärehellisiä ja ilkeitä, mutta se tuntuu pahemmalta, kun sitä tekee ihmiset joilta odotti apua ja jotka ulospäin näyttelee olevansa hyväntekijöitä ja haluavansa auttaa. Ja heille maksetaan siitä. Sitten he tekevätkin jotain ihan muuta ja tekevät hoidossa oloni mahdottomaksi ja sitten minä saan syyt siitä niskoilleni ja vuosikausien muistuttelut ja vittuilut kelantätiä myöten, että olen jättänyt kuntoutukset kesken. Lisäksi vielä valehtelevat sinne papereihin kaikenlaista, mutta enemmistö uskoo minun valehtelevan... Tulee araksi sitten hakeutumaan hoitoon.

Sitten kun uskaltautuu pakosta taas hakeutumaan ja koittaa kysellä etukäteen miten hoitopaikoissa toimitaan, vertailla niitä keskenään, että mihin kannattaisi mennä, ettei kävisi taas samalla tavalla, ettei siellä hoidossa pysty olemaan ja kunnan rahat menee hukkaan... Tulee ystäviltäkin kommenttia: "Hassua kun sinä olet tuollainen sosiaalitapaus ja sinä rupeat kilpailuttamaan niitä hoitopaikkoja..." Niin. Kun minua oltiin laittamassa hoitoon dementiakotiin, missä ei minkäänlaista päihdehoitoa ollut, eikä olisi saanut edes kahvia keittää itse, liikkua olisi kuulemma saanut vapaasti ja alle 2km lähimpään Alkoon. Perustelut: "Pelataan vähän kotiin päin". Ilmeisesti siis kun paikka olisi ollut melkein kotikunnassa. Siellä samassa kunnassa oli kyllä myös useampia päihdeongelmaisten asumisyksiköitä, että miksei niihin? Ja, että "Se on aika havahduttava paikka se dementiakoti". No minä kyllä tiedän, että alkoholinkäytöstä voi dementoitua. Mutta kunta olisi maksanut 3000e siitä, että lepäilen siellä kuukauden tekemättä mitään. En ollut tietääkseni kovin toimintakyvytön tuolloin, koska asuin puulämmitteisessä mökissä, jossa kannoin vedet kaivosta. Sauna oli 500m päässä, jonne kesällä kannoin ja talvella vedin pulkalla polttopuut. Bussipysäkki ja roskalaatikko olivat kahden kilometrin päässä, lähin kaveri kuuden kilometrin päässä ja ruokakauppa 20km:n päässä, missä kävin kesäisin pyörälläkin.

Jos sinne dementiakotiin pitää mennä havahtumaan, että se alkoholiongelmaan auttaa, että näkee dementikkoja, niin olisiko ollut fiksumpaa maksaa vain mulle kuukausikortti linja-autoon ja työkokeiluun tai palkkatuella töihin. Yhtälailla olisin nähnyt läheltä dementikkoja, joista osa alkoholidementikkoja. Silloin oisin voinut tehdä siellä jotain, enkä turhautua vaan ja ei olisi maksanut niin paljon.

No en mennyt sitten sinne dementiakotiin, enkä mihinkään muuallekaan. Menin kaverin luokse kirkonkylälle rivitaloon juopottelemaan ja katselin keittiönikkunasta, kun kaksi miestä, kaverin naapuri ja joku muu tukee sitä sosiaalityöntekijää, joka ois mua ollu dementiakotiin lähettämässä kainaloista, kun se on umpikännissä keskellä päivää, eikä pysty kävelemään. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta pelataanpa kotia päin...

Ainoa keino niistä tapahtumista ylipääsemiseen on puhua ja kirjoittaa niistä. Joka kerta, kun rehellisiä tosijuttuja epäillää, tulee takapakkia ja täytyy puhua lisää. Ei pääse puhumaan sitten siitä alkuperäisestä ongelmasta, eli alkoholiongelmasta. Alkoholiongelma on minun alkuperäinen ongelma ja se ei ole kenenkään syy, mutta useat ammatti-ihmiset vain ovat vaikeuttaneet siitä toipumista. Sitten läheiset ajoittain itkee, että kun menisit hoitoon ja hekään eivät jaksa monet kuunnella, että minä mielellään menisin, jos pystyisin luottamaan, että kohtelu on asiallista ja henkilökunta rehellistä.

Nyt olen vain avohoidossa, mutta eihän se meinaa riittää. En vain löydä itsestäni jotain... Jotain nappia, josta asiat naksahtaisi oikealle tolalle. Tiedänhän minä alkoholismista jo tälläiällä, mutta ikäänkuin tunteen ja järjenvälilllä olisi jotain. Niinkuin silta olisi poikki.

Siksi tällä sivustolla lueskelemassa, kun kuumeisesti mietin, pitäisikö vielä jonnekin kalliiseen hoitoon yrittää totuttelemaan selvään päähän. Luulen kuitenkin, ettei ehkä Kangaskartanoon. Onko siellä enimmäkseen huumeidenkäyttäjiä? Joku tuossa kirjoitti, että pitää olla niinkuin vankilassa, että pitää huolta vaan omista asioistaan. En oo ollu vankilassa, mutta oon varma, etten tälläisena höpsönä yliempaatikkoautistina siellä pärjäisi...

Lue lisää

Siksi kyselen, onko enimmäkseen huumeidenkäyttäjiä, koska monensorttisessa ja laajassa tuttavapiirissäni on myös joitakin huumeidenkäyttäjiä ja oon ollu huomaavinani, että heillä on enemmän sellaista kaikenlaista valtapeliä, sosiaalista hierarkiaa, venkoilua ja manipulointia, joita en ymmärrä yhtään eikä kiinnostakaan ymmärtää ja siksi en semmoisessa porukassa varmaan oikein sopeudu.

Minä en väistä Maukkaa sillä perusteella, että Maukka ja Maukan kaverit sanoo Maukan olevan tärkeämpi ja isompi ihminen kuin minä. Minä saan ottaa yhtä monta siivua juustoa, kuin Maukka ja puhua ryhmässä yhtä paljon. Minua ei kiinnosta, jos minulle nauretaan. Minua ei kiinnosta kuulua tyhmien ihmisten porukkaan ja sitten henkilökunta savustelee minut pihalle, koska en sopeudu porukkaan.

Joku empaattihoitsu yksilökeskustelussa itkien ensin kyselee, että "Miten sinä oot sopeutunu porukkaan?". Minua ei kiinnosta, minä vapaa-ajat piirrän ja kirjoitan kirjeitä huoneessani ja odotan lisää tehtäviä. Sitten alkaa savustelu, haluataan antaa lamaannuttavia mömmöjä, etten olisi niin iloinen päästyäni hoitoon, joka varmaankin auttaa ja saan uuden suunnan elämälleni. Näin niinku keksittynä esimerkkinä pohjautuen aiempiin elämänkokemuksiin...

Anonyymi kirjoitti:

Lainaus: "Olen tätä ketjua aina välillä käynyt lukemassa ja näissä kirjoituksissa toistuu selkeä kaava: ne jotka kamppailevat edelleen päihteiden kanssa, eivätkä ole saaneet käyttämistä kuntoutuksen avulla katki, syyttävät Kangaskartanoa siitä ja keksivät aivan naurettavia juttuja omistajista ja työntekijöistä.
Ja positiiviset palautteet tulee raitistuneilta ihmisiltä."

Niin varmasti. Osa voi olla keksittyjä juttuja. Itse en ole Kangaskartanossa käynyt, mutta olen kyllä kohdannut muissa päihdehoitopaikoissa (Hoitokoti Tuhkimossa ja jo onneksi edesmenneessä Karvoshovissa Pohjois-Pohjanmaan Nivalassa) henkilökunnan taholta niin ihmeellistä käytöstä, että ei niitä juttuja monet usko todeksi ja se tekee traumoista syvempiä. Että kyllähän ihmiset jatkuvasti on pahoja ja epärehellisiä ja ilkeitä, mutta se tuntuu pahemmalta, kun sitä tekee ihmiset joilta odotti apua ja jotka ulospäin näyttelee olevansa hyväntekijöitä ja haluavansa auttaa. Ja heille maksetaan siitä. Sitten he tekevätkin jotain ihan muuta ja tekevät hoidossa oloni mahdottomaksi ja sitten minä saan syyt siitä niskoilleni ja vuosikausien muistuttelut ja vittuilut kelantätiä myöten, että olen jättänyt kuntoutukset kesken. Lisäksi vielä valehtelevat sinne papereihin kaikenlaista, mutta enemmistö uskoo minun valehtelevan... Tulee araksi sitten hakeutumaan hoitoon.

Sitten kun uskaltautuu pakosta taas hakeutumaan ja koittaa kysellä etukäteen miten hoitopaikoissa toimitaan, vertailla niitä keskenään, että mihin kannattaisi mennä, ettei kävisi taas samalla tavalla, ettei siellä hoidossa pysty olemaan ja kunnan rahat menee hukkaan... Tulee ystäviltäkin kommenttia: "Hassua kun sinä olet tuollainen sosiaalitapaus ja sinä rupeat kilpailuttamaan niitä hoitopaikkoja..." Niin. Kun minua oltiin laittamassa hoitoon dementiakotiin, missä ei minkäänlaista päihdehoitoa ollut, eikä olisi saanut edes kahvia keittää itse, liikkua olisi kuulemma saanut vapaasti ja alle 2km lähimpään Alkoon. Perustelut: "Pelataan vähän kotiin päin". Ilmeisesti siis kun paikka olisi ollut melkein kotikunnassa. Siellä samassa kunnassa oli kyllä myös useampia päihdeongelmaisten asumisyksiköitä, että miksei niihin? Ja, että "Se on aika havahduttava paikka se dementiakoti". No minä kyllä tiedän, että alkoholinkäytöstä voi dementoitua. Mutta kunta olisi maksanut 3000e siitä, että lepäilen siellä kuukauden tekemättä mitään. En ollut tietääkseni kovin toimintakyvytön tuolloin, koska asuin puulämmitteisessä mökissä, jossa kannoin vedet kaivosta. Sauna oli 500m päässä, jonne kesällä kannoin ja talvella vedin pulkalla polttopuut. Bussipysäkki ja roskalaatikko olivat kahden kilometrin päässä, lähin kaveri kuuden kilometrin päässä ja ruokakauppa 20km:n päässä, missä kävin kesäisin pyörälläkin.

Jos sinne dementiakotiin pitää mennä havahtumaan, että se alkoholiongelmaan auttaa, että näkee dementikkoja, niin olisiko ollut fiksumpaa maksaa vain mulle kuukausikortti linja-autoon ja työkokeiluun tai palkkatuella töihin. Yhtälailla olisin nähnyt läheltä dementikkoja, joista osa alkoholidementikkoja. Silloin oisin voinut tehdä siellä jotain, enkä turhautua vaan ja ei olisi maksanut niin paljon.

No en mennyt sitten sinne dementiakotiin, enkä mihinkään muuallekaan. Menin kaverin luokse kirkonkylälle rivitaloon juopottelemaan ja katselin keittiönikkunasta, kun kaksi miestä, kaverin naapuri ja joku muu tukee sitä sosiaalityöntekijää, joka ois mua ollu dementiakotiin lähettämässä kainaloista, kun se on umpikännissä keskellä päivää, eikä pysty kävelemään. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta pelataanpa kotia päin...

Ainoa keino niistä tapahtumista ylipääsemiseen on puhua ja kirjoittaa niistä. Joka kerta, kun rehellisiä tosijuttuja epäillää, tulee takapakkia ja täytyy puhua lisää. Ei pääse puhumaan sitten siitä alkuperäisestä ongelmasta, eli alkoholiongelmasta. Alkoholiongelma on minun alkuperäinen ongelma ja se ei ole kenenkään syy, mutta useat ammatti-ihmiset vain ovat vaikeuttaneet siitä toipumista. Sitten läheiset ajoittain itkee, että kun menisit hoitoon ja hekään eivät jaksa monet kuunnella, että minä mielellään menisin, jos pystyisin luottamaan, että kohtelu on asiallista ja henkilökunta rehellistä.

Nyt olen vain avohoidossa, mutta eihän se meinaa riittää. En vain löydä itsestäni jotain... Jotain nappia, josta asiat naksahtaisi oikealle tolalle. Tiedänhän minä alkoholismista jo tälläiällä, mutta ikäänkuin tunteen ja järjenvälilllä olisi jotain. Niinkuin silta olisi poikki.

Siksi tällä sivustolla lueskelemassa, kun kuumeisesti mietin, pitäisikö vielä jonnekin kalliiseen hoitoon yrittää totuttelemaan selvään päähän. Luulen kuitenkin, ettei ehkä Kangaskartanoon. Onko siellä enimmäkseen huumeidenkäyttäjiä? Joku tuossa kirjoitti, että pitää olla niinkuin vankilassa, että pitää huolta vaan omista asioistaan. En oo ollu vankilassa, mutta oon varma, etten tälläisena höpsönä yliempaatikkoautistina siellä pärjäisi...

Lue lisää

Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Oletko kokeillut netin kautta "Päihdelinkkiä"?
Saisit tukea samalla kun voisit hoitaa omia asioitasi kotisi rauhasta,
Kukaan ei luokkaisi sinua, eikä häiriköisi ja saisit tukea.
Näköjään kykent ja haluat ilmaista tunteitasi ja kokemuksiasi kirjoittaen.
Onnea ponnisteluillesi!

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Oletko kokeillut netin kautta "Päihdelinkkiä"?
Saisit tukea samalla kun voisit hoitaa omia asioitasi kotisi rauhasta,
Kukaan ei luokkaisi sinua, eikä häiriköisi ja saisit tukea.
Näköjään kykent ja haluat ilmaista tunteitasi ja kokemuksiasi kirjoittaen.
Onnea ponnisteluillesi!

Lue lisää

Heippa! Aloinkin nyt jo eilen pitkästä aikaa kirjoitella sinne Päihdelinkkiinkin. Sinne pitää kirjautua ja olin tietenkin unohtanut sekä käyttäjä tunnuksen että salasanan, mutta ne oli luotu nykyisellä sähköpostiosoitteellani niin sain palautettua.

Siellä on paljon väkeä, jotka myös haluaa purkaa tuntojaan kirjoittamalla. Välillä mietteet on niin syviä, että menee minun pehmenneestä päästä yli hilseen, mutta kyllä se varmaan on paras tapa minulle hakea sieltä sitä vertaistukea. A-a-kerhoakin yrittänyt kymmenen vuoden aikana lukemattomia kertoja, mutta joku siinä aina tökkii, vaikka ihmiset olisi ystävällisiä. Ja ei sielläkään usein hyväksytä jos kertoo, että on saanut huonoa kohtelua hoitotahoilta. Kommentoidaan, että "Hoitajat haluaa aina hyvää". Niin kommentoi yleensä miehet, koska hoitajat ovat useimmat naisia ja heidän hoivaviettinsä kohdistuu reppanoihin miehiin, mutta samaan ongelmaan apua hakeva nuori nainen (en ole enää nuori, mutta olin silloin kun aloin hakea apua ja kaikista hulluimmat julmistelut tapahtui) on varmaan heille sitten joku pikku huora joka vie heiltä miehen tai jotain. Tai kuva heidän heidän omista heikoista kohdistaan, joita eivät voi hyväksyä. Ei ole totta, että ihminen kokisi empatiaa enemmän omaa sukupuoltaan edustavaa henkilöä kohtaan. Ainakaan naiset eivät tee niin.

Meidän kylällä on naispuolinen psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka juttusilla ennen kävin ja hänen asenteensa oli minua kohtaan älyttömän kylmä. Hän oli silminnähden pettynyt, jos sain jonkin vaikean asian elämässäni hoitumaan. Puolusteli manipuloivaa ja narsistista miesystävääni. Hänen mielestään minä ansaitsin huonoa kohtelua, minun olisi vain pitänyt hyväksyä se. Miespuolinen päihdeongelmainen kaverini taas on käynyt tällä samalla hoitajalla jo 15-20 vuotta ja kehuu, miten hyvä hoitaja. No tuo mies ei olekaan minulle ystävä vaan kaveri tai tuttava, vaikka olemme tunteneet kauan. Meillä on niin erilaiset asenteet ja ajatusmaailma, ettei ole syventynyt ystävyydeksi. Ehkä hänellä voi myös sukupuolesta riippumatta olla sen sh:n kanssa samantapainen ajatusmaailma ja minulla taas ei. Taannoin toinen naispuolinen päihdeongelmainen kaveri myös sanoi, että hänellä on tosi vaikeaa ollut sen hoitsun kanssa. Että ehkä sillä hoitsulla vaan on jotain toisia naisia vastaan. Jos sen jo edesmennyt mies vaikka petti ja sai siltä herpeksen, mistä sen tietää... Mikä vaivaa, ei hoitaja puhu omista asioistaan.

Siinämielessä vertaistuki on parempaa, mutta nykyinen hoitajani, jonka luona joudun käymään vähän kauempana, hän taannoin kertoi, että heilä oli ollut itsemurhien ehkäisystä joku koulutus ja siellä puhuttiin verkostoista, että oikeastaan päihde- ja mielenterveysongelmaisella kannattaa olla monenlaisia kontakteja; ammattilaisia, vertaisia, muita ystäviä, niitä joita näkee livenä ja nettituttuja joiden kanssa kirjoitella. On vähän eri myös kirjoittaa tänne suomi24:n ja Päihdelinkkiin. Molempi parempi ehkä, jos siellä päihdelinkissä kovin aivopiereskelee, kuten minulla on tapana, niin siellä sen joutuu tekemään vakituisella nimimerkillä. Täällä voi pierrä anonyymisti.

Kiitos tuesta!

Anonyymi kirjoitti:

Heippa! Aloinkin nyt jo eilen pitkästä aikaa kirjoitella sinne Päihdelinkkiinkin. Sinne pitää kirjautua ja olin tietenkin unohtanut sekä käyttäjä tunnuksen että salasanan, mutta ne oli luotu nykyisellä sähköpostiosoitteellani niin sain palautettua.

Siellä on paljon väkeä, jotka myös haluaa purkaa tuntojaan kirjoittamalla. Välillä mietteet on niin syviä, että menee minun pehmenneestä päästä yli hilseen, mutta kyllä se varmaan on paras tapa minulle hakea sieltä sitä vertaistukea. A-a-kerhoakin yrittänyt kymmenen vuoden aikana lukemattomia kertoja, mutta joku siinä aina tökkii, vaikka ihmiset olisi ystävällisiä. Ja ei sielläkään usein hyväksytä jos kertoo, että on saanut huonoa kohtelua hoitotahoilta. Kommentoidaan, että "Hoitajat haluaa aina hyvää". Niin kommentoi yleensä miehet, koska hoitajat ovat useimmat naisia ja heidän hoivaviettinsä kohdistuu reppanoihin miehiin, mutta samaan ongelmaan apua hakeva nuori nainen (en ole enää nuori, mutta olin silloin kun aloin hakea apua ja kaikista hulluimmat julmistelut tapahtui) on varmaan heille sitten joku pikku huora joka vie heiltä miehen tai jotain. Tai kuva heidän heidän omista heikoista kohdistaan, joita eivät voi hyväksyä. Ei ole totta, että ihminen kokisi empatiaa enemmän omaa sukupuoltaan edustavaa henkilöä kohtaan. Ainakaan naiset eivät tee niin.

Meidän kylällä on naispuolinen psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka juttusilla ennen kävin ja hänen asenteensa oli minua kohtaan älyttömän kylmä. Hän oli silminnähden pettynyt, jos sain jonkin vaikean asian elämässäni hoitumaan. Puolusteli manipuloivaa ja narsistista miesystävääni. Hänen mielestään minä ansaitsin huonoa kohtelua, minun olisi vain pitänyt hyväksyä se. Miespuolinen päihdeongelmainen kaverini taas on käynyt tällä samalla hoitajalla jo 15-20 vuotta ja kehuu, miten hyvä hoitaja. No tuo mies ei olekaan minulle ystävä vaan kaveri tai tuttava, vaikka olemme tunteneet kauan. Meillä on niin erilaiset asenteet ja ajatusmaailma, ettei ole syventynyt ystävyydeksi. Ehkä hänellä voi myös sukupuolesta riippumatta olla sen sh:n kanssa samantapainen ajatusmaailma ja minulla taas ei. Taannoin toinen naispuolinen päihdeongelmainen kaveri myös sanoi, että hänellä on tosi vaikeaa ollut sen hoitsun kanssa. Että ehkä sillä hoitsulla vaan on jotain toisia naisia vastaan. Jos sen jo edesmennyt mies vaikka petti ja sai siltä herpeksen, mistä sen tietää... Mikä vaivaa, ei hoitaja puhu omista asioistaan.

Siinämielessä vertaistuki on parempaa, mutta nykyinen hoitajani, jonka luona joudun käymään vähän kauempana, hän taannoin kertoi, että heilä oli ollut itsemurhien ehkäisystä joku koulutus ja siellä puhuttiin verkostoista, että oikeastaan päihde- ja mielenterveysongelmaisella kannattaa olla monenlaisia kontakteja; ammattilaisia, vertaisia, muita ystäviä, niitä joita näkee livenä ja nettituttuja joiden kanssa kirjoitella. On vähän eri myös kirjoittaa tänne suomi24:n ja Päihdelinkkiin. Molempi parempi ehkä, jos siellä päihdelinkissä kovin aivopiereskelee, kuten minulla on tapana, niin siellä sen joutuu tekemään vakituisella nimimerkillä. Täällä voi pierrä anonyymisti.

Kiitos tuesta!

Lue lisää

Heippa! Kivaa kuulla, että olet löytänyt "Päihdelinkin"!
Siellä on monia hyviä terapeutteja, jotka ovat itsekin kokeneet.
Sitten niitä, jotka ponnistelevat "nenänpää veden pinnan yläpuolella".

Sinulla on kiva tyyli ilmaista itseäsi, joten moni hyötyisi kertomuksistasi.
Olet vilpitön, päättäväinen kohentaa hyvinvointiasi, joten hyvä esimerkiksi.

Uskallatko ilmaista täällä nimimerkkisi, vai saako siitä stalkkaajia?
Ne ovat viimeiset kivet rekeen, jonka pieni mätäs saa kaatumaan.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Anonyymi kirjoitti:

Heippa! Kivaa kuulla, että olet löytänyt "Päihdelinkin"!
Siellä on monia hyviä terapeutteja, jotka ovat itsekin kokeneet.
Sitten niitä, jotka ponnistelevat "nenänpää veden pinnan yläpuolella".

Sinulla on kiva tyyli ilmaista itseäsi, joten moni hyötyisi kertomuksistasi.
Olet vilpitön, päättäväinen kohentaa hyvinvointiasi, joten hyvä esimerkiksi.

Uskallatko ilmaista täällä nimimerkkisi, vai saako siitä stalkkaajia?
Ne ovat viimeiset kivet rekeen, jonka pieni mätäs saa kaatumaan.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Lue lisää

Juu, en laita tänne nimimerkkiä, koska tämä on anomuumipalsta, mutta saahan sen stalkattua, jos joku on niin kiinnostunut. Olen senverran paljastanut itsestäni ja kirjoitustyylistäkin voi ihmisen tunnistaa. Tänävuonna kuollut Ted Kaczynski eli Unabomberihan taisi jäädä kiinni juuri sillain, että hänen veljensä vaimo oli tunnistanut hänen tyylinsä niistä lehtikirjoituksista.

Miten siitä päihderiippuvuudesta voi sitten parantua puhumatta muille? Siis meinaatko, että asiat puhutaan vaan hoitajan kanssa, että ei vertaisten kanssa jaeta ollenkaan? Vai meinaatko että siellä ollaan vaan katkolla, että päihdeongelmaa ei mitenkään käsitellä? Päästään vaan kuiville?

No et sinä pitkään raittiina pysy. Todennäköisesti olet jo sortunut juomaan