Olen eläkeläinen ja yhden 10v koiran omistaja. Harkinnassa on pentukoira. Ikää on aika paljon, joten pähkäilenkin, miten pitkään elämää itsellä riittää? On lähiaikoina muutaman vuoden vanhempia tuttuja kuollut...
Toisaalta miniä on innokas näyttelyissä kävijä. Oma kunto on hyvä. Vanha koira on tavoille oppinut. Uuden kanssa alkutahimiset odottaisi. Toisaalta se juuri toisi vipinää.
Varaus pennusta on. Mitä mieltä olette?
Toisaalta miniä on innokas näyttelyissä kävijä. Oma kunto on hyvä. Vanha koira on tavoille oppinut. Uuden kanssa alkutahimiset odottaisi. Toisaalta se juuri toisi vipinää.
Varaus pennusta on. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ota vaan. Kun nykyisestä koirastasi aika jättää, eikä ole valmiina seuraavaa, on vaarana se että jämähdät surussasi pirttiin. Liikunta pitää kunnossa ja mielen virkeänä.
Kunhan rotu on tarkkaan harkittu ja perusteltu, niin mitään ongelmaa ei ole. Päinvastoin, enemmän minä hyviä syitä koiranpennun ottoon keksin kunhan on tosiaan oikea rotu menossa oikeaan kotiin.
Olenpa iloinen, kun en ottanutkaan pentua. Minä olen nauttinut eläkeläisen elämästä moninverroin enemmän nyt, kun pääsin vanhasta koirasta eroon. Tuntuu että elämä vihdoin alkaa kun ei ole velvollisuuksia. Ei työtä, ei lapsia kotona huollettavana, ei lemmikkejä. Saa nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluaa, mennä lenkille kun huvittaa ja matkustella ex tempore halvoilla äkkilähdöillä. Nyt tulossa Dubain matka viikon sisään, kuukauden päästä Portugalin kevääseen, kesän olen Suomessa jos ei sada.
Peruin pentuvarauksen alunperin kasvattajasta kuulemieni ikävien puheiden johdosta ja tavattuani yhden edellisen pentueen koiran, joka oli todella luonnehäiriöinen ongelmakoira. Ahne kasvattaja pisti muuten taskuunsa koko varausmaksun sekä minulta että jälkeeni varanneelta, joka myös halusi perua.
Riippuu siitä, haluatko edelleen koiran kanssa arkesu jakaa. Vai haluatko alkaa matkustelemaan enemmän, jolloin koirattomuus helpottaisi tälläistä elämäntapaa? Jos olet kunnossa, jaksat ja haluat edelleen koiran, niin siinä tapauksesa olisi hyvä miettiä varasuunnitelmaa siltä varalta, ettei itse pystykään koiraa enää hoitamaan.... ja sellainenhan olisi kaikilla niin lemmikkien kuin lasten huoltajille olla mielessä, kun elämästä ei koskas tiedä....🐶
Minä yritin olla ilman koiraa vanhan koirani kuoltua ja otin kissan seuraksi. Lisäksi hoitelin tyttäreni koiraa hänen ollessa töissä. Totesin ettei se riittänyt minulle. Otin pennun enkä ole sitä kertaakaan katunut. Pentuni on nyt 2v.
Eli Jos tuntuu yksinäiseltä ajatus olla ilman koiraa niin ota pentu. Vanha koirasi vielä ehtii opettaa pentu tavoille. Ja sovi vaikka miniäsi kanssa että hän ottaa koirasi jos sinulle sattuu jotakin.
Jos kuitenkin haluat matkustella niin voisit harkita dogsitterin hommaa. Eli voit ottaa jonkin koiran päivähoitoon omistajan ollessa töissä.